Myanmarin/ Burman vaalit 2015, osa 2

Aung San Suu Kyi on voittanut Myanmarin vaalit! Hänen edustamansa National League for Democracy (NLD) puolue sai 348 paikalla enemmistön parlamentista. Vielä en ole kuulunut tarkempia uutisia siitä, miten voitto on otettu eliittipiireissä vastaan ja miten se tulee näkymään maan johtamisessa. Virallisesti nykyinen johto on hyväksynyt tappionsa, mutta aika näyttää mitä tulee oikeasti tapahtumaan. Luin juuri mielenkiintoisen asian. Vaikka kävisi niin hienosti, että Aung San Suu Kyistä tulisi maan presidentti, nimittää kuitenkin armeija merkittävimmät ministerit kuten puolustus- ja sisäministerin. 

Human Rights Watchin nettisivuilla on mielenkiintoinen juttu Burma Elections 2015 vaaleista ja jälkipuinnista. Muita vaaliuutisia löytyy esim. The Guardiansin ja BBC:n nettisivuilta.

Myanmarin / Burman vaalit 2015

Kukku-luuruuu!

Täällä ollaan taas, ollaanko siellä?! Pahoittelen, ettei mitään ole kuulunut koko vuonna, vaikka niin oli kyllä ihan aidosti tarkoitus. Paluu arkeen tuollaisen mahtimegareissun jälkeen oli sittenkin aika... miten sen nyt sanoisi... ihmeellistä, erikoista, pysäyttävää. Virittelen tällä pikku jutulla itseäni takaisin kanavalle. Katsotaan josko tulppa plopsahtaisi pois.

Oletteko huomanneet uutisista, että Myanmarissa/ Burmassa on parhaillaan vaalit? Maa teki reissussa minuun monestakin syystä todella suuren vaikutuksen. Siksi on mielenkiintoista seurata, miten vaaleista uutisoidaan, pidetäänkö vaaleja demokraattisesti järjestettyinä, miten niissä käy jne. jne.? Lisää vaaleista löytyy monista lähteistä. Tässä yksi YLE:n juttu: Myanmarin vaalit sujuneet hyvin

Jos haluat tsekata, mitä minä kerroin maasta, luehan juttujani viime vuoden maailmanympärimatkaltamme.
Valoa burmasta
Burma myanmar vai mikasenyo
Burma: temppeleitä ja juhlia keskellä arkea
Myanmarin ensitunnelimia kuvina

Valoa marrakuuhun!

-Karoliina

Valoa Burmasta

Burmassa ihmiset olivat pääsääntöisesti hyvin kohteliaita ja hyväsydämisiä. Tämä on aika uskomatonta kun miettii, miten kansalaisia maassa kohdellaan. Lieneekö ystävällisyyteen sitten syynä vilpitön ja harras buddhalaisuus? Vai/ja ilo nähdä vihdoin hassun valkoisia ulkomaalaisia? 

Erään kimppataksimatkan aikana kyydissä ollut paikallinen nainen osti kuskillemme lounaan ja yritti välttämättä tarjota meillekin ruokaa. Emme mitenkään kehdanneet suostua siihen, että niin köyhässä valtioissa ventovieras olisi ruokkinut meitä. Jotta emme olisi olleet epäkohteliaita, suostuimme kovasti kiitellen juomaan rouvan tarjoamat kahvit ja teet. Matkan aikana nainen antoi rahaa tienvaressa ruokaa pyytävälle luunlaihalle mummolle. Itselle nousi jälleen pala kurkkuun ja mieleen tuhat kysymystä siitä, olisiko jotain mitä me voisimme tehdä? Miten voisi auttaa parhaiten?

Siblings with raditional burmese make up

Burma kuuluu kiistämättä kehitysmaihin. Maassa on äärimmäistä köyhyyttä ja kansa kärsii paikoin ruokapulasta, heikosta terveydestä ja koulutuksesta. Lapsi- ja äitikuolleisuus ovat suuria. Teiden kunto on muutamaa valtaväylää lukuunottamatta kehno tai jopa surkea. Esimerkiksi vajaan 250 km bussimatka Yangonista rannikolle Chaung Thariin kesti 8 tuntia. Tie oli suurimman osan matkaa niin kapea, että jokaisen auton (saati bussin) ohittamiseksi piti käytännössä pysähtyä matelemaan.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, ihmisoikeusrikkomukset ovat Burmassa räikeitä. Maassa on näennäisesti demokraattisesti valittu hallitus, mutta oikeasti kansanvalta ja -oikeudet ovat vähäisiä. Tilanne saattaa onneksi olla hiukan muuttumassa. Haluamme ajatella, että turismin lisääntyessä ja maan "joutuessa" siten maailman silmien eteen, sorto vähenisi.

