Maassa maan tavalla - vai?

(avautusmisvaroitus)

Meidän mielestä matkustellessa on tärkeää kunnioittaa kulloisenkin maan tapoja ja kulttuuria. Eikö kuulostakin ihan järkeen käyvältä? Niinpä vanha sanonta ”maassa maan tavalla” on ainakin yleisesti ottaen hyvä ohjenuora, vai onko? Mitä sitten, jos maan tavat ovat omien arvojen vastaisia? Aihe kutkuttaa tästä näkökulmasta etenkin muslimivaltaisen Malesiaetapin jälkeen, mutta en siitä huolimatta ala vatvoa sitä ainakaan nyt. Sen sijaan aion avautua teille siitä, miten ikävää on, kun turistipölvästit käyttäytyvät miten sattuu. Oheiset kuvat toivottavasti valottavat pointtejani ilman kuvatekstejäkin. Piirroskuvat on Laosin tapaohjeista, joita oli esillä tauluina ja vihkosina monissa turistikohteissa.

Länsimaiden kesken tapaerot ovat yleensä melko pieniä verrattuna eksoottisempiin maihin. Ensimmäinen asia, jonka Kaakkois-Aasiassa on väistämättä huomannut, on puolialaston pukeutuminen. Useissa vanhoissa rantapaikoissa on toki totuttu uima-asuihin, mutta ei esimerkiksi Myanmarissa. Paikalliset polskivat vaatteet päällä! Kävellessämme rannalla näimme, miten burmalaiset nuoret kuvasivat suu auki bikineissä olevia länkkäreitä.

Arvostelematta kenenkään vaatemakua, länsimaalaisille tuttu pukeutuminen ei ole soveliasta joka kulttuurissa tai paikassa. Etenkään temppeleihin ja muihin pyhiin tai tärkeisiin paikkoihin kuten museoihin ei olisi suotavaa mennä olkapäät tai polvet paljastavissa vaatteissa. Minusta on ihmeellistä, miten tätä voi olla niin vaikea käsittää. Eihän paljaaseen pintaan ja nakuiluun tottuneessa Suomessakaan ole tapana löntystää kaljapullo kädessä ja bikinit päällä kirkkoon. Monissa pyhissä paikoissa Kaakkois-Aasiassa paikalliset joutuvat vahtimaan, että tapaa kunnioitetaan ja pysäyttämään tunkeilijat portilla. Saatavilla on joskus pienellä kustannuksella lainaan huiveja ja sareja.

Yllättävän monille reissareille tällainen vaatetuksellinen kulttuuriero ei ilmeisesti ole tullut mieleenkään. Tiedättehän ne muodikkaat(?) puoli pakaraa paljastavat nanokokoiset shortsit ja hihattomat lurttupaidat, joiden kainaloaukot roikkuvat vyötärölle asti. Niissä painetaan menemään aivan joka paikassa ilman, että jää epäilystäkään millaiset rintaliivit on neidillä tänään päällä. Pahimmassa tapauksessa miehet (kaiken ikäiset) kulkevat kaduilla ilman paitaa ja naiset bikineissä.

 

Voin vakuuttaa, että minulle on ihan sama, miten kukakin pukeutuu. Annan kaikkien kukkien kukkia, mutta niiden omassa ympäristössään! Ikävimpiä tilanteita, joita olemme nähneet, on ollut kun nainen suuressa kaula-aukossaan tissivako tyrkyllä on työntynyt kuvaamaan alle metrin päästä munkkeja heidän perinteisessä almuseremoniassaan. Tällaisen hyvin epäkunnioittavan, ylimielisen ja ajattelemattoman käyttäytymisen takia on turisteille jouduttu laatimaan omat käyttäytymisohjeet.

