perjantai 24. kesäkuuta 2016

Aradena kylä ja gorge, Kreeta

Iloksemme teimme Chóra Sfakionista pienen autoretken myös syrjäiseen Aradenan vuoristokylään ja rotkolle. Pientä, mutta hyväkuntoista kiemuratietä pääsi paikalle reilussa puolessa tunnnissa. Kylä sijaitsee karussa maastossa Lefka Orin eli Valkoisten vuorten rinteellä. Kylä autioitui 1940-luvulla, kun kaksi perhettä riitautui vuohien takia. Mylläkässä melkein kaikki asukkaat saivat surmansa. Kuljeskelimme aavemaisissa raunioissa vuohien keskellä pitkän tovin. Paikka oli minusta kiehtova, mutta moni turisti ei sinne vaivautunut. Suurimmalle osalle riitti, että astui autosta pari askelta ulos ja sai napattua kuvan Aradenan näyttävästä rotkosta.
Lefká Óri - White mountains
Lefká Óri - White mountains




Aradenan kylä oli toisaalta suojassa ja toisaalta eristyksessä 1980-luvulle saakka valtavan rotkon takia. Kylään pääsi vain kivisiä polkuja pitkin ja laskeutumalla ensin rotkon pohjalle ja nousemalle sitten toiselta puolelta takaisin ylös. Vasta vuonna 1986 rakennettin Vardinogiannis silta rotkon yli. Kapea ja jytisevä terässilta roikkuu pelottavasti 138 metrin korkeudella.
Vardinogiannis bridge
Paljon puhutun Imbroksen jälkeen Aradena teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli todella näyttävä ja jylhä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti käyneet vaeltamassa sen. Se olisi onnistunut suht´ helposti ottamalla Chóra Sfakionista kyyti ylös ja kävelemällä kanjoni alas meren rannalle Marmara nimiselle rannalle. Siitä olisi voinut jatkaa matkaa Loutroon, josta olisi saanut lauttakyydin takaisin Sfakioniin.

Church of Archangel Michael from the 14th century

Serpentine road back to Chóra Sfakion

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Imbros Gorge, Kreeta

Toinen tukikohtamme Kreetalla oli Chóra (Hora) Sfakion. Muutaman sadan asukkaan kylä sijaitsee saaren etelärannalla Lefká Óri -vuoren kainalossa, 73 kilometrin päässä Haniasta. Kylässä on vilkas satama, jonka läpi kulkee paljon Samarian rotkon kävelleitä ja rannikkokyliä kiertäviä turisteja. Itsellämmekin oli harkinnassa, että kävelisimme idylliseltä kuulostavaan Loutron kylään, johon ei mene ollenkaan kunnollista tietä ja tulisimme sieltä lautalla takaisin. Myös Samarian retkeä mietimme, mutta skippasimme sitten molemmat. Sekä ulkomaalaisia että paikallisia turisteja näytti olevan helteisenä viikonloppuna liikenteessä paljon, eikä peräkanaa kävely rotkossa tai lauttamatkan tungos houkutellut. Sen sijaan teimme suunnitelman mukaan retken läheiseen Imbroksen rotkoon.
Chóra Sfakion
Keskipäivällä oli ollut edellisinä päivinä yli +40 astetta auringossa, joten päätimme lähteä liikkeelle ajoissa. Ajoimme kylästä noin ½ tunnin matkan vuorelle ylös Imbroksen kylään ja jätimme auton sinne odottamaan. Optiona oli, että voisimme kävellä takaisin autolle tai auttaa alhaalta sinne kyydin. Lähdimme laskeutumaan rotkoon jo kello seitsemän aamulla, kun aurinko oli vasta nousemassa vuorten takaa. Ketään muita ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Imbroksen rotko on noin puolet Samarian pituudesta eli 7-8 km pitkä. Lonely Planetin mukaan rotko on lyhemmästä koostaan huolimatta yhtä kaunis kuin Samaria ja huomattavasti rauhallisempi. Tämän takia olimme valinneet Imbroksen ykkösvaihtoehdoksemme. Se täytyy myöntää, että todella hiljaista siellä oli. Siihen ei ole ainut syy se, että lähdimme niin aikaisin liikkeelle. Ensimmäiset kävelijät näimme vasta pitkälti puolen välin jälkeen kulkemassa rotkoa toiseen suuntaan. Rotkon yhtä vaikuttavan näyttävyyden suhteen minulle kuitenkin jäi pieni epäilys...
Imbroksessa kallioseinämät nousevat toki parhaimmillaan jopa 300 metrin korkeuteen. Niissä on paikoin suuria luolia. Näyttävintä rotkossa lienee, että kapeimmasta kohdasta se on vain 2 m leveä. Puolivälissä matkaa tulikin useampia raviineja eli virtaavan veden kalkkikiveen uurtamia uomia. 
Kapeat uomat olivat hienoja, mutta ne kuhisivat ampiaisia, joilla taisi olla pesiä kallionkoloissa. 
Imbros on helppo kävellä. Sitä on tallattu vuosikymmeniä, koska se oli 1960-luvulle saakka ainut maatie Chóra Sfakionin kylään ennen autotien rakentamista. Irtokiviä toki pitää täälläkin varoa, mutta muuten reitti on helppokulkuinen. Minkään sortin kiipeilyä, möyrimistä tai vastaavaa ei tarvitse harrastaa. Matkaan saa kulumaan juuri ja juuri kaksi tuntia, kun kulkee hissukseen maisemia, kasveja, perhosia, lintuja ja ampiaisia(?) ihaillen ja pikkutaukoja pitäen. Meillä oli aamupalaeväät mukana.