"Hallitus on vapauttanut yli tuhat poliittista vankia sekä pystynyt neuvottelemaan tulitaukosopimuksista pitkään jatkuneiden etnisten konfliktien ratkaisemiseksi. Ihmisten ilmaisunvapautta on lisätty ja hallitus on sallinut ihmisten osoittaa julkisesti mieltään. Myös mediasensuuria on vähennetty ja uutta medialakia laaditaan yhteistyössä UNESCOn kanssa. Myanmarilta puuttuvat kuitenkin täysin oikeusvaltion perusraamit ja kehitys on vasta alussa. -- Myanmarissa seksuaalinen väkivalta naisia ja lapsia kohtaan, ihmisten tappaminen, pakkotyön teettäminen, kansalaisten katoamiset, kidutukset ja ihmisten maan ja omaisuuden takavarikointi on laajalle levinnyttä. Sotilasjuntan rikosten arvioidaan koskettavan miljoonia myanmarilaisia. Myanmarissa värvätään systemaattisesti lapsisotilaita sekä armeijan että etnisten ryhmien sisällä. Hallitus ei ole ottanut kantaa armeijan ja turvallisuusjoukkojen vastuuvelvollisuuden lisäämiseen. -- Myanmarin oikeuslaitos ei ole itsenäinen ja oikeusprosessista puuttuu täysin vastuuvelvollisuus." Lähde

Typical street light in Bagan

Maassa näki välillä niin ankeita ja rankkoja oloja, ettei ole mikään ihme, jos paikallisia ei koko ajan naurattanut. Mutta heti kun itse hymyilimme ja tervehdimme burmaksi meitä tuijottamaan pysähtyneille ihmisille, saimme lähes poikkeuksetta takaisin iloisen tervehdyksen. 

Back street of Bagan

Small village near Chaung Thar Beach

Turistin ei tarvitse nähdä maassa nälkää, vaikkei hienoissa ravintoloissa söisikään. Nuudelikeittoa ja hedelmiä oli myynnissä joka paikassa. Kallista lihaa tarjoiltiin ymmärrettävästi niukasti, pääpaino oli aina riisillä. Burmalainen ruoka ei kutkuttanut makunystyröitämme ihan samalla tavalla kuin vietnamilainen ja thaimaalainen herkkuruoka, mutta se oli paikoin oikein maukasta. Meren äärellä sai todella tuoreita, hyvin valmistettuja ja herkullisia mereneläviä. Intialaisia vaikutteita oli joissakin ravintoloissa mukavasti. Oheisessa kuvassa mielenkiintoista sokeritonta kakkua ja harmaata hyytelöä, jota meille tarjottiin jälkiruoaksi. Vieressä on ensimmäiset näkemäni punaiset banaanit.

Men in longyi-dresses selling dried fish and hats

Päätimme viettää viimeiset päivämme Burmassa rannikolla pienessä kylässä. Saimme huomata, että paikallisetkin matkailijat pitivät rantalomasta. He vaan eivät möllötä auringossa, koska ruskettumista halutaan välttää ja pulikoimassakin käytiin häveliäisyyssyistä vaatteet päällä. Suurin osa paikallisista ei osannut uida. He vain polskivat käsipohjaa tai ilakoivat vedessä maksimissaan reisisyvyydessä. Olisikohan uimaopettajan hommassa Burmassa minulle  uusi pesti?

Locals swimming with their clothes on

Burmassa ei tosiaan vietetä ihan sitä meille perinteistä rantalomaa. Paratiisirannoista voi silti nauttia palmun alla lukien ja kookosvettä litkien. Chaung Thar oli paikkana pieni ja rauhallinen kylä, jossa oli mukava levähtää hetki. Sinnekin oltiin jo rakentamassa hienompia hotelleja, mutta meille riitti kylän laitamilla sijainnut sähkötön bambuhuvila.

