Bussilla Panama Citystä Boquetesiin

Typical local bus

Maanantaina oli matkapäivä. Siirryimme busseilla melkein koko pikku maan halki Panama Citystä Boquetesiin. Ensimmäinen etappi Davidiin oli 456 km ja kesti 8 tuntia. Davidista jatkettiin vielä 57 km eli noin tunnin matka Boquetesiin. 

Lähdimme liikenteeseen aikaisin aamulla metroilemalla rinkkoinemme Albrookin asemalle. Koska emme olleet voineet ostaa bussilippuja aikaisemmin, menimme kiltisti jonon hännille odottamaan vuoroamme. Valitettavasti kaikki eivät niin tehneet. Pari harmaahapsista rouvaa työntyivät kaikkien ohi suoraan luukulle ihan kuin koko jonoa ei olisi ollut olemassakaan. Kesken toisten lipun oston he työnsivät päänsä luukusta sisään ja saivat ostettua itselleen liput. Ärrrrsyttävää! Reissussa on kuitenkin joutunut tottumaan etuiluun - samoin kuin odottamiseen - ja sitä on vaan pakko kestää. Onneksi jono liikkui nopeasti ja saimme vielä liput seuraavaan klo 8:15 Davidin bussiin. Lipun hinta oli 15 $/nuppi. Davidiin pääsisi lentämälläkin ja se olisi kustantanut noin 150 $. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut ylimääräiset lennot tai lentokentillä odottelu, vaan halusimme nähdä bussin ikkunasta maisemia.

Waiting for the David bus in Albrook

Tämä meidän pitkän matkan bussi oli moderni ilmastoitu bussi telkkareineen, vessoineen kaikkineen, joskaan ilmastointi ei toiminut kunnolla. Muutama muukin valkonahka näytti olevan mukana, mutta pääosin matkalaiset olivat paikallisia. Matka meni ihan hyvin, vaikka loppu ajasta bussissa alkoi tulla tukalan kuuma. Ulkona oli näet reilu +30C. Puolessa välissä oli tyypillinen puolentunnin vessa- ja ruokatauko. Matkan olisi luullut taittuvan joutuisasti Pan-American Highwaytä (Carretera Panamericana/ Interamericana) pitkin, mutta tien huonon kunnon ja tietöiden takia meno oli paikoin tosi hidasta. 

Knoppitietona kerrottakoon, että alkuperäinen Pan-Americana alkaa Yhdysvaltojen etelärajalta jatkuen Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Liitännäisineen Pan-America Highwaynä kutsutun tieverkoston kokonaispituus on 48.000 km. 

Where is my bag?

Kuhinaa Davidin asemalla.

Saavuttuamme Davidiin jonotimme ensin rinkkamme bussin tavaratilasta. Laukut oli onneksi fiksusti merkitty lipukkeilla, joiden vastakappale oli meillä. Näin ei valitettavasti ole joka paikassa. Sitten etsimme terminaalialueelta Boquetesin bussin. Se oli huvittava, vanha, amerikkalainen koulubussi. Onnistuimme saamaan tupaten täynnä olevasta bussista toiseksiviimeiset paikat. Toisaalta busseja menee 20-30 min välein, joten odotus ei olisi ollut kovin pitkä, vaikkei meitä olisikaan mukaan ängetty. Matkalipun hinta oli 1,75 $. Se maksettiin kuskille matkan päätteeksi.

Lyhyt loppumatka taittui kylki kyljessä paikallisten kanssa istuen. Kanoja, lampaita tai muitakaan eläimiä ei tällä kertaa ollut kyydissä. Ilmastointikin toimi avoimista ikkunoista ja kattoluukuista paremmin kuin modernissa bussissa. 10 tuntia siitä kun lähdimme hotellilta Panama Citystä olimme perillä vehreiden vuorien ympäröimässä Boquetesissa. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

Kestokauppakassi matkaan mukaan!

Terkkuja äiteelle!

