LAISKIAINEN!!!

Jipii jipii jippiaa jee! Olen onnesta soikeana. En pysy housuissani. Huomaako sen? ^_^ Olen nähnyt jo useamman sympaattisen laiskiaisen ja vieläpä molempia lajeja eli sekä kolmi- että kaksivarvaslaiskiaisia. Ovat kerrassaan mahtavia otuksia!

Ihan pikkiriikkinen tietoisku: Laiskiaiset syövät lähes ainoastaan lehtiä, joissa on hyvin vähän energiaa. Tästä syystä niillä on pieni lihasmassa eivätkä ne pysty liikkumaan nopeasti saati hyppäämään oksalta toiselle. Samoista syistä niillä on täällä tropiikissakin paksu, lämmittävä turkki. Laiskiaisilla on tosi pitkät kynnet ja vaivattomaan roikkumiseen erikoistuneet raajat. 

Cutest hairy butt ever

Olemme nähneet laiskiaisia Costa Ricassa täysin villinä luonnossa, mutta halusimme lisäksi vierailla villieläimien kuntoutuskeskuksessa, jossa mm. niitä hoidetaan. Suurin osa kuvista on siis sieltä. Kuten olen kirjoittanut, en yleensä pidä eläintarhoista. Centro de Rescate Jaguar ei kuitenkaan ole varsinainen eläintarha. Tiedän, että ero on häilyvä, mutta paikka vaikutti tekevän oikeasti arvokasta työtä. Kuntoutuskeskuksen toiminnan vilpitön päätavoite on, että kaikki mahdolliset yksilöt vapautetaan lopulta luontoon. Halusimme kannattaa toimintaa samalla, kun opimme itse eläimistä ja niiden suojelusta. 

Eläimet, joita keskuksessa on hoidettavana ovat useimmiten loukkaantuneita esim. liikenneonnettomuuksissa tai sähkölinjoilla tai orpoja poikasia, joiden emo on tapettu tai kuollut. Osa eläimistä oli ollut laittomasti lemmikkeinä tai villieläinkaupassa. Nuo ovat myös pääasiat, joihin laiskiaisten suojelussa tulee kiinnittää huomio. Lisäksi laiskiaisten - kuten niin monien muidenkin eläinten selviytymiseen - vaikuttaa tietenkin elinympäristöjen pirstaloituminen ja tuhoaminen. Esimerkiksi leveiden teiden rakentamisen ja puustohakkuut suurviljelmien tieltä vaikeuttavat elinoloja. Laiskiainen tarvitsee melko tiheää puustoa, koska se ei voi hypätä puusta toiseen.

If you are sleepy, you don´t have to come out

Keskuksessa laiskiaiset saavat nukkua niin paljon kuin haluavat, eikä niitä retuuteta kuin sirkuseläimiä ihmisten pällisteltäväksi saati klähmittäväksi tarkoitushan on pitää ne villieläiminä, joiden kuuluukin pelätä ihmistä. Aikuiset ja terveet laiskiaiset voivat liikkua päivisin vapaasti puissa. Jos niitä kiinnostaa, ne voivat siis lähteä omille teilleen. Poikasia hoidetaan lämpölamppujen alla ja opetetaan kädestä pitäen keräämään oikeaa syötävää. Luonnossa ne olisivat emon opastuksessa noin vuoden ikäiseksi.

Baby orphan sloth sleeping under heating lamp

Laiskiaiselle pääalaspäin roikkuminen on tyypillinen ja rento asento.

Rescued sloth in a rehabilitation center

Luonnollisesti villeistä (esim. ei ruokituista), ihmistä karttavista eläimistä, jotka viihtyvät korkealla puussa lehvistön suojassa, ei noin vain oteta harrastelijakameralla hienoja National Geography -tason kuvia. Lisäksi on mielestäni tärkeää, että villieläimille annetaan niiden tarvitsema tila eikä kuvia oteta tai koiteta saada väkisin. Joskus on niinkin, että on parempi vain keskittyä nauttimaan tilanteesta ja unohtaa kuvaaminen, vaikka teille onkin niin mukava näitä otoksia jakaa. Kuvat ovat tietenkin upea muisto, jos luonto niin suo ja itse onnistuu ottamaan kivan kuvan häiritsemättä kenenkään elämää. ..tai huijaamatta. Huomasitteko tämän YLE:n uutisen josta käy ilmi, että jopa ammattilaiset huijaavat edelleen luontokuvissa. 