Hiden pradice? Chaug Tha(r) Beach, Burma

On ollut vaikea kasata omia ajatuksia suuria tunteita herättävästä äärimmäisyyksien Burmasta. Kirjoitukset ovat ropisseet blogiin epämääräisessä järjestyksessä ja olen tukeutunut jutuissani paljon tylsiin(?) lainauksiin ja apeaan faktatietoon. Toivottavasti en ole puudattanut teitä niillä! 

Sympatiani ovat riistetyn kansan puolella enkä ole voinut olla hiljaa. Minä kuitenkin pidin Burman matkastamme todella paljon. Voisin hyvin kuvitella matkustavani sinne uudelleen etenkin jonkinlaisen vapaaehtoisprojektin tiimoilla. Lopuksi on sanottava, että toivon hartaasti, ettei aivoton massaturismi liittyisi upeaa maata riistävään joukkoon.

Burma, Myanmar vai mikäsenyo?

Mitä sä nyt sekoilet? Onko se maa Burma vai Myanmar vai mikä? Koita päättää!

Nimestä lähtien Myanmar eli Myanmarin liiton tasavalta eli Burma aiheuttaa päänvaivaa. Lyhyesti sanottuna Burma-nimen käyttämisellä voi symbolisesti tukea maan oppositiota ja vastustaa epädemokraattista hallitusta. Burmaahan hallitsee vähintäänkin kiistanalainen sotilashallinto. Se päätti vuona 1989 muuttaa maan viralliseksi nimeksi Myanmar tai Myanmarin liiton tasavalta, kysymättä kansalta mitään. Nimi perustuu maan formaalimpaan nimeen [mjəma]. Burman puhekielessä maan nimi on ollut satoja vuosia Burma [bəmà] ja on sitä edelleen. Mikä sitten on oikea nimi? Onko sitä?

"Myanmarin oppositiopuolueet käyttävät edelleen valtiosta nimeä Burma. Ne eivät koe Myanmar-nimen olevan virallisesti laillinen, koska sotilasjunttaa ei ole valittu valtion johtoon demokraattisesti. Kansainvälisesti valtiosta käytetään molempia nimiä. Aasian valtiot, YK ja osa kansainvälisestä järjestökentästä muun muassa Amnesty International käyttävät nimeä Myanmar. Myös Suomi käyttää nimeä Myanmar. Euroopan unioni käyttää kompromissiratkaisuna molempia nimiä yhdessä Burma/Myanmar. Iso-Britannia, Yhdysvallat ja osa kansainvälisestä järjestökentästä käyttävät Burma -nimeä." Lähde

On the wall of the Royal Palace, Mandalay

Nimikiista heijastaa maata runtelevia syvempiä ongelmia eli julmaa, diktaattorimaisesti johtavaa ja riistävää sotilastaustaista hallintoa. Se on vuosien ajan tukahduttanut väkivaltaisesti demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Selkkauksissa on saanut surmansa (=tapettu) useita tuhansia ihmisiä. Rehellisiä vaaleja on koitettu pitää, mutta juntta on runnonut aina lopputuloksen mieleisekseen. Se on hajoittanut härskisti puolueita ja vanginnut ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä. Burmaa pidetään siis hyvästä syystä yhtenä maailman epädemokraattisimmista maista.

Burman taloutta pyörittää kuulemma parinkymmenen perheen sisäpiiri. Tutkimusten mukaan maan korruptio on Somalian rinnalla maailman pahin. Valtion rahat nielee siis joko armeijan pohjaton kita tai eliitti. Tavallinen kansa elää ahtaalla, valtion BKT:sta liikenee terveydenhuoltoon vaivaiset pari prosenttia ja koulutukseen yksi (Suomen vastaavat luvut ovat n. 9 % ja 6 %). Yrittäminen on maassa todella vaikeaa, vaikka tilanne on viime vuosina hieman helpottunut. Median sensuuri on erittäin voimakasta. Sananvapautta ei ole. Jopa maan jalkapallojoukkueen häviöstä kertovia juttuja sensuroidaan. Tarkkaan valvottua ja rajoitettua internettiä käyttää arviolta 1 % väestöstä (Suomessa vastaava luku 85 %). Muslimiväestön etnisiä puhdistuksia piilotellaan. Lääkärit ilman rajoja -organisaatio häädettiin hiljattain maasta, koska se kertoi julkisesti hoitaneensa etnisissä väkivaltaisuuksissa haavoittuneita potilaita. Nämä ovat vain muutamia mätiä esimerkkejä maan lahossa hedelmäkorissa.