Tähän pakko kertoa yksi tarina myös Etelä-Amerikasta. Oletteko kuulleet siitä, kun joku hassun riehakas porukka otti aikanaan Machu Picchulla itsestään alastonkuvan. Kuva oli niin huisin villi ja hassu, että se levisi netissä ja nousi jonkinlaiseksi hitiksi. Seurauksena oli, että lukuisat Picchulle matkaavat nuorisoporukat halusivat itsestään alastonkuvan kuuluisa maisema takanaan. Sillä piti päästä prassailemaan netissä. Vihdoin paikalliset närkästyivät heidän pyhän paikkansa häpäisyyn ja yksi porukka laitettiin putkaan ja päälle mätkäistiin kunnon sakot. Nykyään Picchulla on suuret kyltit, jossa kerrotaan kuinka monta tuhatta tulee sakkoa, jos alueella esiintyy alastomana. Järki hoi – missä olet!!!

Toinen turistien inhottava tapa on mölyäminen. Noloimpia paikkoja, joissa pidetään kauheaa älämölöä ovat pyhät temppelit. Niissä voi olla paikallisia rukoilemassa, mutta kenestäkään välittämättä turistit voivat rymistellä paikalle, työtyä eteen ottamaan selfietä itsestään tai räpsiä salamalla kuvia ihmisten naaman edessä samalla toisilleen huudellen. Enkä muuten liiottele yhtään! On käsittämättömän paljon vierailijoita, jotka eivät tunnu tajuavan ollenkaan, millaisessa paikassa he kulloinkin ovat. Moniko teistä katsoisi suopein silmin suomalaisella hautuumalla rellestäviä matkailijoita?

Verenpaineitani nostavat myös luonnossa melskaajat. Yksi pahimmista esimerkeistä tältä reissulta on, kun odotimme arkoja orankeja puiden suojista esiin. Korvistani nousi varmaan savu, kun muutama tyyppi kailotti aidan vieressä puhelimeen, pikkulapsien annettiin juosta kiljuen ympyrään, pari porukkaa otti kirkuen itsestään kuvia pusikon reunalla kuvia täysin orankeista välittämättä.

Ainakin Vietnamissa, Laosissa ja Myanmarissa melko pienetkin julkiset hellyydenosoitukset aiheuttavat voivat aiheuttaa hämmennystä. Halailu ja pusuttelu ovat yksityisasioita, joita ei perinteisesti kuulu harrastaa julkisesti. Monet turistit eivät välitä tästä pätkääkään. 

Lisäksi monissa Kaakkois-Aasian maissa on epäkohteliasta korottaa ääntään, vaikka tunteet kuumenisivatkin. Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta maltin säilyttäminen ei välttämättä ole aina ihan helppoa. Miettikääpä vaikka tilannetta, jossa monista varmistuksista huolimatta taksisi onkin tilattu väärään aikaan ja olet sen takia vaarassa myöhästyä lennolta. Ole siinä sitten coolina, kun hintakin on yht´äkkiä eri kun aiemmin sovittiin.

Monissa buddhalaisissa kulttuureissa jalat ovat vähän ”yäk”. Tapana on ottaa kengät pois, kun astutaan kotiin, temppeliin ja moniin muihin paikkoihin sisälle. Se joka monilta unohtuu on, ettei jalkoja ole suotavaa nostaa ylös oli se sitten tuolille tai pöydälle. Myös jalalla osoittelu tai jalkojen yli käveleminen on hyvin epäkohteliasta. Erityisesti Laosissa paikalliset suojasivat ohittaessaan maassa istuvia ihmisiä käsillä jalkojaan, jotta etteivät missään tapauksessa tönäisisi jalallaan ketään.

Istuvien ihmisten ohittamiseen kuului myös ohikulkeminen pienessä kumarassa. Kun pää painetaan hiukan alas, osoitetaan kunnioitusta istuvia kohtaan eikä tavallaan kuljeta nokka pystyssä parempina toisten ”yli”. Tämä oli meidän suoraselkäisten törröttäjien hiukan vaikea muistaa, vaikka kuinka koitimme käyttäytyä kunnioittavasti. Samoin kuin se, ettei ihmisten – lastenkaan - päätä saisi koskea. Suomessa on niin tottunut pörhöttämään pikkuisten hiuksia ja siluttelemaan päästä, että tämäkään ero ei aina meinannut pysyä mielessä.