Voiko pieni kassi muuttaa maailmaa? Toivottavasti voi! Kannamme reissussakin aina mukanamme pientä kestokassia. Täällä se tuntuu erityisen tärkeältä, koska muovipusseja tuputetaan ilmaiseksi joka välissä ja harvoissa paikoissa on minkäänlaista kierrätystä. Tällä kertaa meillä on äidiltäni saatu pieni kassi, joka kulkee mukana pienessä kukkapussissa. Se on saanut suunnattomasti huomiota. Joka kerta kun olemme käyneet ostamassa vettä, hedelmiä tai evästä bussimatkalle ja kieltäytyneet ystävällisesti muovipussista näyttämällä omaa pussukkaa, on kukasta ilmestyvää kassia ihailtu ja ihmetelty kovasti supattaen. 

Saan kai toivoa, että joku muukin saattaa jättää muovipussit ottamatta ja siirtyy kestokasseihin. Ongelmahan ei ratkea (ainakaan täällä) ajattelemalla, että kaikki pussit päätyisivät roskapusseiksi saati sitten kierrätykseen. Olisikin niin! Aivan liian iso osa päätyy luontoon ja etenkin mereen. Tähän väliin pari tilastotietoa siitä, miten valtavasta ongelmasta on kyse: 

• Joidenkin arvioiden mukaan 8 MILJOONAA TONNIA muovia päätyy joka vuosi mereen. Yksinkertainen versio ongelmasta on, että eläimet kuolevat takerruttuaan muoviin tai syötyään sitä. Ajan saatossa auringonvalo hajottaa muovin pieniin planktonin kaltaisiin partikkeleihin (microplastic), joita vesien ja pohjan eliöt syövät. Kuka teistä haluaisi syödä muovia? Sen lisäksi, että nämä partikkelit myrkyttävät eliöitä, niistä liukenee veteen ties mitä myrkkyjä. 
• Mistä kaikki muovi sitten mereen joutuu? Sitä ei tarkkaan tiedetä, mutta yksi syy lienee, että maailmassa käytetään joka vuosi 500 - 1000 MILJARDIA muovipussia. Tämä tarkoittaisi, että joka minuutti näytetään 2 MILJOONAA pussia. Vaikka luvuissa on suurta vaihtelua, ovat määrät kaikesta huolimatta karmeita.

Centro de Reciclaje in Boquete

Jokainen voi tehdä joka päivä pieniä ekotekoja. Vaikka ne saattavat tuntua mitättömiltä, kannattavat ne silti. Monesta pienestä pisarasta tulee lopulta iso virta ja niin edelleen.

Panama Cityn nähtävyyksiä

Jouluaattona saavuimme melkein vuorokauden matkanteon jälkeen Panama Cityyn. Matka meni yllättävänkin hyvin, mutta perillä tietenkin uni painoi simmuja ihan jo pelkän aikaeron takia. Ensimmäisenä päivänä vain majoituimme, katsastimme hiukan lähinurkkia ja haimme vähän syömistä ja juomista. Sitten painuimmekin jo pehkuihin. Ensivaikutelma kaupungista oli ihan kiva - ei liian suuri tai vilkas. Roskia oli kertynyt aika paljon kasoihin katujen varsille ja monet paikat olivat kiinni, mutta se johtui varmasti joulunpyhistä. 

Panama City

Toisena päivänä järkkäsimme itsemme vanhaan ja tunnelmalliseen Casco Viejon kaupunginosaan. Kävimme ihailemassa siellä espanjalais-ranskaista, kolonialistista arkkitehtuuria ja vanhanajan tunnelmaa. Vasta osa rakennuksista on kunnostettu, mutta rähjäisetkin talot olivat omalla tavallaan viehättäviä. Kaupunginosassa on boheemi viba ja vilkas kulttuurielämä. Joulupäivänä suurin osa paikoista oli kiinni ja saimme nautiskella kiertelystä rauhassa. Poliiseja partioi kuitenkin alueella ahkerasti sekä polkupyörällä että mönkijällä liikkuen.  

Spanish-French architecture in old Casco Viejo.