Kaikesta yllä mainitusta huolimatta halusimme vierailla tuossa kiehtovassa maassa, joka on ollut turismille avoin vain vähän aikaa. Pohdimme toki sinne matkustamista pitkään. Onko se turvallista? Ja etenkin onko se oikein? Onko se järkevää? Tämäkään asia ei tietenkään ole mustavalkoinen, vaikka kirjoituksen kuvat sitä ovatkin.

Jälkikäteen voimme sanoa, että Burmaan matkustaminen oli ainakin todella turvallista sekä hyvin antoisaa! Maan kulttuuri on todella kiehtovaa ja paikalliset ihmiset ystävällisempiä kuin olemme missään matkoillamme tavanneet. Haluamme uskoa siihen, mitä Lonely Planetin tutkijaryhmä kirjoitti: Burmassa tavallinen kansa toivoo maahan ulkomaalaisia turisteja. He haluavat nähdä, että maa on ainakin jossain määrin avoin eikä heitä ole unohdettu. Toiveena heillä tietenkin on, että turismi auttaisi maata kehittymään, vähentäisi räikeitä, piiloteltuja ihmisoikeusrikkomuksia, synnyttäisi työpaikkoja ja toisi kipeästi kaivattuja tuloja. 

Burmaan matkustaminen ei todellakaan ole ihan "pala kakkua", vaikka sinne helposti nykyään pääseekin. Kaikkien, jotka harkitsevat sinne matkustamista, olisi meidän mielestä hyvä ymmärtää, ettei se ole mikään normaali turistimaa. Ajattelemattomat voivat nimittäin tukea epädemokraattista sotilasjunttaa tyhjentämällä koko matkakassansa sen pursuavaan kirstuun. Onneksi on keinoja, joilla juntan rahallista tukemista voi minimoida. Tässä niistä muutamia:

• Älä matkusta maahan paketti- tai ryhmämatkalla. Jos haluat matkustaa Burmaan vastuullisesti, luksusmatkat ja hienot ravintolat eivät juuri voi tulla kysymykseen. Kasaa itse pakettisi - se on ihan helppoa! Osta lennot ja valitse itse majoituksesi. Vältä isoja resortteja ja hotelleja, koska ne omistaa todennäköisesti Se Eliitti tai junttaa tukeva kiinalainen business. On useita tapauksia, joissa paikalliset asukkaat on jyrätty raa´asti puskutraktoreilla hienojen hotellikompleksien tieltä. Pyri valitsemaan pieniä majataloja (Guesthouse) ja hostelleja. Niiden aulassa ei ole maan lippua ja valokuvia vihreäpukuisista sotahemmoista.

"In this time of great change and with locals given more rights to trade privately, it’s important that we support them rather than line the pockets of the corrupt and controlling system. While your guesthouse will not always be the cleanest or most comfortable, or your food the most delectable, remember one thing – local support is the greatest thing you can give during this exciting stage of development in Myanmar. For many, it will be time to embrace a new way of travelling." Lähde

• Matkusta bussilla niin kuin paikallisetkin. Maan rautateiden ja lentoyhtiöiden taustalla on Se Eliitti, samoin kuin isojen jokiveneristeilijöiden.
• "Spread your money": Ensinnäkin matkusta isojen kaupunkien kuten Yangonin eli Rangoonin ja Mandalayn ulkopuolelle, joissa Eliitillä on raudanluja asema. Äläkä käytä kaikkia rahojasi yhdessä ravintolassa, tuliaiskaupassa tai retkioperaattorilla. Osta vettä, hedelmiä, ruokaa, käsitöitä pienistä kadunvarsikojuista, vuokraa pyörä paikalliselta pienyrittäjältä ja syö perheravintoloissa. 
• Hyödynnä yksityisiä matkaoppaita ja paikallisia pieniä retkenjärjestäjiä.
• Jos mahdollista, tee retkiä maaseudulle, isojen (hallituksen tukemien) turistinähtävyyksien ulkopuolelle.

Tässä muutamia vinkkejä mietittäväksi. Jos sinulla  on jotain lisättävää tai kommentoitavaa, kerro ihmeessä! Näitä asioita ei ole muuten pahitteeksi miettiä matkustellessa muuallakin. Välinpitämättömän massaturismin ja "turistirysien" ongelma kun usein tuppaa olemaan - etenkin ns. eksoottisemmissa maissa - että rikkaat rikastuvat ja köyhät kurjistuvat...