Alla oleva aito ja autenttinen kuva ei ole laadultaan maailman paras, mutta minulle se on ikimuistoinen aarre, joka pitää sisällään yhden hienon unelman toteutumisen.

Wild sloth

Näin päästiin alkuun Costa Rican eläimistön suhteen. Tiesittekö muuten, että täällä on havaittu uskomattomat 500.000 eliölajia. Niistä lähes 300.000 on hyönteisiä. Lintulajeja on yli 900 ja nisäkkäitäkin yli 200. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa on arvioitu olevan 45.000 eliölajia, joista noin puolet on hyönteisiä. Lintulajeja Suomessa on havaittu 468 ja nisäkkäitä 80.

Pysykäähän taajuudella, koska lisää ihania ja arvokkaita ihmetyksiä on tulossa!

Purjehdus- ja snorklausretki Bocas del Torossa

Bocas del Toron alueella on hyvällä säällä kirkkaat vedet ja joitakin koralliriuttoja jäljellä snorklattavaksi. Kovin kummoisia odotuksia ei kalojen tai muiden merenelävien suhteen ollut. Halusimme kuitenkin käydä tsekkaamassa, mitä veden alta löytyy. 

Karibianmerelläkään ei aina paista aurinko - itse asiassa täällä sataa melko säännöllisesti ympäri vuoden. Yöllä ennen aamua, jolle olimme varanneet purjehdus- ja snorkkiretken, alkoi sataa kaatamalla. Edeltävinä päivinä oli ollut hyvin poutaista - vain muutamia pilvenhituloita kirkkaansinisellä taivaalla. Sää muuttui kuitenkin nopeasti. Retkeä ei peruttu ja lähdimme matkaan sateisessa ja hyvin harmaassa säässä valmiiksi märkinä hyppäämään veteen. Onneksi sade taukosi aika pian aamupäivän aikana ja aurinkokin paistoi useampia tunteja ennen kun uusi saderintama ehti Bocasiin.

Grey morning

Valitsimme retkeksi katamaraanilla tehtävän purjehduspäivän. Snorklaamisen ja mukavan meriulkoilun lisäksi haaveena oli päästä näkemään delfiinejä. Olimme lukenee kauhutarinan tyypillisistä halvemmista retkistä alueella. Niissä pienet täyteen ahdetutut moottoriveneet kaahaavat kilpaa merellä ehtiäkseen ensimmäisinä parhaille apajille. Pahinta oli kuulla, että ne olivat joskus piirittäneet ja jahtaavat delfiinejä tarjotakseen matkustajille parhaat kuvauspaikat meinaten melkein ajaa niiden yli. Itku tuli kun tästä luin. En haluaisi kuuna päivänä olla osana tällaista eläinrääkkäystä! Toivottavasti kukaan muukaan ei halua olla ja puuttuu asiaan, jos näin ikävästi käy. Sama koskee koralleja tuhoavia ja muita mereneläviä häiritseviä matkanjärjestäjiä. He yleensä räsäyttävät mitään välittämättä ankkurinsa koralliriuttoihin ja käyvät poimimassa merestä simpukoita, erilaisia koralleja, meritähtiä ja -siilejä laivan kannelle. Tällaisesta idioottimaisesta käytöksestä pitäisi huomauttaa aina kun sellaiseen törmää. 

Onneksi Bocas Sailingin katamaraaniristeilystä löytyi leppoisampi ja turvallisempi vaihtoehdo retkelle. Päivä vietettiin 42 jalkaa pitkällä paatilla. Vieraita oli onneksemme vain 9, maksimi määrä olisi ollut 20.

This was our ship (sorry about the bad picture)

Maisemat olivat ihan hienot, vaikka aamu oli harmaa.