Heikki´s Christmas Day lunch

Kysyimme hotellilta paljonko heidän taksikyytinsä maksaa Casco Viejoon, vaikka osasimme olettaa sen olevan ylihintainen. Se olisi ollut - kuulemma joulualennuksella - 15 $ yhteen suuntaan. Päätimme järjestää itse reissumme (yllätys yllätys). Ostimme metroasemalta automaatista 2 $ metrokortin ja latasimme siihen rahaa. Jos löydät heti "3 in 1" -kortin, se on järkevämpi koska se toimii myös bussiasemalla, jossa tarvitset sitä päästäksesi aseman vessaan ja porteista laiturille (jos et saa puhuttua jotain muuta piippaamaan sinua sisään). Yhden metromatkan hinta oli 0,35 $. Casco Viejoa lähin metropysäkki on nimeltään 5 de Mayo. Sieltä ei olisi ollut pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin, mutta emme ottaneet sitä riskiä. Casco Viejoa reunustaa hämyinen slummi, jonka läpikulkemisesta oli varoiteltu. Maksoimme meno-paluu-takseista tinkaamisen jälkeen yhteensä 5 $. Näin ollen meiltä meni matkoihin 6,40 $ noin 30 $ taksikyytien sijaan ja sitä paitsi retki oli näin paljon mielenkiintoisempi seikkailu. 

Toisena päivänä kävimme ihmettelemässä Panaman kuuluisaa kanavaa. Tässä muutama vinkki miten sinne pääsee omatoimisesti. Menimme ensin metrolla Albrookin pääteasemalle, jonka vieressä on iso Albrookin bussiasema. Sieltä otimme bussin kanava alueelle. Bussimatkakin maksoi vain 0,35 $/suunta/nuppi ja sen pystyi maksamaan samalla Metrobus-lautauskortilla. Käteistä ei huolita ja kortti pitää olla etukäteen ostettu ja ladattu. 

Albrook busterminal: some busses are older than others...

Oikean bussin löytäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin luulimme, mutta useampaan kertaan eri tiskeiltä ja ihmisiltä kyselemällä oikea paikka löytyi ostoskeskuksen puolelta, D-alueelta. Ja kyllä, täytyi hablata espanjoolia, jotta oikea paikka selvisi. Laiturissa lukee kyltissä mm. Cervero. Etsimme pitkään kylttejä, joissa olisi ilmoitettu, että tästä lähtee bussit Gamboaan (pieni kylä kanavan Atlantin puolella), mutta sellaista ei löytynyt - saati sitten jotain kanavasta tai Mirafloresista. Busseja menee melko harvoin - jonkun tiedon mukaan 45 min välein. Arvelemme sen johtuvan siitä, että turisteja tökitään käyttämään retkenjärjestäjien ja taksien palveluita. Kun bussi lopulta tuli, ilmestyi sen tauluun iloksemme määränpääksi Miraflores, joten se meni suoraan kanavan esitelykeskukseen eikä meidän tarvinnut kävellä tienvarresta 10-15 min matkaa, johon olimme varautuneet. 

Tietenkin paikan päälle pääsee myös taksilla, mutta sitten pitää olla valmis maksamaan useampia kymppejä, vaikka matka on vain 12 km suuntaansa. Varsinkin hinta takaisin kaupunkiin on helposti kiskurimaisen kova. Monet turistit näyttivät tulevan Mirafloresiin punaisella, kaksikerroksisella kiertoajelubussilla. Se maksaa tällä hetkellä 20 $/nuppi ja sillä pääsee kiertelemään kaupunkia myös muuten. 

There isn´t much room for bigger vessels (sometimes just 60 cm free space). That´s why they are building new, bigger canal.

Ja sitten muutama pakollinen fakta Panaman kanavasta... Onhan se iso ja hieno rakennelma, mutta en minä sitä nyt ihan Gizan pyramideihin vertaisi. Kanava on 82 km pitkä ja sen lävitse kulkee 13.000 laivaa joka vuosi. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1800-luvun lopussa ja valtavasti - arviolta 22.000 - rakennusmiestä kuoli keltakuumeeseen ja malariaan ennen kun se lopulta valmistui vuonna 1914. Kanava mahdollistaa sen, että laivat pääsevät kätevästi Atlantilta Tyynellemerelle ilman, että niiden tarvitsee kiertää Etelä-Amerikan eteläkärjen kautta. Lyhentynyt matka-aika on niin merkittävä tekijä, että laivayhtiöiden kannattaa maksaa korkeat kanavamaksut. Ne lasketaan aluksen painon mukaan ja keskimääräinen kanavamaksu on 30.000 $/laaki. 