Lisälukemista hikareille: :-)

• KEPA
• Globalis
• HS

Burma: temppeleitä ja juhlia keskellä arkea

Burmaa kuvataan englanniksi "The Land of Pagodas" - eikä syyttä. Niiden torneja nousee kohti taivasta paikoin silmänkantamattomiin. Siksi kokosin teille tähän väliin ryppään kuvia, jotka kuvastavat hyvin burmalaista maisemaa ja elämää. 

Buddhalaisuus on hyvin näkyvä osa Burmaa (tai Myanmaria). Henkientaloja, uhrilahjoja, buddhankuvia, pyhiä rakennuksia, munkkeja, nunnia jne. näkyy aivan joka paikassa. Pyhät temppelit on tarkoitettu pyhiä buddhalaisia toimituksia varten. Vallanpitäjät kuitenkin pitivät niitä myös heidän valtansa symbolina: Mitä enemmän ja hienompia pagodia heidän maillaan on, sitä suurempi valta heillä on. Ei kuulosta minusta kovin pyhältä tai buddhalaiselta...

Bagan

Burmassa hartaat buddhalaiset kuitenkin rakastavat pagodiaan. Heille on kunnia-asia lahjoittaa vähistäkin varoistaan rahaa niiden kultaamiseen. Lehtikultaa on lisätty tärkeimpien pagodien torneihin niin paljon, että kultakerros voi olla kymmeniä senttejä. Meidän silmäämme kuitenkin miellytti enemmän yksinkertaisemmat ja vähemmän prameat temppelit.

Alla olevassa kuvassa parilla päällään perinteiset hääpuvut.

Burmassa buddhalaisilla pojilla on tapana viettää osa elämästään munkkina luostarissa. Kesto vaihtelee muutamista päivistä useisiin vuosiin. Jotkut ovat luostarissa kokoaikaisesti, jotkut vain osan viikosta. Tytöt voivat vapaasti valita haluavatko olla nunnina jonkin aikaa. Alla kuvia juhlallisesta nunnaksi siirtymiskulkueesta, johon törmäsimme sattumalta Inwen muinaskylän raitilla lähellä Mandalayta. Todella köyhätkin perheet panostavat siirtymäriitteihin parhaan kykynsä mukaan. Viereisessä kuvassa tytöt perinteisien hopeavaasien kanssa. Niiden he keräävät kylällä juhlakulkueen mukana kyläläisiltä almuja ja lahjarahaa. Kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat ja tapana on antaa jotain vähästänkin.

 

Bagan

Bagan on muinainen kaupunki, jossa pagodia on erityisen paljon. Kaupungin kukoistuskautena 1000 - 1200-luvuilla 104 km2 alueelle rakennutettiin käsittämättömät 10.000 pyhää monumenttia, temppeliä ja luostaria. Niistä on nykyään restauroitu pari tuhatta. Me otimme sähkömopot allemme ja kiertelimme päivän tätä epätodellisen tuntuista, suojeltua aluetta. Lämpötila huiteli liki 40 asteessa ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Ei siis hullumpi retki ollenkaan.     Burmassa on aivan järkyttävän paljon kulkukoiria, jopa Etelä-Amerikan kokemuksiin verrattuna. Temppeleiden luona tapasimme kamun, joka tarvitsi eväitämme meitä enemmän. (Joo joo, muistakaa sitten ettei saa koskea kulkukoiria... Tarkkaan kun katsotte, kaulassani näkyy muuten edelleen sen kemikaalikassiepisodin jäljet.)

Tässä nopea kuvatulitus aurinkoisesta Burmasta. Mitäs piditte? Taisi olla vähän yksitoikkoista? Seuraavassa päivityksessä arkisempia kuvakulmia.

Myanmarin ensitunnelmia kuvina

On jo ilta, kun saavumme Pohjois-Myanmariin Mandalayn kaupunkiin. Savunhaju leijailee sieraimiin. Mammat valmistavat ruokaa tulella. Joku polttaa roskia. Alkaa olla hämärää, mutta näen bussin ikkunasta, että tien varressa kopsottaa peräkanaa ohi useampikin hevosvankkuri. Lukuisien pagodien silhuetit piirtyvät vasten auringonlaskua.  

