Vierailu kahvitilalla

Costa Rica on tunnettu kahvintuottajamaa, mutta Panamassakin kasvatetaan kahvia. Sanotaan, että Boquetesin suotuisessa ilmastossa kasvatetaan erityisen vivahteikasta ja laadukasta niin sanottua artisaanikahvia. Se tehdään 100 % arabicasta hellävaraisesti ja pienissä määrin (ei massatuotantoa). 

Me teimme todella mielenkiintoisen vierailun pienelle tilalle, jossa kahvia kasvatetaan ja valmistetaan mahdollisimman reilusti ja ekologisesti. Tila huolehtii nykyään koko prosessista alusta lopputuotteeksi saakka itse, eikä myy kahvimarjoja eteenpäin. Tuotantokustannukset ovat silti niin suuret, ettei kahvista juuri jää voittoa. Vaikka kahvi on huippu hyvää, tilan tärkein tulonlähde on turismi. Liian monille kahvin alhainen hinta on tärkeämpää kuin se, miten se on tuotettu ja miltä se maistuu.

Coffee farm

Oheisissa kuvissa on punaisia ja keltaisia, lähes kypsiä arabica-kahvin marjoja ("cherrys"). Eri väristä huolimatta niiden maku on kuulemma hyvin samanlainen. Minusta se on yllättävää. Tärkeämpi tekijä kahvin makuun on oppaan mukaan kahvin tuotanto. Toisin sanoen mm. se, että kasvi saa kypsyttää marjat rauhassa eli puolivarjossa ja ilman keinolannoitteita, ja että myös marjan kuivuminen poiminnan jälkeen tapahtuu luonnollisesti, ei liian nopeasti.

 

Alla on kuvia kahvista, joka on kuivumassa auringossa. Säästä riippuen kuivuminen kestää muutamista viikoista jopa pariin kuukauteen. Betonilla tai kuivurissa kahvi kuivuisi parissa päivässä, mutta menetelmä turmelee kuulemma kahvin aromeja.

Coffee beans drying in the sun

Alla juuri kerättyjä, viikon ja kuukauden kuivuneita kahvimarjoja. Kuivuttuaan marjaosa tai siitä jäljellä oleva kuori irrotetaan huolellisesti. Massatuotannossa kuoren irroittamista ei tehdä kovin tarkkaan (jos ollenkaan), minkä takia kahvinporojen joukossa näkyy vaaleampaa hitulaa. Kuorimisen jälkeen jäljelle jää pelkkä vihreä ja sellaisenaan hyvin mauton kahvipapu, joka paahdetaan.

 

Almost ready for roasting

Tilalla ei käytetty keinolannoitteita. He valmistivat itse kompostia, joka levitetään puskien juurelle. Jostain syystä paikalliset lisäsivät kompostiin tuhkaa, joka tuli leikattujen varjostuspuiden polttamisen sivutuotteena. Ihmettelin tuhkan lisäämistä ja kerroin, että meillä sanotaan, ettei hyvääkään puutuhkaa kannata laittaa kompostiin - maahan kyllä - koska tuhka ei ole hyväksi mikrobeille ja pH:lle. Opaskin tuumasi pohtineensa samaa ja että heidän täytyy jutella tästä puutarhureiden kanssa. 

 

Tuholaisten ja jonkun sortin "kahviruosteen" kanssa kahvitilallisilla oli ongelmia. Marjoja syöville koppakuoriaisille oli puutarhassa ansoja. Ruostetta torjuttiin leikkaamalla varjostuspuita säännöllisesti kasvustojen tuulettumisen edistämiseksi. Lisäksi joku ökkömönkiäinen munii salakavalasti kahvimarjaan. Sen toukat syövät marjan sisällä olevan kahvipavun ilman, että sitä päällepäin huomaa. Siksi poimitut marjat lasketaan aina veteen ennen kun ne laitetaan kuivumaan. Veden pinnalle nousevat huonot, sisältä syödyt marjat. Siitä ne on helppo poistaa. Toimenpide parantaa kahvin laatua entisestään.

 

 

 

Tiluksilla tehdyn kierroksen jälkeen pääsimme paahtamaan itse kahvia. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi apulaiseksi ja sain hommaksi papujen paahtumisen laadun seurannan (hui!). Kulkee vissiin jotenkin verissä tuo laaduntarkkailu... Kun pavut olivat pyörineet paahtimessa riittävästi sopivassa lämpötilassa, aloin ottaa paahtuneista pavuista näytteitä paahtumisen edistymisestä. Kun paahtumisen aste näytti sopivalta (ammattilaisen mielestä), paahtaminen lopettiin ja pavut kumottiin jäähtymään. Artesaanikahvissa paahtamista seurataan ja valvotaan aistein, koska esim. papujen kosteusprosentti vaihtelee aina hieman ja vaikuttaa tarvittavaan paahtumisaikaan. Massatuotannossa kaikki tämäkin tapahtuu koneellisesti.