Kanavan sulkulukot (vai miksi niitä Tomi kutsutaan?) ovat valtavat, vaikka kuvissa ei siltä näytä. Merkkasin kuvaan nuolella sulun yläreunalla kävelevän työmiehen, jotta huomaatte miten pieneltä ihminen kanavan keskellä näyttää. Sulkujen väli on 305 m pitkä ja 33,5 m leveä. 

Kun kanava valmistui, suurin sallittu laivan leveys oli 28 m, nykyisin se on jopa 50 m. Tämä ei kuitenkaan riitä uusille, suurimmille laivoille ja siksi uutta, isompaa kanavaa alettiin rakentaa kovalla tohinalla vuonna 2007. Uusi kanava tuplaa läpikulkukapasiteetin. Uuden kanavan olisi haluttu valmistuvan 100-vuotisjuhliin 2014, mutta työt ovat vieläkin kesken. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi maailman suurin rakennustyömaa tällä hetkellä. 

Jos haluat lukea kriittistä tekstiä kanavaan liittyen, tutustu vaikka tähän artikkeliin Maailman Kuvalehdessä.

Heikki at Control de Tráfico Maritimo

Palattuamme kanavalta ajattelimme vielä katsastaa bussiaseman vieressä olevassa Albrookin ostoskeskuksessa. Kattavan kierroksen tekemiseksi ihan pikku piipahtaminen ei riitä, sillä ostari on Amerikoiden(!) suurin. Joo, olimme pähkähulluja ilman itsesuojeluvaistoa! Joulun jälkeinen alennusmyyntilauantai lienee kiireistä aikaa missä tahansa ostoskeskuksessa, mutta täällä se oli ihan hullunmyllyä. Ihmisiä kuhisi joka paikassa kuin muurahaisia kesäisessä keossa. Etsimme itsellemme vähän juomista ja syömistä, seurasimme samalla ostoshysteriaa ja pakenimme sitten äkkiä paikalta.

We survived Albrook Mall on after Christmas Saturday

Väli-Amerikka kutsuu

Nyt riitti tämä pimeys! On siis aika lähteä taas reissuun ja valoon. Tällä kertaa nokka käännetään kohti Väli-Amerikkaa, tarkemmin ottaen Panamaa ja Costa-Ricaa. Miksi juuri sinne? Noooh, miksi ei? 

Costa Ricassa sanotaan olevan maailman tiheimmät ja monimuotoisimmat sademetsät ja hyvät mahdollisuudet nähdä paljon erilaisia eläimiä. Bucket listilläni on laiskiainen! :-) Lisäksi legendaarinen Panaman kanava on hieno päästä näkemään. Panaman ja Costa Rican vehreät "cloud forestit" ja kirkkaa snorkkivedet kiinnostavat tietysti myös. Kuulemma sieltä saa myös erinomaisen hyvää kahvia, joten sitä täytyy päästä maistamaan. Costa Ricassa käydään tiiraamassa Arenal-tulivuorta. Saa nähdä sattuuko se tupruttamaan meille yhtään savuhattaraa. Eiköhän valon, lämmön ja auringon lisäksi näissä ole melkoisesti hyviä syitä lähteä taas seikkailuun. Varhain jouluaattoaamuna on lähtö ja takaisin palaamme neljän viikon päästä tammikuun lopussa.

Pakkaaminen on helppoa, kun ei tarvitse miettiä kamppeita moneen eri ilmastoon. Vaikka koitamme lähteä liikenteeseen suhteellisen vähillä varusteilla, emme kuitenkaan ota ressiä rinkkojen painosta. Kyllä sitä kuukauden jaksaa kannella vähän painavampiakin rinkkoja jos tarve vaatii. (lisäys: rinkat painoivat vaivaiset 11 ja 13 kg) Ja aina voi jättää risoja vaatteita matkan varrelle. Jos haluat tsekata mitä pakkasimme mukaan maailmanympärimatkalle, löydät varuste- ja pakkauslistamme täältä. 

Tarkoitus on päivitellä nyt aktiivisemmin blogia, jakaa kuvia ja reissukertomuksia, jos vain nettiyhteydet ja tabletti toimii. Hypätkää siis taas siivelle ja nauttikaa kanssamme reissusta!

MUKAVAA JOULUNAIKAA JA VUODENVAIHDETTA KAIKILLE!