Majan näköisistä hökkelikioskeista myydään käytetyissä vesipulloissa bensaa, pientä syötävää ja juotavaa. Katuvaloja on harvassa. Roskia on paikoin paljon. Elämä näyttää karulta. Miksi tämä tuo minulle mieleen Intian? Olen yllättynyt. Tätä en osannut odottaa.

Aamun valjettua ja pääsemme tarkemmin ihmettelemään, mihin sitä on tällä kertaa tultu. Ainakin sata vuotta ajassa taaksepäin? Mustavalkoelokuvaan? Ei, majapaikkamme vaan sijaitsee keskustan reunamilla. Sivukadut ovat kuin monttuisia, kapeita mökkiteitä. Niitä pitkin sukkuloi sulassa sovussa niin mopedit, polkupyöräriksat, kävelijät kuin jokuset autotkin. Viemäröintisysteemit taitavat olla paikoin hieman puutteelliset. Tuoksut ovat välillä melkoiset. Aamupalakeitokset porisevat padoissa tien varressa. Useimmilla miehillä on päällään perinteinen pitkä, kietaistava hame eli longyi. Punaisista sylkiläiskistä kadulla ja ihmisten värjääntyneistä hampaista huomaa nopeasti, että pureskeltava beatel nut -tupakka on täällä suosittua.

Elämänmeno on yllättävän verraista miljoonakaupungiksi. Liikenne soljuu omaan tahtiinsa eikä ihmisillä tunnu olevan kiire. Ei tämä mikään Intia ole! Lehmät eivät jolkottele kaduilla, kerjäläisiä ei näy, kukaan ei häiritse. Kulkiessamme herätämme kuitenkin selkeästi kiinnostusta. Moni vanhempi tervehtii hymyilemällä ja nyökkäämällä. Palvelu on välillä hiukan arkailevaa, mutta aina hyvin kohteliasta. Ydinkeskustassa on modernejakin taloja ja kauppoja. 

Buddhalaisuus on näkyvässä roolissa katukuvassa. Oranssikaapuisia munkkeja ja hennon vaaleanpunaiseen asuun sonnustautuneita nunnia näkyy paljon. Osa kulkee hartaana paljain jaloin, toisilla on älypuhelimet kourassa ja tupakka huulessa... Padogia on enemmän kun järki tahtoo ymmärtää.

Myanmar eli entinen Burma hämmentää ja ihmetyttää. Se on suurien ristiriitojen ja tunteiden maa (niin kuin se Intiakin...). Saa nähdä pystynkö kokoamaan ajatuksistani mitään järkevää seuravaan päivitykseen. Toivottavasti sinulle jäi näistä ensitunnelmista hyvä tai ainakin kiinnostuksen herättänyt maku suuhun!

Maassa maan tavalla - vai?

(avautusmisvaroitus)

Meidän mielestä matkustellessa on tärkeää kunnioittaa kulloisenkin maan tapoja ja kulttuuria. Eikö kuulostakin ihan järkeen käyvältä? Niinpä vanha sanonta ”maassa maan tavalla” on ainakin yleisesti ottaen hyvä ohjenuora, vai onko? Mitä sitten, jos maan tavat ovat omien arvojen vastaisia? Aihe kutkuttaa tästä näkökulmasta etenkin muslimivaltaisen Malesiaetapin jälkeen, mutta en siitä huolimatta ala vatvoa sitä ainakaan nyt. Sen sijaan aion avautua teille siitä, miten ikävää on, kun turistipölvästit käyttäytyvät miten sattuu. Oheiset kuvat toivottavasti valottavat pointtejani ilman kuvatekstejäkin. Piirroskuvat on Laosin tapaohjeista, joita oli esillä tauluina ja vihkosina monissa turistikohteissa.

Länsimaiden kesken tapaerot ovat yleensä melko pieniä verrattuna eksoottisempiin maihin. Ensimmäinen asia, jonka Kaakkois-Aasiassa on väistämättä huomannut, on puolialaston pukeutuminen. Useissa vanhoissa rantapaikoissa on toki totuttu uima-asuihin, mutta ei esimerkiksi Myanmarissa. Paikalliset polskivat vaatteet päällä! Kävellessämme rannalla näimme, miten burmalaiset nuoret kuvasivat suu auki bikineissä olevia länkkäreitä.

