Kambotzan lähihistorian kauheudet ja kuoleman kentät

Maailmanympärimatka on jo kaukana takana päin ja kirjoittelussa on ollut monestakin syystä pitkä luova tauko. Nyt haluan jakaa teille vielä muutamia koskettavia muistoja reissustamme, vaikka ne hiukan jälkijunassa tulevatkin. Suomen pimeässä lumettomassa tammikuussa tuntui mahdottomalta kirjoittaa Kambotzassa ihan äsken tapahtuneista hirmuteoista, mutta nyt on aika kertoa niistä hiukan. Palatkaamme siis vielä hetkeksi viimeiseen varsinaiseen kohdemaahamme Kambotzaan!

 
On kumma, jos turisti onnistuu välttymään kuulemasta Kambotzan verisestä lähihistoriasta. Etenkin paikan päällä sen luulisi kiinnostavan, mutta mielestäni myös muita on syytä siitä muistuttaa. Maassa on kuitenkin tapahtunut natsien hirmutekoihin verrattavia asioita vain vaivaiset neljäkymmentä vuotta sitten. Mistä on siis kysymys? 

1970-luvun puolivälissä vallankumoukselliset punakhmerit kaappasivat Kambotzassa vallan. Tämä kommunistinen porukka oli aluksi pieni sissiliike, mutta saatuaan tukea Kiinalta ja Pohjois-Korealta se kasvoi ja voimistui. Se ei sietänyt minkäänlaista poliittista toisinajattelua tai vastarintaa. Liikkeen tavoite oli luoda utopistinen omavaraisuutta ihannoiva maatalousyhteiskunta. Yhteiskunnan haluttiin olevan luokaton ja uskonnoton ja kaiken omaisuuden yhteistä, kansaa ei haluttu kouluttaa (väärin ja liikaa), vaan sen voimat keskitettiin maataloustöihin. Raskaan työn tekemisen ajateltiin puhdistavan kansan. Suurin osa kouluista, tehtaista ja sairaaloista lakkautettiin ja itse asiassa koko länsimaalainen lääketiede kiellettiin kokonaan. Liikkeen voima nojasi maaseudun aivopestyyn, köyhään ja kouluttamattomaan väestöön. Aiemmasta eliitistä ja kaupunkilaisista luotiin vääristelty kuva vaarallisina ulkomaiden liittolaisina ja loisina, jotka elävät maalaisten tuottamalla ruoalla. 

Ideaaliyhteiskuntaan pyrittiin tyhjentämällä systemaattisesti maan kaupungit ja siirtämällä ihmiset maaseudulle pakkotöihin. Useimmiten perheen hajoitettiin ihmisten nujertamiseksi ja yhteydenpito kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla. Pakkosiirto tapahtui marsittamalla ihmiset jalkapatikassa - lapset ja vanhukset mukaan luettuna - maalle niin sanottuihin uudiskyliin. Näitä orjatyöleirejä kutsutaan kuoleman kentiksi. Tämä johtuu siitä, että raskaita töitä tehtiin pitkiä päiviä todella surkeissa oloissa ja huonolla ravinnolla. Monet kuolivat aliravitsemukseen ja sairauksiin. Lisäksi paljon ihmisiä teloitettiin mielivaltaisista syistä. 

Ensin kävimme tutustumassa Battambangin alueella kuoleman kenttiin. Myöhemmin vierailimme Phnom Penhin lähellä olevilla Choeung Ekin kuoleman kentillä. Paikka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Massamurhatodisteet olivat silmiinpistävät ja jopa teloitustavat olivat paikoin esitetty yksityiskohtaisesti. Alueella on niin valtavasti ruumiita, ettei niitä kaikkia ole rahojen puutteessa vieläkään pystytty kaivamaan maasta. Paikoin turisteja käveli (huomaamattaan) jäännösten päältä, vaikka niistä oli huomautettu kyltein.   

Punakhmerien silmätikkuina olivat erityisesti koulutetut ihmiset kuten lääkärit ja opettajat ja itse asiassa heidän koko perheensä. Oli tyypillistä, että vainottujen kaikki lähisukulaiset, ystävät ja jopa naapurit tapettiin ihan niin kuin varmuuden vuoksi... Lisäksi puhdistuksien kohteen olivat myös papit ja erilaiset etniset ryhmät kuten vietnamilaiset, kristityt, muslimit ja buddhalaismunkit. Jopa yhteydet ulkomaille, silmälasit tai liian pehmeät kädet (= koulutettu) olivat riittävä syy tappaa joku. Sekä kidutus- että tappamismenetelmät olivat äärimmäisen julmia. Usein ihmisiä tapettiin mm. kuokilla hakkaamalla ammuksien säästämiseksi. Pienempiä lapsia hakattiin kuoliaaksi puita vasten. Näimme omin silmin näitä puita. Joidenkin arvioiden mukaan punakhmerien hallinnon aikaan maassa kuoli yli MILJOONA ihmistä, mutta huomattavasti suurempiakin lukuja (3 milj.) on esitetty.