Tässä muutamia esimerkkejä lukuisista tapaeroista, joita olemme reissussa oppineet ja nähneet. Mietimme, mikä on ihmisten moukkamaisen käyttäytymisen takana. Pitävätkö he itseään ja omaa kulttuuriaan jotenkin parempana, jolloin muiden tavoista ei tarvitse välittää vai mikä on syynä? Mitä te olette mieltä? Kai ainakin osasyy on tiedonpuute. Ei niinkään siksi, ettei tietoa olisi saatavila, vaan siksi, ettei ihmisiä kiinnosta. Asia ei tule lomaillessa mieleenkään. Ilmeisesti jotkut pystyvät kulkemaan silmät suljettuina isojen ohjetaulujenkin ohi ajatellen ”etteivät ne koske minua”.

Lopuksi on pakko sanoa, että kulttuurit muuttuvat ja yhdenmukaistuvat globalisoituneessa maailmassa valitettavan nopeasti. Tuntuu, että eräänlainen mcdonaldisaatio runnoo kaikesta saman näköistä ja makuista. Onko se sitten kivaa? Sille ei kuitenkaan voi mitään, että turistivirtojen velloessa länsimaalaiseen pukeutumiseen totutaan ympäri maailman ja siihen aletaan suhtautua monissa maissa suopeammin. Osaltaan tämä voi johtua myös siitä, että on pakko. Turistit tuovat rahaa, joten heiltä siedetään epäkunnioittavaakin käytöstä. Monissa eksoottisissakin maissa etenkin paikalliset nuoret ihailevat ja matkivat turistien, länsimaalaisten pop-tähtien ja tv-ohjelmien pukeutumis- ja hiustyylejä. Lisäksi ainakin Kaakkois-Aasiassa valkoisuutta ihaillaan ja tavoitellaan niin, ettei kaupasta meinaa löytää valkaisematonta saippua, kosteusvoidetta tai deodoranttia.

Myönnämme, että olemme itsekin yksi pyörä globalisaation rattaissa. Ehkä siksi on jonkun mielestä tekopyhää, että kirjoitamme tällaisesta teemasta, mutta kirjoitanpa silti! Mielestäni vastuullisesta matkailusta puhutaan aivan liian vähän. Jos joku haluaa kertoa oman mielipiteensä tai kokemuksensa tähän liittyen, niin sana on vapaa!

Laos: Sodan tappava perintö

Jatkan ankeiden asioiden äärellä, pahoittelut siitä. Tiesitkö, että Laos on maailman eniten pommitettu maa? Me tiesimme ennen reissua osan totuudesta. Vietnaminsodan karmea perintö – räjähtämättömät pommit - ovat yhä edelleen arkipäivää Laosissa. Jaan teille seuraavassa infokornerissa lukemaamme ja oppimaamme, vaikken mitään historia- saati sota-asiantuntija olekaan. Faktojen tuplatarkastaminen on ollut viime viikkoina erityisen hankalaa, toinen pahoittelu siitä.

Vang Vieng Laos

Vietnaminsotaan perehdyimme tarkemmin, kun olimme ensimmäisen kerran vuosia sitten itse Vietnamissa. Kertasimme mielenkiinnosta ennen matkaa Vietnaminsodan kulkua, jotta ymmärtäisimme maan historiaa ja toisaalta nykypäivää paremmin. Silti totuus paikan päällä oli karu. Näimme erityisesti Dalatin alueella surullisen paljon esimerkkejä siitä, mitä amerikkalaisten kemiallisena aseena käyttämä agent orange -kasvimyrkky aiheuttaa edelleen ihmisille ja luonnolle. Epämuodostuneita ja raajattomia ihmisiä kerjäsi kadun varsilla. Entisen upean sademetsän paikalla ei kasvanut mikään. Se oli kuin aavikko. Itku tuli väkisinkin silmään. Ihmisten oli vaikea saada luonnosta elantonsa. Miten epäreilua voikaan olla, että täysin viattomat ihmiset, jotka eivät olleet edes syntyneet kun sota on käyty, joutuvat vieläkin kärsimään sen seurauksista. (Lue lisää: Health Effects of Agent Orange, Generation Orange)

UXO Laos Visitor Centre, Luang Prabang

Luang Prabang

Laosissa ongelma on Vietnaminsodan jälkeensä jättämät räjähtämättömät pommit. Niihin vammautuu tai kuolee maassa edelleen – puoli vuosisataa sodan jälkeen – viattomia ihmisiä lähes päivittäin. MIETI millaista on elää sellaisessa maassa! Lähettää lapset aamulla pientä polkua pitkin kouluun. Kyntää uutta peltoa. Käydä kalassa. Sytyttää nuotio ruoanlaittoa varten. Läsnä on koko ajan kuolemanvaara. Sateet ovat voineet siirtää maamassoja ja tuoda esiin uusia pommeja tutuiltakin alueilta. 

