Skootterilla halkipoikki Balin

Toisella viikolla Balilla otimme skootterit allemme ja huristimme halki vihreän saaren. 125 kuutioisen menopelin päivävuokra oli alle kolme euroa. Hävettää melkein myöntää, että tapamme mukaan tinkasimme valmiiksi halvasta hinnasta hiukan. Polttoaine maksoi 0,47 € litra, joten pääsimme köröttelemään pitkin poikin saarta melkoisen halvalla. 

Päätimme valita ensimmäiseksi reitiksemme maaseudun halki ja tulivuorien kupeesta kulkevan pienemmän tien. Se oli ehkä hiukan hitaampi, mutta johdatti meidät läpi pienien idyllisten kylien ja vuoria raidoittavien terassiviljelmien. Riisin lisäksi pelloilla näyttettiin kasvattavan ainakin maissia, muita vihanneksia ja hedelmiä.

Ensimmäinen etappimme päättyi saaren pohjoisrannalla sijaitsevaan Lovinan rantakaupunkiin. Sesonkiaikaan paikka saattaa kuhista turisteja, mutta nyt ravintolat ammottivat tyhjinä. Paikalliset sen sijaan tuntuivat nauttivan auringonlaskusta ja rannalla kuhertelusta niin kuin aina ennenkin.

Lovina, Bali

Jatkoimme Lovinasta itään Amedin kylään saaren pohjoisrantaa myötäillen. Suunnistaminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin edellisenä päivänä kiemuraisella vuoristotiellä. Meidän ei tarvinnut kuin painaa kaasua ja pitää huoli, että meri pysyy vasemmalla puolella. Tie oli ohittelevia kuorma-autoja lukuunottamatta rauhallinen. Kaupungeissa liikenne oli meille arkajaloille välillä jopa hiukan kaaottista. Ajaminen onnistui kuitenkin ilman harmaita hiuksia, kunhan liikenteen rytmiin pääsi mukaan eikä tehnyt äkkinäisiä liikkeitä. Tiet olivat Balilla pääosin todella hyvässä kunnossa.

Amedissa majoituimme kylän reunamilla sijaitsevaan viihtyisään rantahuvilaan. Nettiä saati televisiota ei ollut, mutta kuka niitä nyt olisi kaivannut. Matkapuhelinyhteydetkään eivät toimineet, joten paikka sopi täydellisesti muutaman päivän rauhoittumiseen ja paikallisen tohinan ihmettelyyn. Kiviseltä rannalta lähti aamuneljältä pienet kalastajaveneet kolisten merelle. Parhaana aamuna laskimme, että niitä näkyi horisontissa yli 300.  

Amedin kylän edustalla oleva riutta yllätti meidät erittäin positiivisesti. Vaikka kylän ranta oli jo rakennettu monin paikoin täyteen hotelleja ja majataloja, oli riutta edelleen hyväkuntoinen. Erilaisia värikkäitä lehtikoralleja ja kaloja oli paljon. Lisäksi oli mukavaa päästä kerrankin pulikoimaan kylpyveden lämpöisessä vedessä. Toivon, että päädymme joskus Amediin uudelleen eivätkä turistimassat ole runnelleet paikan viehättävyyttä.

Amedissa vietettyjen päivien jälkeen palasimme uskomattoman upeiden maisemien halki Ubudiin. Utuiset riisipellot tuntuivat höyryävän aamu-auringossa.

Bali on tullut tunnetuksi hiekkarannoistaan ja hyvistä surffivesistään. Ennen Balilta lähtöä kävimme kurkkaamassa Denpasarin vieressä sijaitsevaa kuuluisaa Kuta-beachiä. Vaalea hiekkaranta oli ihan kaunis ja aallot näyttivät olevan surffaleille suotuisia. Paikka ei kuitenkaan houkutellut meitä. Ihmisiä ja hässäkkää oli aivan liikaa, vaikka tunnelma olikin rento. 

Bali jätti minuun ristiriitaiset tunteet. Kun teimme lähtöä tunsin itseni yht´äkkiä surulliseksi - en tiedä miksi. Ehkä se johtui siitä, että oli haikeaa hyvästellä ihana ystävä tietämättä milloin hänet tapaa uudelleen. Toisaalta toisten aloittaessa uutta elämään maailmalla mieleen luikertelivat myös mietteet siitä, missä on minun paikkani maailmassa. 

Sekavien tunnelmien takia on vaikea summata ajatuksia ensimmäisestä maistiaisestamme Indonesiasta. Roskat on Balilla(kin) edelleen tapana heittää aidan yli tai auton ikkunasta pusikkoon. Tämä on ikävä tapa, mutta Bali ei silti vaikuttanut mitenkään erityisen törkyiseltä. Näyttävä arkkitehtuuri ja rehottava trooppinen luonto paikkaavat jonkin verran roskaongelmaa. Asukkaita, turisteja ja liikennettä on Balilla paljon, samoin krääsäkauppoja niin kuin niin vähän joka paikassa. Alkuperäinen eksoottinen kulttuuri tuntui silti olevan vahvasti ja värikkäästi elossa. Sitä oli kiehtova seurata. Monet hakevat Balilta joogan ja meditaation avulla henkistä tasapainoa. Ehkä niissä merkeissä sinne sinne tulee joskus palauttua itsekin. 

Meidän seuraava kohteemme on BORNEO! Tarkoitus on bongata bucketlistallakin oleva uhanalainen borneonoranki.