Mukavaa oli, että kanjonissa oli vielä jonkin verran kukkivia ja tuoksuvia kasveja jäljellä. Etenkin salvia ja timjami tuoksuivat huumaavasti läpi matkan.

Saavuimme päätepisteeseemme Komitadesin kylään vähän yhdeksän jälkeen. Olimme saaneet tehdä retkemme raikkaassa aamusäässä ja pääosin varjossa. Kylästä otimme kimppakyydin puolalaisen pariskunnan kanssa, joka oli vasta lähdössä retkelle, ylös autollemme. Yhteishinta kyydille oli 25 €, josta me siis maksoimme puolet. Näytti siltä, että lähes jokainen kahvila ja taverna tarjosi "taksikyytiä" tavallisella autolla ylös. 
Rotkossa laidunsi jo Kreetalle tyypilliseen ja viehättävään tapaan runsaasti vuohia. Siihen kannattaa kuitenkin varautua, että elikoita pomppii myös autotien varressa. Etenkin kiemuraisilla vuoristoteillä, jossa "tilanteet" saattavat hypätä silmille hyvinkin yllättäen, kannattaa olla varovainen. Imbroksen kylän lähellä näytti laiduntavan isohko lammaslauma joka kerta kun siitä ohi menimme.
Be aware of falling... sheep?
Jälleen kerran mukava pikku retki tehtynä. Vaikka maisemat olivat ihan hienot, jäi Samaria kuitenkin mietityttämään. Ehkä Kreetalle täytyy tulla uudelleen ja käydä tsekkaamassa se. 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Sarakina Gorge, Kreeta

Jaahas, ulkona on ihanassa auringonpaisteessa reilusti yli +40 C astetta. Jotkut pystyvät grillaamaan itseään rannnalla, mutta meille tämä tarkoittaa siestan ja uuden blogipäivityksen aikaa ennen illallista. 

En tiedä paljonko Kreetalla on rotkoja ja kanjoneita, joita täällä "gorgeiksi" kutsutaan, mutta paljon niitä tuntuu olevan. Syy tähän on se, että saari sijaitsee mannerlaattojen välissä. Samasta syystä alueella järisee usein. Kreetan vuoret ovat syntyneet, kun Afrikan laatta on työntynyt Euroopan laatan alle. Rotkot ovat muodostuneet, kun osa vuorista on haljennut. Pikku-geologille paikka on todella kiinnostava, koska mielenkiintoisia kivimuodostelmia on joka paikassa (tästä ehkä lisää myöhemmin, koska kaikkiahan kivet ja geologia kiinnostaa vai mitä!). Tunnetuimmat, isoimmat ja eniten turisteja keräävät rotkot taitavat olla Hanian eteläpuolella sijaitsevat Samaria ja Imbros, mutta lukuisia muitakin löytyy. 
Mykistävän upea ja hiukan pelottavakin Sarakinan rotko sijaitsee lähellä Mirtoksen kylää - 15 km Iearapetrasta länteen - Kreetan kaakkoisrannikon tuntumassa. Kävimme ihailemassa sitä majaillessamme Mirtoksessa.   