Kävimme tutustumassa Luang Prabangissa UXOLAO Visitors Centeriin (UXO = Unexploded ordnance = räjähtämätön sotamateriaali) ja Vientianessa Cope Centreriin. Molempia paikkoja suosittelemme lämpimästi Laosiin matkustajille.

En tiedä voiko asia olla enää surullisempi, mutta ei sitä ainakaan lievennä se, ettei Laos edes ollut Vietnaminsodan virallinen osapuoli. Toki Etelä-Laosin kautta kulki strategisesti tärkeä Ho Chi Minh -huoltotie, mutta sen pommittaminen ei ole suurin syy siihen, miksi Laosiin tiputettiin enemmän pommeja kuin koko toisessa maailmansodassa yhteensä. Oikea syy on kuulemma seuraava: Jos amerikkalaiset pommikoneet eivät löytäneet Vietnamista pommituskohdettaan, ne pudottivat pommikuormansa Laosin yllä keventääkseen lastiaan palatessaan tukikohtaansa. Iso osa pommeista oli rypälepommeja, jotka levisivät maastoon. Pommeista jopa 30 % jäi räjähtämättä maahan osuessaan. Ne jäivät ”miinoina” maahan odottamaan epäonnista kulkijaa, metsästäjää, maaviljelijää, omituisesta metallipallukasta kiinnostunutta lasta...

Aihe voi kuulostaa kaukaiselta ja epätodelliseltakin. Laosin maaseudulla se on kuitenkin ihan arkipäivää. Henkensä pitimiksi ihmiset ovat valmiina kaikkeen – vaikka keräämään sotaromumetallia maastosta silläkin uhalla, että joukossa voi olla pommeja. Maa on niin köyhä, ettei puhdistus- ja raivaustöihin tahdo löytyä riittävästi resursseja. Tiettömät tienoot ja vaikeakulkuinen maasto hankaloittavat osaltaan työtä. Miksi amerikkalaiset eivät auta, ihmettelen vaan?!!

Laosin ongelmaan ei ole luvassa ratkaisua ihan näinä päivinä. Toivon, että rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivänä muistamme jälleen, miten onnekkaita olemme, kun olemme syntyneet Suomeen. HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!

Suojele lapsia myös matkustaessasi

Maailmassa on valitettavasti julmia ihmissusia, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen heikommassa asemassa olevia. Kaakkois-Aasiassa tämä näkyy mm. lapsiprostituoituina. Se on sanoin kuvaamattoman surullista. Vaikka et olisi tuollainen oksettava pervo saasta, saatat silkkaa ajattelemattomuuttasi tehdä lapsille hallaa. 

Haluan tänään 20.11. olevan Lasten oikeuksien päivän kunniaksi nostaa pohdittavaksi muutamia matkustamiseen liittyviä ohjeita. Osa niistä voi tulla pienenä yllätyksenä, mutta on hyvä, jos asia herättää keskustelua. Ohjeiden takana ovat: Australian Aid, Interpol, UNODC ja World Vision. 

HUOM! Käännökset suomeksi ovat omia tiivistelmiä. 

OLE LAPSI YSTÄVÄLLINEN MATKAAJA / BE A CHILD SAFE TRAVELLER

1 Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen alle 18 vuotiaiden (= lasten) kanssa on laitonta!

Child sexual abuse is against the law. Never engage in any sexual activity with a person under the age of 18 years.

2 Älä anna rahaa kerjääville tai kaduilla tavaroita myyville lapsille. Lapset jotka asuvat ja työskentelevät kadulla, ovat erityisessä vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi.