Arvostelematta kenenkään vaatemakua, länsimaalaisille tuttu pukeutuminen ei ole soveliasta joka kulttuurissa tai paikassa. Etenkään temppeleihin ja muihin pyhiin tai tärkeisiin paikkoihin kuten museoihin ei olisi suotavaa mennä olkapäät tai polvet paljastavissa vaatteissa. Minusta on ihmeellistä, miten tätä voi olla niin vaikea käsittää. Eihän paljaaseen pintaan ja nakuiluun tottuneessa Suomessakaan ole tapana löntystää kaljapullo kädessä ja bikinit päällä kirkkoon. Monissa pyhissä paikoissa Kaakkois-Aasiassa paikalliset joutuvat vahtimaan, että tapaa kunnioitetaan ja pysäyttämään tunkeilijat portilla. Saatavilla on joskus pienellä kustannuksella lainaan huiveja ja sareja.

Yllättävän monille reissareille tällainen vaatetuksellinen kulttuuriero ei ilmeisesti ole tullut mieleenkään. Tiedättehän ne muodikkaat(?) puoli pakaraa paljastavat nanokokoiset shortsit ja hihattomat lurttupaidat, joiden kainaloaukot roikkuvat vyötärölle asti. Niissä painetaan menemään aivan joka paikassa ilman, että jää epäilystäkään millaiset rintaliivit on neidillä tänään päällä. Pahimmassa tapauksessa miehet (kaiken ikäiset) kulkevat kaduilla ilman paitaa ja naiset bikineissä.

 

Voin vakuuttaa, että minulle on ihan sama, miten kukakin pukeutuu. Annan kaikkien kukkien kukkia, mutta niiden omassa ympäristössään! Ikävimpiä tilanteita, joita olemme nähneet, on ollut kun nainen suuressa kaula-aukossaan tissivako tyrkyllä on työntynyt kuvaamaan alle metrin päästä munkkeja heidän perinteisessä almuseremoniassaan. Tällaisen hyvin epäkunnioittavan, ylimielisen ja ajattelemattoman käyttäytymisen takia on turisteille jouduttu laatimaan omat käyttäytymisohjeet.

Tähän pakko kertoa yksi tarina myös Etelä-Amerikasta. Oletteko kuulleet siitä, kun joku hassun riehakas porukka otti aikanaan Machu Picchulla itsestään alastonkuvan. Kuva oli niin huisin villi ja hassu, että se levisi netissä ja nousi jonkinlaiseksi hitiksi. Seurauksena oli, että lukuisat Picchulle matkaavat nuorisoporukat halusivat itsestään alastonkuvan kuuluisa maisema takanaan. Sillä piti päästä prassailemaan netissä. Vihdoin paikalliset närkästyivät heidän pyhän paikkansa häpäisyyn ja yksi porukka laitettiin putkaan ja päälle mätkäistiin kunnon sakot. Nykyään Picchulla on suuret kyltit, jossa kerrotaan kuinka monta tuhatta tulee sakkoa, jos alueella esiintyy alastomana. Järki hoi – missä olet!!!

Toinen turistien inhottava tapa on mölyäminen. Noloimpia paikkoja, joissa pidetään kauheaa älämölöä ovat pyhät temppelit. Niissä voi olla paikallisia rukoilemassa, mutta kenestäkään välittämättä turistit voivat rymistellä paikalle, työtyä eteen ottamaan selfietä itsestään tai räpsiä salamalla kuvia ihmisten naaman edessä samalla toisilleen huudellen. Enkä muuten liiottele yhtään! On käsittämättömän paljon vierailijoita, jotka eivät tunnu tajuavan ollenkaan, millaisessa paikassa he kulloinkin ovat. Moniko teistä katsoisi suopein silmin suomalaisella hautuumalla rellestäviä matkailijoita?

Verenpaineitani nostavat myös luonnossa melskaajat. Yksi pahimmista esimerkeistä tältä reissulta on, kun odotimme arkoja orankeja puiden suojista esiin. Korvistani nousi varmaan savu, kun muutama tyyppi kailotti aidan vieressä puhelimeen, pikkulapsien annettiin juosta kiljuen ympyrään, pari porukkaa otti kirkuen itsestään kuvia pusikon reunalla kuvia täysin orankeista välittämättä.

Ainakin Vietnamissa, Laosissa ja Myanmarissa melko pienetkin julkiset hellyydenosoitukset aiheuttavat voivat aiheuttaa hämmennystä. Halailu ja pusuttelu ovat yksityisasioita, joita ei perinteisesti kuulu harrastaa julkisesti. Monet turistit eivät välitä tästä pätkääkään. 