Lisäksi kävimme Phnom Penhissä kansanmurhan museossa nimeltä Tuol Sleng. Se on punakhmerien entinen vankila, jonka he perustivat koulurakennukseen. Sieltä kidutuksesta ja surkeista oloista selvinneitä vankeja lähetettiin tapettavaksi kuoleman kentille. 

Museo oli sekä koskettava että riipaiseva paikka erityisesti siksi, että siellä oli paljon yksityiskohtaisia henkilötarinoita ja kuvia vangeista ja heidän taustoistaan. Vankeina oli paljon myös lapsia. Julmuuksien osalta mitään ei taaskaan säästelty - vieläkään. Kidutusmenetelmiä kuvailtiin paikoin hyvinkin tarkkaan.... 

Edellä oleva on lähihistoriaa, mutta tilanne ei ole vieläkään täysin ohi. Punakhmerien perusteellinen kukistaminen on ollut vaikeaa ja tapahtunut hitaasti. Vasta vuonna 2006 maahan perustettiin YK:n alainen kansanmurhatuomioistuin setvimään (aika huonolla menestyksellä) tapahtumia. Maan nykyistäkin hallitusta on kritisoitu siitä, ettei se ole pystynyt saattamaan punakhmerien elossaolevia johtajia oikeuden eteen ja vastuuseen teoistaan. 

Joku voi miettiä, miksi käydä noin synkissä paikoissa lomallaan tai jopa miksi muistella noin karmeita juttuja menneisyydestä. En osaa sanoa muuta kuin että minusta on tärkeää tuntea historiaa, ei sulkea siltä silmiä. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta toisaalta se saattaa auttaa ehkäisemään vastaavia julmuuksia jatkossa, ainakin toivottavasti... Kambodza oli ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen mielenkiintoinen maa myös Siem Reapin ulkopuolelta, 

Nykypäivän Kambodzaa ja mielenkiintoinen ruokalista

Angkorin temppelit jatkuu: Ta Prohm

Angkorin arkeologisessa puistossa on toisiaan valtavasti nähtävää. Alue on järisyttävät 400 neliökilometriä. Me näimme siitä parissa päivässä vain murto-osan, vaikka koitimme olla paahtavassa helteessä ja matkan viimeisessä varsinaisessa nähtävyydessä tosi reippaita. Lonely Planet kuvaa Angkorin temppelialuetta näin:

"The hundreds of temples surviving today are the sacred skeleton of the vast political, religious and social centre of the ancient Khmer empire. Angkor was a city that at its zenith, boasted a population of one million when London was a small town of 50.000. The houses, public buildings and palaces of Angkor were contructed of wood - now long decayed - because the right to dwell in structures of brick or stone was reserved for the gods."

Temppeleitä on alueella edelleen satoja - osa paremmassa - osa heikommassa hapessa. Suurin ja tunnetuin on edellisessä päivityksessä esittelemäni Angkor Wat. Erilaisia ja omalla tavallaan upeita monumentteja on paljon muitakin. Yksi niistä on luonnon valtaama Ta Prohm. (..tähän kuuluisi jatkaa "jossa on kuvattu Angelina Jolien tähdittämä elokuva Tomb Raider"). 

Ta Prohm

Angkorin temppelit ovat hienoja esimerkkejä muinaisista kädentaidoista ja arkkitehtuurista. Ta Prohmissa oli kuitenkin kiehtovaa raaka luonnon voima. Valtavat puut ovat nimittäin vallanneet temppelin. Niiden juuret luikertelevat muurien raoista ja musertavat kiviä kuin rautakourat. Latvat nousevat taivaisiin ikään kuin muistuttaen ketä - tai paremminkin mitä - meidän tulisi kumartaa ja kunnioittaa.

Osa temppelistä oli suljettu hyvin ymmärrettävien korjaustöiden takia. Aukioleva osakin oli paikoin niin luhistunut, että päästäkseen eteenpäin oli loikittava lohkareiden yli ja ryömittävä pienistä aukoista. Minkäköhän takia sillä puolella näkyi kauhean vähän muita turisteja....

Ta Prohm

Ta Prohm

Ta Prohm

Joululahjaksi Angkorin temppelit

Me saimme joululahjan tänä vuonna pari päivää etuajassa - nimittäin unelmiemme retken Angkorin arkeologiselle temppelialueelle. Samalla maailmanympärimatkamme bucketlistan viimeinen rasti päästiin ruksaamaan. Vietimme pari päivää valtavaa aluetta kiertäen. Tässä ilman sen kummempia höpötyksiä ensimmäinen satsi otoksiani teillekin ihmeteltäväksi. Olkaa hyvä!