Instead of giving money directly to children begging or selling food or souvenirs, purchase from local businesses and social enterprises that support families and communities, or donate to reputable children´s charities. Children who live and work on the streets are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. Sometimes these children are exploited to beg or work on the street by adults.

3 Älä kannata niin sanottua ”orpoturismia”. Ulkomaalaisten lyhyet vierailut laitoksissa saattavat olla haitallisia lasten kehitykselle.

Please don´t support ”orphanage tourism”. Visiting and volunteering with children in institutional care can be detrimental to their emotional and physical well-being. Instead support organisations and initiatives that enable children to be cared for within a family.

4 Lapset eivät ole turistinähtävyys! Älä kuvaa tai ota lapsia mukaasi matkoillasi, jos siihen ei ole heidän vanhempiensa lupa.

Treat children and parents with respect – just like you would at home. Always ask permission before taking photos of children and never take children anywhere without the supervision and permission of their parents or guardians. Avoid giving gifts directly to children. Children in tourist areas are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. The tourism industry has enormous power and potential to help make it safer for children.

While we may feel that interacting with local children is a special experience, it actually has the potential to be detrimental to them. It teaches children to socialise with strangers, who may not always have their best intentions in mind.

5 Jos näet tai epäilet lapsien hyväksikäyttöä, ilmoita siitä aina viranomaisille.

If you see or suspect child abuse tell your hotel, tourist guide or someone who can take action to protect the child. Contact numbers for Cambodia, Lao PDR, Thailand and Vietnam, as well as international agencies which are listed on www.childsafetourism.org.

6 Jaa tietoa siitä, miten suojella lapsia matkoilla.

Many people are aware of child exploitation, but often feel helpless about how they can change it. However, our small actions can make a big difference. Spread the word about Child Safe Tourism. Share the information with your friends and family while you travel and when you return home. Good intentions are not enough. Sometimes without realizing it, we do things that inadvertently put children at risk of harm.

Lue lisää lähteistä:

• Be a Child Safe Traveller
• Child Safe Traveler Tips
• Unisef
• YK:n yleissopimus lasten oikeuksista

Hoi Anin kokoinen aikahyppy

Old town, Hoi An, Vietnam

Etenkin matkoilla huomaa, että arki voi olla joskus juhlaa mielenkiintoisempaa. Vaikka on mukava käydä silloin tällöin ihmettelemässä hienoja rakennuksia ja seremonioita, löytyy roppakaupalla kiehtovia juttuja jokapäiväisistä asioista, kunhan tajuaa pitää silmänsä auki.

Tässä teille ihan arkipäiväisiä vietnamilaisia hetkiä ja maisemia. Kertokaa ihmeessä, jos näyttää tylsältä! Paikka ei kieltämättä ole ainakaan Suomesta katsottuna millään tavalla arkipäiväinen. Se on Hoi An - ehkäpä uusi lempikaupunkimme Vietnamissa. Hoi Anin kaduilla kulkiessa tuntui kuin olisi tehnyt aikahypyn vähintään sata vuotta taaksepäin vanhaan hansakaupunkiin. Tutkimme sitä useamman päivän ristiin rastiin sekä polkupyörillä että skootterilla. 

Ilman sen kummempia höpinöitä - tässä on. Voitte kertoa, tajuatteko kuvien välityksellä, miksi me ihastuimme Hoi Aniin!

Ride to the countyside

Emme me toki ole ainoita, joihin Hoi An on tehnyt vaikutuksen. Vanha kaupunki on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Sitä kuvataan Unescon sivuilla näin: 

"Hoi An Ancient Town is an exceptionally well-preserved example 

of a South-East Asian trading port dating from the 15th to the 19th century. 

Its buildings and its street plan reflect the influences, 

both indigenous and foreign, 

that have combined to produce this unique heritage site."