Laivapoikia

 

Niin kutsutulla delfiinilahdella ei ollut ainuttakaan muuta alusta, kun sinne saavuimme. Saimme rauhassa odottaa ja ihmetellä suodaanko meidän nähdä alueella asuvia otuksia - ja suotiinhan meidän. Kiitos Ahti! Muutama delfiini oli lahdella kalastamassa ja näimme niistä vilahdukset aina parin minuutin välein kun ne tulivat pinnalle hengittämään. Emme häirinneet niitä millään tavalla, vaan annoimme niiden puuhailla omiaan - juuri niin kuin sen kuuluukin olla!

Ensimmäinen paikka, jossa pääsimme snorklaamaan sijaitsi aivan mangrovemetsän reunalla. Siellä oli onneksi vielä jonkin verran jäljellä hienoja koralleja, vaikka tuhoutuneitakin paikkoja oli nähtävissä ja värit pääosin hävinneet. Myös hienoja meritähtiä oli paljon. Kaloja tai muita mereneläviä oli hintsummin. Sää oli tässä vaiheessa päivää mukavasti seljennyt, joten pilvet eivät haitanneet pahemmin näkyvyyttä. Tässä paikassa ei edes sadeveden mukanaan huuhtoma hiesu haitannut näkyvyyttä, siksi tuli otettua aika tavalla kuvia, joita teillekin nyt tuputan suurissa määrin (sori!).

Ihmetteleekö joku näiden kuvien jälkeen vielä sitä, mitä järkeä snorklaamisessa on? Veden alla on todella rauhoittavaa ja kun maisemat ovat tällaiset, on kuin lillisi käsittämättömässä uni- tai satumaailmassa. Jos pystyisin sukeltamaan, hurahtaisin siihen varmasti täysillä. 

Seuraavaan paikkaan saatiinkin sitten seilailla tällaisien ihanien poutapilvien alla.

Toisessa snorkkipaikassa oli saapuessamme vielä moottoriveneilijöitä pitämässä aivan hemmetinmoista älämölöä. Pilli soi taukoamatta ("nytheti takaisin veneelle"), ihmiset huusivat, potkivat koralleja, useampi ei osannut uida vaan räpiköi epätoivoisesti pelastusliivien kanssa. Arg! Onneksi paatit lähtivät ja me saimme snorklata jonkin aikaa rauhassa. Valitettavasti näkyvyys oli kuitenkin huono, koska kaikesta melskaamisesta ja pohjan pöllyttämisestä vesi oli täynnä hitulaa. Paikka oli muutenkin jo tosi pahoin kulunut. Värikkäistä koralleista ei ollut jäljellä mitään.

Tähän väliin tulee minulle tyypillinen valistusosio. Miksi korallit kuolevat ja sitä kautta koko niiden ympärillä elävä ekosysteemi riutuu? Suurin tuhoava tekijä monissa paikoissa ovat trooppiset myrskyt ja vesien lämpeneminen. Herkät ekosysteemit eivät kestä niitä. Mistä ne sitten johtuvat? Ilmastonmuutoksesta, jonka ajankohtaisista uutisista ja vaikutuksista koralleihin voi lukea esim. YLE:n uutisesta ja National Geographicin sivuilta. Lisäksi ongelmina ovat vesien happamoituminen ja saastuminen. Hallitusten välisessä ilmastopaneelissa IPCC on varoitettu, että mikäli tämä meno jatkuu koralliriutat voivat kadota KOKONAAN! jo tämän vuosisadan aikana. Se olisi todella, todella surullista ja vaarallista luonnon tärkeälle monimuotoisuudelle.

Kapteeni ja paikallista välipalaa -tai mitä siitä on enää jäljellä.

Kun palailimme Bocas Towniin, uusi saderintama alkoi lähestyä. Onneksi ehdimme kuivina takaisin. Jälleen kerran hieno retki ja reissupäivä takana aaamun sateesta huolimatta.