Roasting samples

Lopuksi pääsimme maistamaan tilan kahveja - keskitummaa ja tummaa paahtoa. Oppaan mukaan monet hyvin tummapaahtoiset kahvit ovat usein lähes poltettuja. Tällä tavoin voidaan peittää heikkolaatuinen kahvi, jossa ei olisi miedompana hienostuneempia makuvivahteita.

Beans are roasted

Opimme kierroksella myös muutamia tärkeinä pidettyjä asioita kahvin keittämisestä (vaikkei kahvia saa siis oikeasti keittää). Kunnollisen herkkukahvin valmistukseen pitäisi aina käyttää hyviä, juuri jauhettuja kahvipapuja sekä raikasta vettä. Tilan kahvin kanssa purun ja veden suhdeluku on 1/16. Kahvin olisi hyvä tekeytyä veden kanssa neljä minuuttia. Sen voi tehdä vaikka esilämmitetyssä pressopannussa - sen fiinimpiä laitteita ei kuulemma tarvita. Kahvi olisi muutenkin hyvä juoda hieman jäähtyneenä, ei tulikuumana, jotta maut tulevat paremmin esille. Hyvä kahvi on kuulemma hyvää kylmänäkin.

Olipa taas kiva retki, jossa oppi paljon uutta! Kaiken lisäksi tuliaisiksi saimme pussit itsepaahtamiamme kahvipapuja. Nyt lähdemme metsästämään hyvää kahvimyllyä. Tervetuloa meille sitten kahveelle! 

Cloud forest -retki Boquetissa

Boquetesin alueella voi retkeillä jonkin verran itsenäisestikin, mutta täälläKIN pitää tarkkaan tietää mihin on menossa ja mitä on tekemässä. Tätä vaikeuttaa, että kunnollisia karttoja ja yksityiskohtaisia reittiohjeita on vaikea löytää. Lisähaastetta tuo, että maasto voi olla vaikeakulkuista, polut kapeita ja huonokuntoisia, pudotukset suuria ja sää vaihtelevaa. Myrkylliset tai muuten vaaralliset eläimet eivät ole täällä suurin vaaratekijä, mutta nekin on syytä ottaa huomioon. Mainittakoon nyt vielä omatoimikävelymme eivät sijoittuneet viidakkoon, vaan hyvin turvallisille alueille aivan aivan asutuksen tuntumaan. Saimme näille "retkille" tarkat ohjeet paikallisilta ja he tiesivät aina mihin olimme menossa. On tyhmä ottaa turhia riskejä ja lähteä summan mutikassa leikkimään sademetsään (tai mihinkään muuhunkaan outoon maastoon) sissiä. Paikalliset oppaat ja retkenjärjestäjät ovat niissä tapauksissa hintansa väärti!!  

Beautiful but dense tropical jungle 

En halua pelotella - tai noh haluan minä vähän - mutta kerrottakoon vielä, että ulkomaalaisia omatoimiretkeilijöitä on kuollut Boquetesin alueen metsiin. Tämä siis lähinnä varoituksen lisäpainona niille, jotka miettivät itsekseen puskiin lähtemistä täällä. Tästä on tuore surullinen tarina ajattelemattomista nuorista matkalaisista, jotka kuolivat huhtikuussa vuonna 2014 omatoimisella kävelyretkellään. Karmean jutun voit lukea täältä (ei heikkohermoisille!). Uhrit olivat 21 ja 22-vuotiaat hollantilaisnaiset. Kukaan ei tiedä tarkkaan mitä tapahtui, mutta faktaa on se, että he olivat tulleet Panamaan opiskelemaan espanjaa ja saaneet päähänsä lähteä Boquetista itsekseen, vähällä vedellä ja ilman kunnollisia varusteita metsään retkeilemään. He eivät kertoneet tarkkaan mihin lähtivät. Heillä oli mukana hostellin omistajan koira, joka palasi kylään myöhemmin ilman tyttöjä. Massiivisia etsintöjä - sekä panamalaisten että hollantilaisten - ammattilaisten ja vapaaehtoisten toimesta - tehtiin viikkoja ilman tulosta. Tyttöjen jäännökset löysi lopulta sattumalta muutamia kuukausia myöhemmin keskeltä viidakkoa, päivän kävelymatkan (arviot 8-15 h) päästä Boquetesista paikalliset asukkaat. Karmean jutun voit lukea täältä (ei heikkohermoisille!). Jäänee ikuisesti mysteeriksi mitä heille lopulta tapahtui, mutta se voidaan varmaan todeta, että valmistautuminen pieneenkin retkeilyyn oli kovin puutteellista. 

Nyt vähän leppoisampiin tunnelmiin!