 

Old town, Hoi An, Vietnam

Opettajasta kuljettajaksi

"To have more,
we must produce more.
To produce more,
we must know more"

Haluan tähän väliin kertoa teille pienen tarinan. Meille sattui Vietnamissa kuljettajaksi mies, joka on oikealta koulutukseltaan matematiikan opettaja. Hän ei kuitenkaan ole pystynyt tekemään koulutuksensa mukaista työtä kuin neljä vuotta 1990-luvun alussa. Syy tähän on, ettei hän saa työskennellä suurissa kaupunkikouluissa, koska hän ei ole kommunistipuolueen (Vietnamin ainut puolue) jäsen. Pienissä kouluissa maaseudulla ja vuoristossa hän voisi työskennellä, mutta palkka on niissä monta kertaa huonompi kuin kaupungeissa.

Mies sanoi suoraan, ettei hänellä perheenelättäjänä valitettavasti ole varaa tehdä koulutuksensa mukaista työtä maalla. Lisäksi hänen pitäisi muuttaa pois rakkaasti kotikaupungistaan, jossa hänen juurensa ja sukulaisensa ovat. Niinpä mies ajaa nyt työkseen autoa. Kuskin hommassa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta hän on aina halunnut olla opettaja.

Ajattelin jakaa tämän tarinan luettuani Suomen uutisia. Suomalaisessa politiikassa ja asioiden hoitamisessa on varmasti paljon parannettavaa, mutta toivon jokaisen kuitenkin marmatuksen keskellä muistavan, että paljon huonomminkin voisi olla. Tämä ei tarkoita, eteikö demokratian, oikeudenmukaisuuden ja fiksun politiikan puolesta pitäisi taistella.

- Karoliina

PS. En saanut napattua skootterin kyydistä kuvaa yhden koulun edestä olleesta "hienosta" propagandajulisteesta, joten lainasin kuvitukseen venäläisen kommunistikuvan täältä.

Temppeliherrat seikkailee Vietnamissa

Vietnam on temppeleiden, pagodien ja palatsien luvattu maa. Niitä tuntuu välillä nököttävän vähän joka korttelissa. Ne ovat kuin herkullisen kirjavia ja koristeellisia karamelleja muuten hieman ankean katukuvan keskellä. Halusimme tarjoilla teille nyt pienen makupalan muutamasta merkittävästä paikasta, joissa jaksoimme vierailla. Toivottavasti kuvat yhtään kiinnostavat ja pystyvät välittämään edes osan tunnelmasta. 

Halonginlahden seikkailuiden jälkeen hyppäsimme Hanoissa etelään menevään iltajunaan ja matkasimme yön yli (14 h) Hue nimiseen kaupunkiin. Sen päänähtävyys on 1800-luvun alussa rakennettu keisarillinen linnoitus palatseineen. Alue pommitettiin melkein tuusan nuuskaksi sodissa, mutta on nyt osin restauroitu. Valitettavan suuri osa kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kohteista on tuhoutunut pahoin sodissa.

Vallihautojen takana, linnoituksen muurien sisäpuolella on ihmeellisen seesteinen tunnelma. Kaupungin melu, kiire ja roipe jää taakse ja tuntuu kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Vaikka ajanhammas ja pommit ovat runnelleet paikkoja, huokuvat rakennelmat silti ylvästä loistoa ja tunnelmaa.

The Citadel (Kinh Thanh), Hué

Huesta jatkoimme muutaman yön jälkeen edelleen etelämmäs kohti Hoi Anin kaupunkia. Matkalla pysähdyimme mm. Marmorivuorella, jossa on lukuisia temppeleitä, luolia, buddha-patsaita, hienoja perhosia ja kiehtovia mummoja. Viimeksi mainittuja tärkeitä yksityiskohtia ei jostain syystä mainittu matkaoppaassa...

 

One of the temples on Marble Mountains

Hoi Anista teimme päiväretken My Son nimisille hindutemppeleiden rauniolle. Ne ovat muinaisen Cham-keisarikunnan tärkeimmät jäljellä olevat rakennelmat, jotka on rakennettu jo 300 - 1100-lukujen välisenä aikana vehreiden vuorien keskelle pyhäksi seremoniapaikaksi.

Yksi kriteeri, minkä takia tämäkin paikka on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluu näin:

"The My Son Sanctuary is an exceptional example 

of cultural interchange, 

with an indigenous society adapting 

to external cultural influences, 

notably the Hindu art and architecture 

of the Indian sub-continent."