  

Bocas Town, Isla Colon

Bocas del Toron saariryhmässä on muutamia saaria, joille olisi voinut majoittua suhteellisen kätevästi. Me päätimme jäädä pääsaarelle Isla Colonille, Bocas Towniin. Vaikka emme yöelämää ja muuta hulinaa kaivanneetkaan ajattelimme, että Bocasista on helpoin järjestellä retkiä ja siellä on enemmän valinnan varaa ravintoloiden ja ruokakauppojen suhteen. Omaa rauhaa toi vuokraamamme pieni asunto. Hosteilleissa meno olisi voinut olla meille vähän liian hurjaa. Ennen kun jaan teille kuvia upeista paratiisirannoista haluan näyttää hieman arkisemman ja tylsemmän(?) puolen Bocasista.

View to Bocas from the sea

Water taxi

Isla Colonilla on jo näkyvissä Karibianmeren värikkyys ja letkeä meininki. Jotain alkuperäisestäkin lienee jäljellä, vaikka turismi onkin näkyvä osa etenkin Bocas Townia. Hyvin monen tasoista majoitusta on saatavilla, mutta hulppeita hotellikomplekseja ei kuitenkaan ole rivi rivissä kuten vähän pelkäsin. Kylän raitti tai kaupunkimaisema ei ole kiilloteltu - kaikkea muuta. Eksotiikalla on täälläkin varjopuolensa. Roskaa ja rojua on Bocasissa kaikki rannat, puskat ja nurkat täynnä. Myös kulkukoiria ja -kissoja on ongelmaksi asti. Edes turistien tähden paikkoja ei vaivauduta yhtään siistimään. ..Vai ovatko juuri turistit syy massiivisiin roskamääriin - sitä en osaa sanoa. Kierrätystä saarilla ei ole ja hanavesi ei ole juomakelpoista, joten pelkästään vesipulloja tulee hirveitä määriä. Löysimme vain yhden paikan, jossa tyhjiä vesipulloja pystyi täyttämään juomakelpoisella vedellä. Kaikki tämä kuulostaa ehkä karulta, mutta haluan tuoda esille myös näitä matkailun kääntöpuolia, joita harvemmin postikorttikuvissa esitellään. 

Tons of rubbish everywhere

More garbage in front of somebody´s front porch

Kids playing on the street

On tosi vaikea näyttää Bocasista hyvää yleiskuvaa. Monet paikallisten asuintalot näyttvät alla olevan kuvan tyyppisiltä. Ne ovat kosteudelta suojassa paalujen päällä sekä maalla että merellä. Väritystä löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä, jos sitä on. Pihan siistinä pitämisestä useimmat eivät näyttäneet juuri välittävän. Jonkin verran on hienompia kivitalojakin. Hostellit ja etenkin hotellit ovat yleisesti ottaen myös fiinimpiä, mutta todella rähjäisiä majatalojakin löytyy

Local residence

Panamalaiset pukeutuvat yleisesti ottaen konservatiivisesti. Vaikka saarilla otetaan rennommin, ei uima-asuissa tai paidatta hillumista kaupungilla katsota täälläkään suopeasti. Vähäpukeisuudesta voi saada jopa sakot. Tästä on selkeät ohjeet satamassa ja pitkin kaupunkia. Asiaa valvovat poliisit. Näimme, kun poliisi huomautti surffaria, joka tallusti pääkadulla ilman paitaa. Silti määräyksiä ei haluta tai tajuta noudattaa. Minusta se tuntuu kovin epäkohteliaalta ja ylimieliseltä. Juuri eilen keskustan pankkiautomaatilla taaksemme tuli keski-ikäisen naisen matkalaukkunsa kanssa bikineissään vain ohut huivi vyötäröllään. Myös kaduilla juopottelu on kielletty. Useat eivät välitä siitäkään. Sanokaapa onko "maassa maan tavalla" -periaate täysin unohdettu ja turhanpäiväinen asia? 

 

Hostels on the main street

Ruokapaikoissa oli Bocas Townissa verrattain paljon valinnanvaraa. Me teimme kuitenkin aika paljon ruokaa itse siitäkin huolimatta, että tarvikkeita oli hyvin rajoitetusti tarjolla - etenkin tuoreita - ja ne olivat aika kalliita. Yllätykseksemme huomasimme, että kiinalaiset pitivät lähes kaikkia isompia marketteja ja krääsäkauppoja saarilla. Yhdestä saaren harvasta paikallisesta leipomosta löysimme erinomaiset panniinit välipalaksi.