Lisäksi monissa Kaakkois-Aasian maissa on epäkohteliasta korottaa ääntään, vaikka tunteet kuumenisivatkin. Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta maltin säilyttäminen ei välttämättä ole aina ihan helppoa. Miettikääpä vaikka tilannetta, jossa monista varmistuksista huolimatta taksisi onkin tilattu väärään aikaan ja olet sen takia vaarassa myöhästyä lennolta. Ole siinä sitten coolina, kun hintakin on yht´äkkiä eri kun aiemmin sovittiin.

Monissa buddhalaisissa kulttuureissa jalat ovat vähän ”yäk”. Tapana on ottaa kengät pois, kun astutaan kotiin, temppeliin ja moniin muihin paikkoihin sisälle. Se joka monilta unohtuu on, ettei jalkoja ole suotavaa nostaa ylös oli se sitten tuolille tai pöydälle. Myös jalalla osoittelu tai jalkojen yli käveleminen on hyvin epäkohteliasta. Erityisesti Laosissa paikalliset suojasivat ohittaessaan maassa istuvia ihmisiä käsillä jalkojaan, jotta etteivät missään tapauksessa tönäisisi jalallaan ketään.

Istuvien ihmisten ohittamiseen kuului myös ohikulkeminen pienessä kumarassa. Kun pää painetaan hiukan alas, osoitetaan kunnioitusta istuvia kohtaan eikä tavallaan kuljeta nokka pystyssä parempina toisten ”yli”. Tämä oli meidän suoraselkäisten törröttäjien hiukan vaikea muistaa, vaikka kuinka koitimme käyttäytyä kunnioittavasti. Samoin kuin se, ettei ihmisten – lastenkaan - päätä saisi koskea. Suomessa on niin tottunut pörhöttämään pikkuisten hiuksia ja siluttelemaan päästä, että tämäkään ero ei aina meinannut pysyä mielessä.

Tässä muutamia esimerkkejä lukuisista tapaeroista, joita olemme reissussa oppineet ja nähneet. Mietimme, mikä on ihmisten moukkamaisen käyttäytymisen takana. Pitävätkö he itseään ja omaa kulttuuriaan jotenkin parempana, jolloin muiden tavoista ei tarvitse välittää vai mikä on syynä? Mitä te olette mieltä? Kai ainakin osasyy on tiedonpuute. Ei niinkään siksi, ettei tietoa olisi saatavila, vaan siksi, ettei ihmisiä kiinnosta. Asia ei tule lomaillessa mieleenkään. Ilmeisesti jotkut pystyvät kulkemaan silmät suljettuina isojen ohjetaulujenkin ohi ajatellen ”etteivät ne koske minua”.

Lopuksi on pakko sanoa, että kulttuurit muuttuvat ja yhdenmukaistuvat globalisoituneessa maailmassa valitettavan nopeasti. Tuntuu, että eräänlainen mcdonaldisaatio runnoo kaikesta saman näköistä ja makuista. Onko se sitten kivaa? Sille ei kuitenkaan voi mitään, että turistivirtojen velloessa länsimaalaiseen pukeutumiseen totutaan ympäri maailman ja siihen aletaan suhtautua monissa maissa suopeammin. Osaltaan tämä voi johtua myös siitä, että on pakko. Turistit tuovat rahaa, joten heiltä siedetään epäkunnioittavaakin käytöstä. Monissa eksoottisissakin maissa etenkin paikalliset nuoret ihailevat ja matkivat turistien, länsimaalaisten pop-tähtien ja tv-ohjelmien pukeutumis- ja hiustyylejä. Lisäksi ainakin Kaakkois-Aasiassa valkoisuutta ihaillaan ja tavoitellaan niin, ettei kaupasta meinaa löytää valkaisematonta saippua, kosteusvoidetta tai deodoranttia.

Myönnämme, että olemme itsekin yksi pyörä globalisaation rattaissa. Ehkä siksi on jonkun mielestä tekopyhää, että kirjoitamme tällaisesta teemasta, mutta kirjoitanpa silti! Mielestäni vastuullisesta matkailusta puhutaan aivan liian vähän. Jos joku haluaa kertoa oman mielipiteensä tai kokemuksensa tähän liittyen, niin sana on vapaa!