Bajo Mono

 

Me oltiin tosiaan "cloud forest" ja maaseuturetkellä paikallisten gringo-eläkeläisten kanssa. Oppaana oli kokenut ja alueen retkeilyreitit hyvin tunteva nainen. Tätä kävelyä ei voine vaellukseksi kutsua, mutta reissu oli kiva ja ihmiset mukavia. Ei oltaisi koskaan tiedetty tällaisesta lähes ilmaisesta aktiviteetistä, jos paikallinen emäntämme ei olisi siitä meille vinkannut. Opas järjestää eri tasoisia retkiä omaksi eläkepäiviensä huviksi kerran-pari kuukaudessa. Hän saa siitä amerikkalaiseen tapaan vain osallistujien antamat tipit ja hyvän mielen.

Lähdimme matkaan keskustasta kimppakyydein. Noin 30 min ylämäkiajon jälkeen jalkaannuimme. Sisäänpääsymaksu paikallisen maanviljelijän operoimalle puistoalueelle oli 3 $ (norm. 5$). Hissukseen jatkoimme matkaa ylös 1700 metriin ja metsän halki vesiputoukselle.

On our way to El Tatica waterfall

Views were great and clouds hang low

View down to Boquete town

Boquete Panama

Boquetesin kaupunki sijaitsee Panaman vehreällä ylänköalueella maan länsiosassa, 60 km Costa Rican rajalta. Asukkaita alueella sanotaan olevan 19.000, mikä kuulostaa paljolta. Kaupunki on meren pinnasta noin 1200 m korkeudella, minkä vuoksi alueella on alankoja viileämpi ja kosteampi ilmasto. 

Tässä muutama otos kylänraitilta.

Rio Caldera and the surrounding hills

Panamassa on edelleen paljon erilaisia alkuperäiskansoja. Onneksi heitä näkyy katukuvassa vieläkin omissa värikkäissä vaatteissaan. Täällä tyypillisimpiä ovat olleet etenkin yöpaita/ kotimekko tyyppiset nauhoin kirjaillut mekot. Toisissa on yläosassa röyhelöitä, toisissa ei.

Olen ehkä ennenkin kertonut, että outojen ihmisten kuvaaminen reissussa on minusta usein hiukan epämukavaa. Vaikka olisi miten kiehtovaa ja kutkuttavaa saada kuva ruttuisen mummon kasvoista tai pikkutytön värikkäästä heimoasusta, en haluaisi loukata ihmisiä kuvaamalla heitä kuin sirkuseläimiä. Moni ei tunnu ajattelevan tätä tai tekee sen maksamalla ihmisille. Tippaleipäaivoillani tämäkään ei ole ongelmatonta, etenkään lapsien suhteen. Tässä siis nyt vain muutama salaa otettu huono paparazzikuva kadun kulkijoista.

Paikallisen ruoan takia ei kannata Panamaan matkata... :-) Sapuskat ovat usein patatyyppisiä tai muuten "very well-cooked", mausteita käytetään aika hintsusti ja vihanneksia sitäkin vähemmän. Normi almuerzo sisältää ison annoksen riisiä, papuja/linssejä, paistettua keittobanaania tai bataattia sekä pienen määrän kana-/lihakastiketta. Pöperö on siis hyvin saman tyyppistä kuin Ecuadorissa ja Perussa. Onneksi herkullisia hedelmiä ja rehuja myydään täällä maalla kohtuulliseen hintaan pikku mymälöissä ja kadunvarsilla kojuissa. Isommissa ruokakaupoissa (supermerkado) rehut ovat olleet todella kalliita - ilmeisesti koska ovat jostain ihmeen syystä tuontitavaraa - esim. appelsiinit 4 €/kg ja 200 g paketti porkkanoita yli 2 €. 

Me halusimme tänne ihailemaan kauniita maisemia, etenkin vehreitä, utupilvien ympäröiviä vuoria. Teimmekin visiittimme aikana useita kivoja pikkuhaikkeja lähialueille. Pääosin retkeilimme itseksemme, koska saimme paikalliselta emännältämme siihen hyviä vinkkejä ja ohjeita.

Walk to Palo Alto

Boquetesin leppoisaan ilmastoon - joka vastaa Suomen kesää (+15-25 C) ja turvalliseen ympäristöön on viimeisen 10 vuoden aikana muuttanut paljon amerikkalaisia viettämään eläkepäiviään. Jonkun arvion mukaan heitä asuu alueella jo 3000. Mekin asuimme 12 vuotta kaupungissa asuneen, amerikkalaisen naisen (ja kolmen koiran) luona, joka vuokrasi asuntonsa ylimääräistä makuuhuonetta. Hänen kauttaan pääsimme lähes ilmaiselle kimppavaellukselle paikallisten gringojen kanssa. Vastaava retki olisi maksanut yht. 65 € matkanjärjeställe. Tämän eläkeläisretken maisemia luvassa seuraavassa jutussa.

Our neighbour

Itseksemme kävimme tutkimassa majapaikkamme lähialueita Jaramillo Arribassa.

Walk at Jaramillo Arriba

After walk drink in a local kiosk