Liisa Ihmemaassa - Alice in Wonderland

Banteay Srey -temppeli - "The art gallery of Angkor" - sijaitsee 37 kilometrin päässä Siem Reapistä. Se ei kuulu Angkorin kuuluisimpiin temppeleihin - kuten Angkor Wat kavereineen - mutta halusimme silti käydä siellä. Pitkä ja pomppuinen tuk tuk -matka oli vaivan väärti. Temppelialue oli täynnä toinen toistaan hienompia koristeita.  

Banteay Srey (37 km from Siem Reap)

Toisena aamuna hyppäsimme rähmät vielä silmissä tuk tukin kyytiin jo aamuviideltä. Huruttelimme yön pimeydessä satojen muiden turistien tavoin kaupungista temppelialueelle. Pitihän meidänkin päästä todistamaan kuulemma "ennennäkemättömän upeaa ja maagista" auringonnousua Angkor Watilla.

Sunrise at The Angkor Wat

Angkor Wat on maailman suurin uskonnollinen rakennelma. En tiennyt sitä ennen matkaamme. Kooltaan se on niin suuri, että siitä on vaikea saada kunnollista kokonaiskuvaa maasta käsin. Hienoa siinä oli valtavan koon lisäksi kuitenkin tuhannet pikkutarkat yksityiskohdat.

Portti ja silta Angkor Thomin temppelialueelle.

 

Yksi lempitemppeleistäni oli ehdottomaasti monikasvoinen Bayon. 

Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin.

~ Skotlantilainen sananlasku ~

Happy Holidays everyone!

Suojele lapsia myös matkustaessasi

Maailmassa on valitettavasti julmia ihmissusia, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen heikommassa asemassa olevia. Kaakkois-Aasiassa tämä näkyy mm. lapsiprostituoituina. Se on sanoin kuvaamattoman surullista. Vaikka et olisi tuollainen oksettava pervo saasta, saatat silkkaa ajattelemattomuuttasi tehdä lapsille hallaa. 

Haluan tänään 20.11. olevan Lasten oikeuksien päivän kunniaksi nostaa pohdittavaksi muutamia matkustamiseen liittyviä ohjeita. Osa niistä voi tulla pienenä yllätyksenä, mutta on hyvä, jos asia herättää keskustelua. Ohjeiden takana ovat: Australian Aid, Interpol, UNODC ja World Vision. 

HUOM! Käännökset suomeksi ovat omia tiivistelmiä. 

OLE LAPSI YSTÄVÄLLINEN MATKAAJA / BE A CHILD SAFE TRAVELLER

1 Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen alle 18 vuotiaiden (= lasten) kanssa on laitonta!

Child sexual abuse is against the law. Never engage in any sexual activity with a person under the age of 18 years.

2 Älä anna rahaa kerjääville tai kaduilla tavaroita myyville lapsille. Lapset jotka asuvat ja työskentelevät kadulla, ovat erityisessä vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi.

Instead of giving money directly to children begging or selling food or souvenirs, purchase from local businesses and social enterprises that support families and communities, or donate to reputable children´s charities. Children who live and work on the streets are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. Sometimes these children are exploited to beg or work on the street by adults.

3 Älä kannata niin sanottua ”orpoturismia”. Ulkomaalaisten lyhyet vierailut laitoksissa saattavat olla haitallisia lasten kehitykselle.

Please don´t support ”orphanage tourism”. Visiting and volunteering with children in institutional care can be detrimental to their emotional and physical well-being. Instead support organisations and initiatives that enable children to be cared for within a family.

4 Lapset eivät ole turistinähtävyys! Älä kuvaa tai ota lapsia mukaasi matkoillasi, jos siihen ei ole heidän vanhempiensa lupa.

Treat children and parents with respect – just like you would at home. Always ask permission before taking photos of children and never take children anywhere without the supervision and permission of their parents or guardians. Avoid giving gifts directly to children. Children in tourist areas are especially vulnerable to physical, emotional and sexual abuse. The tourism industry has enormous power and potential to help make it safer for children.

While we may feel that interacting with local children is a special experience, it actually has the potential to be detrimental to them. It teaches children to socialise with strangers, who may not always have their best intentions in mind.

5 Jos näet tai epäilet lapsien hyväksikäyttöä, ilmoita siitä aina viranomaisille.

If you see or suspect child abuse tell your hotel, tourist guide or someone who can take action to protect the child. Contact numbers for Cambodia, Lao PDR, Thailand and Vietnam, as well as international agencies which are listed on www.childsafetourism.org.

6 Jaa tietoa siitä, miten suojella lapsia matkoilla.

Many people are aware of child exploitation, but often feel helpless about how they can change it. However, our small actions can make a big difference. Spread the word about Child Safe Tourism. Share the information with your friends and family while you travel and when you return home. Good intentions are not enough. Sometimes without realizing it, we do things that inadvertently put children at risk of harm.

Lue lisää lähteistä:

• Be a Child Safe Traveller
• Child Safe Traveler Tips
• Unisef
• YK:n yleissopimus lasten oikeuksista