Ohessa on hyödyllisiä ohjeita retkeä varten. Kuva on otettu semmoisesta pienestä vihosta, jonka nimi oli Walking in Mirtos tai jotain vastaavaa.  Sitä pitäisi saada ostettua paikallisista kaupoista. Vihossa on ohjeita monien muidenkin kivojen kävelyretkien tekemiseen seudulla. 

Rotkolle on suht´ selkeät opasteet, mutta ihan vahingossa sinne tuskin eksyy, koska se on pienien vuoristokylien välissä maaseudulla. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti nähdä hiukan vaivaa, jos valtavat kiviröykkiöt, ahtaat paikat, kapea sola ja järkäleiden yli & ali & välistä möyriminen kieli keskellä suuta innostaa eikä jalkojen kastuminen haittaa. Solassa on näet ympäri vuoden vettä, koska pohjalla solisee Kriopotamos joki.
Kulkeminen = kiipeily on Sarakinassa paikoin haastavaa erityisesti isojen ja veden liukkaaksi hiomien järkäleiden takia. Muutenkaan en suosittele paikkaa kovin huonokuntoisille tai pienille. Toisaalta meitä viehätti Sarakinassa mahtavien maisemien ohessa nimenomaan se, että se on vaikeakulkuinen eikä siellä ole turisteille siloiteltua polkua.
Rotko on pituudeltaan vain 1,5 km, mutta sen läpi kulkemiseen yhteen suuntaan menee helposti 2-2½ tuntia, koska se on niin vaikeakulkuinen. Kapeimmista kohdista kanjonin leveys tai pitäisikö sanoa kapeus on vain 3 metriä. En suosittele paikkaa henkilöille, joilla on paha ahtaanpaikankammo. Korkeimmat seinämät nousevat 150 metriin.
Varsinaisia kiipeilyvälineitä ei tarvita, mutta ketteryyttä senkin edestä. 
Keskipäivän +40 C helteessä ei yleensä tee mieli kuin pitää siestaa tai lillua meressä, mutta kanjonissa oli silloinkin varjoa ja suhteellisen viileää.

Minä lopetan nyt höpinät. Kuvat puhukoon puolestaan.



maanantai 20. kesäkuuta 2016

Zakros Gorge - The Valley of the death, Kreeta

Tervehdys Kreetan (ihanasta) kuumuudesta! Teimme muutama päivä sitten todella hienon retken aivan Kreetan itäreunaan Kato Zakrokseen. Lähdimme sinne aikaisin aamulla Mirtoksesta. Matka kesti noin 2 h suuntaansa. Kun olimme sivuuttaneet Iearapetran ja sen lähiseudun kaupunkimaisemmat alueet, matka jatkui ensin halki tunnelmallisen, oliivipuiden värittämän maaseudun ja sitten lähes aution, jylhän vuoriston. 
Olive trees and rugged mountains around the village of Zakros 
Turistimassoista tai ruuhkista ei ollut tietoakaan. Kesän porottava kuumuus oli jo haalistanut vähäisiltäkin kasveilta värejä, mutta upeat siniviolettikukkaiset timjamipuskat viihtyivät vielä ihanasti tuoksuen jylhässä kivikossa.
The most eastern side of Crete
Kartalla syrjäinen reittimme pieniä (valkoisiksi merkittyjä) teitä pitkin arvelutti ensin hiukan, mutta onneksi menimme. Erityisesti meren rantaan serpentiiniteitä laskeutuva loppumatka oli todella antoisa. Pienet ja syrjäisimmätkin tienpätkät olivat yllättävän hyväkuntoisia ja leveitä. Hiekkateitä emme ole joutuneet ajamaan koko reissun aikana ollenkaan, vaikka olemme olleet suurimman osan aikaa pääteiden ulkopuolella.  
Serpentine roads
Matkalla bongasimme myös meille sopivia autioita rantoja.
Amazing turquoise and deep blue sea...
Saavuimme hyvissä ajoin määränpäähämme pieneen Kato Zakroksen kylään. Parkkeerasimme automme odottamaan merenrannalle, koska sinne lyhyt vaelluksemme tulisi päättymään. Otimme kylästä kyydin (12 €) takaisinpäin Zakros Gorgen aloituspaikkaan entrance A:lle. Moni tekee homman toisin päin tai kävelee matkan molempiin suuntiin, mutta meistä tuntui kivemmalta varmistaa kuljetus ensin ja tietää, että oma auto on sitten valmiina alhaalla.


