Terroriuhka muutti suunnitelmia Borneossa

Matkustimme muina miehinä Sabahiin, koska halusimme intoa piukeana ihailemaan Borneoon maailman vanhimpia sademetsiä ja niiden asukkaita. Terroriuhka - tarkemmin sanottuna kidnauppausriski - muutti kuitenkin paikan päällä suunnitelmiamme. Tien päällä alati jatkuvassa reissutohinassa emme yksinkertaisesti muistaneet, että seudulla on ollut viime vuosina useita turisteihin kohdistuvia selkkauksia. Huomasimme vasta sademetsäreissulla, että ulkoministeriö on kehottanut välttämään Sabahin itärannikolle matkustamista. UBS!

Ulkoministeriön päivitetty matkustustiedote 2.10.2014
"Etelä-Filippiinien levoton turvatilanne heijastuu Sabahin osavaltion itärannikolle, joka on Malesian armeijan ja poliisin erityistä valvonta-aluetta. Valvonnasta huolimatta alueella on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana useampia kidnappauksia. Vältä tarpeetonta matkustamista Sabahin itärannikolle ja Sabahin itärannikon saarille kidnappausriskin vuoksi."

Sepilok (jossa esim. orankikeskus on) ja sisämaan sademetsät eivät kuulu varsinaiseen riskialueeseen. Itärannikko ja Filippiinien puolinen saaristo sen sijaan kuuluvat. Huomasimme tämän vasta, kun olimme jo kyseisellä rannikolla. Menimme sinne, koska Borneon rannikolla sijaitsee maagisia sukellus- ja snorklauspaikkoja. Nähtyämme niistä houkuttelevia matkailumainosvideoita ja luettuamme oppaista lisää silmämme alkoivat kiilua ja nappasimme madon. Haluamme tietenkin käyttää "ylimääräiset" päivämme sademetsäseikkailuiden jälkeen matkustamalla myös näihin eksoottisiin merenalaisiin kohteisiin. Jotkut pitävät niitä maailman kauneimpina ja me haluamme osamme, koska ihan vieressä oltiin! 

Sukellus- ja snorkkiretkiä järjestettiin ja myytiin ihan normaalisti. Tapasimme itsekin ihmisiä, jotka olivat juuri tulleet useamman päivän sukellusretkeltä alueelta. Heillä kaikki oli mennyt hienosti. Me emme kuitenkaan halunneet ottaa turhia riskejä, kun tajusimme merellä vaanivan vaaran. Päätös oli lopulta helppo, kun huomasimme lisäksi, ettei hyvä ja kattava matkavakuutuksemmekaan olisi täysin voimassa tällaisella erityisalueella. Olisimme tietenkin voineet hankkia vakuutukseemme riskialuelaajennuksen, mutta se ei olisi tuonut tarvittavaa mielenrauhaa.

"Matkustajavakuutus ei ole voimassa riskialueilla, joihin matkustamista Suomen ulkoministeriö suosittelee välttämään tai josta se suosittelee poistumaan...  Matkustajavakuutus toimii normaalisti, jos esimerkiksi matkasairautesi ei liity mitenkään välttämis- tai poistumissuosituksessa annettuun syyhyn."

Ulkoministeriön tiedotetta ei varmasti ole tehty hatarin perustein, mutta lukemalla uutisia selveni, miten vakavasta jutusta puhutaan. Kyse ei ole mistään yksittäisistä raha-ahneiden nuorukaisten kolttosista. Kidnappauksien taustalla ovat pääsääntöisesti filippiiniläiset merirosvot ja terroristit. Osa heistä on hyvin organisoituneita, varusteltuja ja koulutettuja äärimuslimeita, joiden rahoittajina on Al-Gaida tai Isis. Yksi tällainen aluetta terrorisoiva joukko on Abu Sayyaf -muslimisissiryhmän. Sanoisin, että melko kuumottavaa settiä... Nämä ovat niitä samoja porukoita, jotka vuonna 2000 nappasivat isomman ryhmän turisteja. Kaksi heistä oli suomalaista. Matkailijoita pidettiin useita kuukausia pankkivankeina Jolon saarella. No thank you!