Suitsukkeiden tuoksuinen Bali

Terveisiä Indonesiasta! Kliinisten länsimaiden jälkeen Indonesia löi odotetusti kunnolla kuonoon. Heti kun lentokoneesta astui ulos kaikki aistit saivat ärsykkeitä. Kuuman kostea ilma pöllähti iholle ja teki välittömästi mieli hankkiutua eroon ylimääräisistä inhottavan kankeista vaatteista, sukista ja kengistä. Suitsukkeiden, mausteiden ja trooppisen luonnon tuoksut tulvahtivat nenään, Korviin kantautui liikenteen melun ylikin sirkkojen villi siritys.

Uskonto oli hyvin näkyvässä asemassa Balilla. Melkein joka kadunkulmassa näytti olevan jonkinlainen temppeli. Lisäksi asuntojen pihapiirissä oli lähes aina jonkinlainen alttari. Rikkaiden pihoissa alttarit olivat isoja ja prameita. Niihin taitaa liittyä hiukan kilpavarusteluakin, jolla omaa statusta halutaan pönkittää. Köyhemmillä kodin pyhä paikka voi olla vain yksinkertainen taso ja patsas.

Palmunlehdistä tehtyjä pikkiriikkisiä riisikuppeja ja kukkakoreja suitsukkeineen oli uskonnollisten paikkojen lisäksi monissa arkisissa paikoissa. Niiden toivottiin käsitykseni mukaan toisaalta suojelevan ja toisaalta tuovan päivään hyvää onnea kotien, kauppojen ja majapaikkojen edustalla, kadunvarsilla, pellonreunalla, autoissa...

Vietimme kaksi hienoa viikkoa Balin saarella. Indonesia koostuu yli 17 000:sta saaresta ja olisimme voineet valita reissukohteeksi monta muutakin mielenkiintoisia saarta, mutta halusimme vierailla hyvän ystävämme luona. Hän aloitti syksyllä Balilla Ubudin liepeillä parin vuoden pestin opettajana paikallisessa Green Schoolissa. Saimme asua hänen luonaan Ubudissa ja tutustua rauhassa kulttuuririkkaaseen alueeseen. Oli rentouttavaa olla välillä aloillaan joutumatta etsimään koko ajan uutta majapaikkaa.

Matelimme ruuhkaisia teitä lentokentältä Balin pääkaupungista Denpasarista Ubudiin taksilla. Odotin koko ajan, milloin väenpaljous vähenee ja riisipeltojen täyttämä rauhallinen maaseutu alkaa. Odotin turhaan. Näimme toki auringonlaskussa muutamia upeita utuisia riisipeltoja, mutta varsinaiselta maaseudulta se ei tuntunut. Ihmisiä ja autojen sekä mopojen vilinää riitti tällä välillä loputtomasti, mikä ei ehkä ole ihme, koska kyseessä lienee yksi Balin vilkkaimmin liikennöity tie. Aloin ymmärtää, että suhteellisen pienellä saarella asuu reilusti yli neljä miljoonaa ihmistä ja se ei voi olla näkymättä maisemassa.

Lähestyttyämme Ubudia tiet kävivät koko ajan pienemmäksi. Kahden auton piti ohittaa matelemalla toisensa, jotta osumilta vältyttiin. Sisämaassa sijaitsevaa Ubudia pidetään kai Balin kulttuuripääkaupunkina. Taitelijoiden gallerioita oli paljon ja paikka tuntui kuhisevan erilaisia seremonioita, joihin paikalliset riensivät harvase päivä näyttävissä juhlavaatteissaan. Oli hienoa nähdä, että balilaiset ovat pitäneet niin hyvin kiinni omasta kulttuuristaan ja uskonnollisista perinteistään globalisaation ja turistimassojen paineessakin.

 

Balilla animismi on monille hinduille tyypillinen ajattelutapa. Näin ollen he kokevat, että myös eläimillä, kasveilla ja jopa kivillä voi olla sielu. Kävimme yhtenä päivänä hindulaisten pyhässä apinametsässä ja -temppelissä Sacred Monkey Forest Sanctuary.

 

They who practice austerity and faith in the forest,

The peaceful knower that live on alms,

Depart assionless through the door of the sun,

To where is that immortal Person,

even the imperishable Spirit.

 ~ The Mundaka Upanishad ~

 

 

Arkielämä tuntui rullaavan Ubudin seudulla luonnollisessa rytmissä auringon kanssa. Kuuden aikaan aamulla alkoi mopedin tasainen pärinä, joka laantui illan mittaan. Jos olisi ollut iltariennoista kiinnostunut, tanssiesityksiä ja musiikkibaareja olisi löytynyt, mutta meille riitti mainiosti mukava yhdessäolo ja paikallisen kuhinan ihmettely. Turismi ja siihen liittyvä kaupankäynti olivat Ubudissa suuressa roolissa, mutta paikka on onneksi säilyttänyt eksoottista charimaan. Keskellä kaupunkia viljeltiin maata entiseen tapaan ja rähjäinen markkina-alue kuhisi turistien lisäksi paikallisia ostajia.

Meille oli tervetullutta Indonesian halpa hintataso. Lounaan sai juomineen kaikkineen helposti parilla kolmella eurolla. Erityisesti Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen kaikki tuntui halvalta, vaikka moni asia paikallisessa rahassa usein kymmeniätuhansia maksoivatkin. Kerron hiukan lisää Indonesian seikkailusta seuraavassa jutussa.