Maailmanympärimatkamme on päättynyt onnellisesti! Olemme palanneet turvallisesti Suomeen. Ennen matkan loppumista olin ajatellut esitellä teille vielä Kambotzaa, mutta armottomaan köyhyyteen ja kansanmurhaan liittyvästä postauksesta olisi tullut väistämättäkin todella karu ja raskas. Jotenkin se ei sopinut tähän väliin. Aihe on tärkeä ja siksi myös mielenkiintoinen, joten saatan palata siihen myöhemmin, mutta en nyt.
Kaksi yötä olemme nyt nukkuneet omassa sängyssämme. Johan tuntui kuulkaas tuttu, vanha sänky kotoisalta ja pehmeältä. Kotona on hyvä olla, mutta olo on ehkä hieman hämmentynyt. Nytkö se on ohi? Olimmeko muka seitsemän kuukautta pois? Kotivinkkelistä katsottuna moni kokemamme asia tuntuu hyvin kaukaiselta, epätodelliselta unelta, sadulta. Onko nuo jutut oikeasti tapahtuneet? Mekö teimme kaiken tuon? On mahdoton vielä käsittää, miten huikea reissu tuli tehtyä. Matkan tiimellyksessä uskomattomatkin kokemukset ja paikat voivat jäädä toistensa jalkoihin. Nyt on hyvä ottaa etäisyyttä ja tarkastella sitten aikanaan koettuja asioita tuorein silmin.
Odotimme kotiinpaluuta hyvillä mielin. Arvatenkin päällimmäisenä olona kotona on hämmennyksen keskelläkin kiitollisuuden tunne siitä, että kaikki meni hienosti. On aivan mahtavaa, että yksi elämämme isoimmista unelmista toteutui vihdoin. Siitä riittää loppuelämäksi ihmeteltävää. Lisäksi olemme tietenkin syvästi onnellisia kaikesta hyvästä, jota elämässämme on. Tuskin matka kumpaakaan mullistavasti muutti, mutta avasihan se silmiä entistäkin enemmän. Lyhyesti sanottuna: Meillä on asiat niin hyvin!
Tässä välissä haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia matkaseurasta, KIITOS! Blogissa on ollut aivan uskomaton määrä kävijöitä enkä usko, että niistä on kuin puolet Loimaalta... :D On ollut antoisaa jakaa kuvia ja kirjoitella auki sekavia tunteita ja ajatuksiaan arvaten, että niistä saattaa olla joku muukin kiinnostunut. Armottomalle perfektionistille ei ollut mitenkään itsestäänselvää saati helppoa pystyä koko touhuun. Onneksi uskalsin! Siitä isoin kiitos kuuluu rakkaalle Kaisalle, jota ilman koko blogia tuskin olisi.
Erityiskiitokset lähetämme myös Heidille ja muille Moskovan hipeille. <3 Myötäelämisenne on ollut suurenmoista ja merkitsee paljon! Olet nähnyt vaivaa kirjoittaessasi lukuisia kommentteja kaikesta kiireestäsi huolimatta ja laittanut rinnallani itseäsi likoon mielipiteilläsi. Minulla ei ole sanoja, joilla osaisin paremmin kiittää ja kertoa, miten hienoa on ollut jakaa tämä matka kanssanne.
Lassia - joka on ollut huippu ahkera kommentoija - haluamme tietenkin kiittää myös. Oli kiva saada maapallon toiselta puolelta kommentteja ja huomata, että seuraat matkaamme. Kaikkia ihania ystäviä, kannustajia, ajatustenjakajia ja muita kommentoijia en pysty nimeltä tässä luettelemaan, mutta muhkeat kiitokset Maria, Anne, Katri, Katjat, Sari, Kirsi ja kaikki muut julkisesti ja yksityisesti kommentoineet! Jokainen kommentti on huomioitu ja sitä arvostetaan. Ilman niitä emme voi mitenkään tietää, mitä ruudun takana ajatellaan tai millaisia tuntemuksia katsojalle herää kuvista.