Omatoimimatka Mallorcalle osa 2

Meidän matkat on aina jossain määrin myös ruokamatkoja. Espanjassa tämä ehkä korostuu, koska ruoka ja viini ovat siellä NIIIN hyviä! Jotkut haukkuvat ruokien kuvaamista ruokapornoksi. Päätä sinä itse, mitä olet näistä mieltä.

Our travels are always some sort of culinary trips. I think this is emphasized in Spain because the food and wine are SOOO good there! Some people don´t like that people take pictures of food. Theyd call it foodporn. I don´t care about that. You can decide yourself what you think.

Here I ate one of the best seafood soups I have ever tasted.

I like the Spanish café culture.

Café solo - not so solo!

Modern tapas

 

 

Fresh coffee and spinach pie. Need I say more?

Heikki drooling...

Pastries are almost too tasty and cheap in Spain.

We visited way too many "pastisserias" during our holiday

Fruits are also juicy and tasty

We planed to do few hikes in Mallorca but the weather was just too hot for that in July. During this little walk I shared my lunch with a little friend. (Yes yes don´t feed the stray cats and dogs... blaa blaa blaa).

 

Great trip! I am pretty sure we go again!

Omatoimimatka Mallorcalle osa 1

Saimme viime kesänä tarpeeksemme Suomen koleasta ja sateisesta säästä ja teimme extempore omatoimimatkan Mallorcalle. Pakettimatkojakin olisi ollut tarjolla, mutta me ostimme itse lennot ja vuokrasimme saarelta pienen mökin. Se ei tullut paljoakaan halvemmaksi, mutta itse kokoamalla saimme juuri sellaisen matkan kuin halusimme. Meitä ei kiinnostanut majoittua vilkkaiden turistirantojen tuntumaan, joten valitsimme sisämaasta maaseudun rauhasta itsellemme pienen yhden makuuhuoneen talon. Se kannatti!


We got tired of the the cool and rainy weather in Finland last summer and did an extempore trip to Mallorca. There would have been package trips available but we bought the flights ourselves and rented a small cottage on the island. It didn´t become much cheaper because we were so late but this way it was easier to get what we wanted. We didn´t want to stay near the busy tourist beaches, so we rented a small one-bedroom house from the peaceful countryside. 

Our Backyard Babies

Auton vuokrasimme heti lentokentältä koko viikoksi, koska halusimme päästä tutustumaan saareen kunnolla. Muutamana päivänä teimmekin pidemmän retken ja kävimme ihastelemassa muun muassa kauniita vuoristokyliä ja maisemia. Mitään ongelmia ei ollut autoilun suhteen, vaikka espanjalainen ajo- tai varsinkin parkkikulttuuri on hiukan... sanotaan nyt vaikka raisua.

We rented a car from the airport for the whole week because we wanted to be able to explore the island properly.

Vanhat espanjalaiset kylät, talot ja kapeat kujat osaavat aina viehättää minua. Seuraavassa näkymiä Alcúdian vanhasta kaupungista.

The old Spanish villages, houses and narrow alleys fascinates me every time. Here is some pictures from The Old Town of Alcúdia.

 

Cala Molins

Uimassa ja snorklaamassa kävimme loppuen lopuksi vain täällä... Vaikka porukkaa oli kiireisenä sesonkiaikana heinäkuussa aika paljon, löysimme oman rauhallisen poukaman. Siellä oli kiva ihailla näyttäviä maisemia. Vesi oli kirkasta, mutta mitään sen kummempaa katsottavaa vedenalta ei löytynyt.

After all we swam and snorkeled only here... There were quite a lot people but we were able to find a quiet private spot. The views were nice and the water was clear. Although  there was not much to see under water.

Cala Sant Vicenc

Some sort of religious festival

Day trip to the east coast

Cala D´or

Views around countryside of Mallorca and Lljubi.

Beautiful little mountain village Valldemossa. From there we continued our drive via Deià to Fornatlutx. Both of them were also really pretty places.

Amazing Cap de Formentor in the northern end of Mallorca.

We spent only one day and night in the capital Palma de Mallorca. It wasn´t as bad as we thought. One of the pictures below is about interesting underground waste collection system (metro).

Olimme kaikin puolin tosi tyytyväisiä reissuun ja valintoihimme!
We were very satisfied with the trip and our choices in every way!