Paikan nimi Kuolleiden laakso viittaa jylhistä kallioseinämistä löytyneisiin minoalaisiin hautalöydöksiin.

Zakroksen karu rotko tai oikeastaan sen suosituin ja näyttävin loppuosa, on vain 6 km pitkä eikä korkeuseroakaan tule matkalle kuin 100 m. Heti alussa laskeudutaan hiukan selkeämmin rotkon pohjalle, mutta muuten matka kulkee kohti merta hyvin loivaa alamäkeä. Matka on siis helposti käveltävissä ilman sen kummempia ponnisteluita, vaikka jäntevistä nilkoista ja hyvästä tasapainosta on toki kivikossa hyötyä. Kanjoni on melko leveä, joten täältä ei näkynyt monissa Kreetan vaelluskuvissa tyypillisiä kapeita solia. Se ei vähentänyt yhtään maiseman näyttävyyttä ainakaan meidän silmissä. 

Kompuroimisen ja liukastumisen välttämiseksi kulkiessa piti keskittyä, mutta reitillä pysyminen ei juuri ajatustyötä vaatinut sillä se kulkee selkeästi rotkon pohjalla. Haastavinta koko reissussa lienee auringonpaiste ja kuumuus, minkä takia retki olisi hyvä tehdä hyvissä ajoin aamupäivällä. Puiden varjoa löytyy paikoin ja niissä onkin hyvä pysähdellä säännöllisin väliajoin hörppäämään vettä, vaikka kävely kestääkin vain pari tuntia. Itse olemme koittaneet pitää kiinni siitä, että tulisi juotua vähintään ½ litraa/nassu tunnissa. Lisäksi päähine on porotuksessa aivan ehdoton.
Me teimme retken shortseissa, mutta kevyet pitkälahkeiset housut olisivat olleet myös oiva vaihtoehto. Auringon lisäksi ne suojaisivat myös kuivien, polulle rehottavien puskien raapaleilta.  

Jos et tiedä, niin Kreetan maaseutu kuhisee paikoin ampiaisia eikä Zakros Gorge ole poikkeus. Kulkiessamme läpi tiheiden laventelikasvustojen kävi välillä todella kova pörinä ja kuhina. Siltäkään ei voinut kulkiessa välttyä, että muutama lentävä raitakaveri tuli kutittelemaan iholle koittaessaan sitkeästi etsiä meistä mettä. Eiväthän ampiaiset ohikulkeville yleensä mitään tee, mutta ehkä asia on hyvä tuoda tiedoksi niille, jotka pelkäävät tosissaan ampiaisia tai ovat niiden pistoksille vaarallisen allergisia. 

Liskoja, lintuja ja jotain kummallisia kiemuratoukkamatoja? lukuunottamatta emme ole nähneet Kreetalla villieläimiä (paitsi kuolleena tiellä). Vuohia sen sijaan on paljon joka paikassa - myös Zakros Gorgella. Yksi hiipi pysähdyspaikallamme varovasti kiven takaa ihan lähelle varmistamaan, ettei meillä sitten kuitenkin olisi sillekin jotain syömistä. Ei ollut. ;)


Kokonaisuutena aivan loistava retki; vähän ihmisiä, upeaa luontoa, ihania pikkukyliä, mahtava sää ja lopuksi maukas lounas paikallisista raaka-aineista idyllisessä perheravintolassa. Ainut harmittamaan jäänyt asia oli, etten kysynyt ravintolassa olisivatko he voineet myydä meille oliiviöljyä, jota heillä oli ruoan kanssa tarjolla. Se oli ehkä parasta maistamaani ikinä - pehmeän voimakasta ja hennon sitruksista, nam!!