Täytyy tähän loppuun sanoa, että tämä blogi on ollut melkoinen projekti. Olen haastanut itseni monella saralla ja se on kannattanut. Tässä on ollut melkoisesti hommaakin, mutta en tarkoita nyt sitä. Blogista muodostui matkan aikana julkinen päiväkirja ja tärkeä reflektointiväline. Sen avulla sain heti paikan päällä märehdittyä ja purettua kokemiani asioita. Ne on tietenkin tuotu esille minun näkökulmastani enkä ole kovastikaan säästellyt mielipiteitäni, mutta olisiko pitänyt? En myöskään suostunut perisuomalaiseen tapaan pyytelemään ajatuksiani koko ajan anteeksi. Kuten olette hyvin huomanneet, tavoite ei ole ollut miellyttää kaikkia - eihän se ole edes mahdollista. Halusin olla pää pystyssä oma itseni, ei sen vähempää tai enempää. Nyt kun reissu on takanapäin tuntuu, että saatoin saada koko matkasta enemmän irti tämän blogin ansioista. Aika näyttää jatkuuko tämä "matka" jossain muodossa.
Kiitos vielä matkaseurasta ja elämysrikasta uutta vuotta 2015 juuri sinulle!
We are safely back at home! Happy and adventurous New Year 2015!
Erityiskiitokset lähetämme myös Heidille ja muille Moskovan hipeille. <3 Myötäelämisenne on ollut suurenmoista ja merkitsee paljon! Olet nähnyt vaivaa kirjoittaessasi lukuisia kommentteja kaikesta kiireestäsi huolimatta ja laittanut rinnallani itseäsi likoon mielipiteilläsi. Minulla ei ole sanoja, joilla osaisin paremmin kiittää ja kertoa, miten hienoa on ollut jakaa tämä matka kanssanne.
Lassia - joka on ollut huippu ahkera kommentoija - haluamme tietenkin kiittää myös. Oli kiva saada maapallon toiselta puolelta kommentteja ja huomata, että seuraat matkaamme. Kaikkia ihania ystäviä, kannustajia, ajatustenjakajia ja muita kommentoijia en pysty nimeltä tässä luettelemaan, mutta muhkeat kiitokset Maria, Anne, Katri, Katjat, Sari, Kirsi ja kaikki muut julkisesti ja yksityisesti kommentoineet! Jokainen kommentti on huomioitu ja sitä arvostetaan. Ilman niitä emme voi mitenkään tietää, mitä ruudun takana ajatellaan tai millaisia tuntemuksia katsojalle herää kuvista.
Täytyy tähän loppuun sanoa, että tämä blogi on ollut melkoinen projekti. Olen haastanut itseni monella saralla ja se on kannattanut. Tässä on ollut melkoisesti hommaakin, mutta en tarkoita nyt sitä. Blogista muodostui matkan aikana julkinen päiväkirja ja tärkeä reflektointiväline. Sen avulla sain heti paikan päällä märehdittyä ja purettua kokemiani asioita. Ne on tietenkin tuotu esille minun näkökulmastani enkä ole kovastikaan säästellyt mielipiteitäni, mutta olisiko pitänyt? En myöskään suostunut perisuomalaiseen tapaan pyytelemään ajatuksiani koko ajan anteeksi. Kuten olette hyvin huomanneet, tavoite ei ole ollut miellyttää kaikkia - eihän se ole edes mahdollista. Halusin olla pää pystyssä oma itseni, ei sen vähempää tai enempää. Nyt kun reissu on takanapäin tuntuu, että saatoin saada koko matkasta enemmän irti tämän blogin ansioista. Aika näyttää jatkuuko tämä "matka" jossain muodossa.
Kiitos vielä matkaseurasta ja elämysrikasta uutta vuotta 2015 juuri sinulle!
We are safely back at home! Happy and adventurous New Year 2015!
