Pohjois-Thaimaan herkkuja

Thaimaassa voi nauttia yhtä sun toista herkkua. Iltamarkkinoilla ja toreilla, joissa paikallisetkin syövät, pääsee mielestämme parhaiten aitojen makujen äärelle. Tällä kertaa kokeilimme jotain meille ihan uutta purtavaa. Yleisestihän tiedetään, että kehittyneissä maissa - etenkin Suomessa - syödään aivan liikaa eläinperäisiä tuotteita. Koska YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:kin on kehoittanut syömään ötököitä, päätimme kantaa kortemme muurahaiskekoon. Maistoimme, millaista olisi saada päivän kivennäis-  ja proteiiniannos jostain ekologisemmasta - nimittäin toukista. 

Kokemus jäi melko vaisuksi yrjö- ja kauhutarinoista puhumattakaan. Paahdettujen ja kuivien toukkien maku oli yllättävän mieto, vähän kuin olisi kynsiään mutustellut. Niitä voisi aivan hyvin syödä useamminkin etenkin muuhun ruokaan sekoitettuna. Heinäsirkkoihin ja pullukkamatoihin kanttimme ei vielä riittänyt. Huomatkaa muuten alla olevassa kuvassa hieno kattotuulettimesta tehty kärpäshätistin. Tuollaisille on lämpimillä toreilla melkoisesti käyttöä!

Olemme nähneet tällä reissulla toinen toistaan hienompia temppeleitä. Kun on pitkä reissu takana, alkavat ne pikku hiljaa puuduttaa. Chiang Rain lähellä oli kuitenkin erikoinen paikka, jota ajelimme katsastamaan. Onneksi kävimme! 

Wat Rong Khun, "The White Temple", Chiang Rai

Wat Rong Khun, englanninkieliseltä lempinimeltään The White Temple oli hieno näky. Hohtavanvalkoinen temppeli kimalteli auringonpaisteessa kuin yltä päältä sokeroitu piparkakkutalo. Hento ja herkkä ensivaikutelma oli kuitenkin vain pintaa. Temppelialueella luimi nurmikolla, puissa ja pensaissa koristehirviöitä, pääkalloja ja jopa Predatori. Kontrasti oli hyvin kummallinen, mutta herätti myös mielenkiinnon. Olo oli vähän sama kuin Barcelonan Gaudi-puistossa.

  

Chiang Rain lähistöllä sijaitsi myös Khun Korn vesiputous, jonne patikoimme. Sen sanotaan olevan yli 70 metriä korkea. 

Jätimme rinkat Chiang Raihin ja lähdimme pikkurepuilla kiertämään Pohjois-Thaimaan rajaseutuja kolmeksi päiväksi. Yön ja päivän lämpötilaero oli vuoristossa parhaimmillaan yli 20 astetta, joten mukaan piti pakata villakalsarit sunmuut lämmikkeet. Joku fiksu voisi kysyä, miksi ihmeessä sinne piti lähteä palelemaan. Toivottavasti vastaus ilmenee kuvista, vaikkei reissussa lopullisesti rähjääntynyt kameranraato suostunutkaan taltioimaan maisemia haluamallani tavalla.

Vaikka Thaimaa on Kaakkois-Aasian maista selkeästi rikkain, täytyy sanoa, että sielläkin eletään karuissa oloissa etenkin koillisen rajaseuduilla, jossa me pyörimme. Sinne on pakkautunut Laosista ja Burmasta paenneita tai tulleita siirtolaisia, joiden olot saattavat olla paikallistenkin oloja  kurjempia.

Morning in Phu Chi Fa

Tässä sekalaisia makupaloja Thaimaasta. Ennen kun pomppaamme viimeiseen maailmanympärimatkamme kohdemaahan Kambotzaan, kerron teille vielä hiukan elefanttiasiaa. Siitä siis lisää seuraavaksi.