Turistien kidnappaustapauksia on useita. Viimeisimpänä meillä on tiedossa saksalaisen eläkeläispariskunnan kidnappaus huhtikuulta. He olivat olleet Sabahin rannikolla purjehtimassa, kun joutuivat merirosvojen käsiin. Nyt usean kuukauden jälkeen heidät oli vapautettu ilmeisesti lunnaiden maksamisen jälkeen. Turistien kidnappaaminen voi siis olla tuottoisaa ja siksi hyvin houkuttelevaa toimintaa...

Useammassa uutisessa (linkkejä niihin alla) kerrotaan, miten turisteja on kidnapattu saariston ja itärannikon lomaresorteista. Ne tuntuvat pyörivän normaalisti ja niissä ramppaa sekä aasialaisia että länsimaalaisia turisteja – jopa perheitä – ei vain reppureissaajia. Malesialaiset tiedostavat terroririskin ja ovat kuulemma lisänneet vartiointia, mutta se ei riittänyt meille. Jätimme snorkkiretket tekemättä ja odotimme Sandakanissa lentoamme pois alueelta. Korostettakoon nyt vielä, että tilanne oli alueella meidän silmäämme ihan normaali. Turisteja pyöri ostoskaduilla, mitään selkkauksia ei näkynyt ja ihmiset tuntuivat elävän tavallista arkea.

Reissussa näkee monenlaista hiihtäjää ja uskallan edelleen sanoa, että olemme monessa mielessä hyvin varovaisia ja vastuullisia matkustajia. Emme halua ottaa turhia ja tyhmiä riskejä. Vinkkimme muille matkustajille on, että tarkistakaa sekä ennen lähtöä että pitkän matkan aikana kaikkien kohdemaidenne matkustustiedotteet ja vakuutuksenne kattavuus niissä. Liioiteltu murehtiminen on hyödytöntä, mutta on hyvä olla perillä maailman asioista ettei tunge nenäänsä liian ahtaisiin paikkoihin.

Terroriuhkaan liittyviä uutisia:

• Malaysia Declares 'Red Alert' in Sabah (22.9.2014)
• In water villages, Dr M sees Malaysia’s ‘shameful’ gateway for terrorists (16.7.2014)
• 2 women are kidnapped from a resort in Malesia (3.4.2014)
• US-Saudi funded terrorists invade eastern Malaysian state of Sabah (8.13.2013)

Kerrohan millaisia ajatuksia sinulle heräsi tästä!

Borneon aarrejahti

Meillä oli suuri ilo ja onni saada ihastella Borneossa useita uniikkeja lajeja. Olen tästä syvästi kiitollinen, mutta samalla mieleni on raskas.  Sademetsien tuhon ja elinympäristöjen pirstaloitumisen näkeminen oli sydäntäsärkevää. Minulle tuli väkisinkin tunne, että kuuluisia orankejakin suojellaan osittain turisteja varten, ei niiden itsensä takia. Moni muukin sademetsän eläin toimi (eko)turistimagneettina, joita valtionkin matkailumainoksissa ylistetään. Ristiriita on, että samaan aikaan kun nuoleskellaan viherpiiperöitä hyväksytään uudet sademetsähakkuut.

Koitetaan nyt kuitenkin kääntää tämä kokemus positiiviseksi. Ensimmäinen aarteemme oli saada ihastella orankeja sekä Sepilokin Orangutan Rehabilitation Centressä että vilaukselta villinä luonnossa. Tämä oli upea elämys, vaikka joku haukkuikin keskusta pelkäksi raha-ahneeksi eläintarhaksi. Oli todella hauskaa päästä näkemään näiden "metsän miehien" touhuamista. Kaikki tapahtui kuitenkin eläinten ehdoilla, mahdollisimman häiriöttä ja turvallisen etäisyyden päästä. 

Sepilokin kuntoutuskeskus on perustettu jo vuonna 1964 orpojen orankien hoitamiseksi. Keskuksen yhteydessä on 43 km2 suojelualue, jolla elää nykyään villinä ja vapaana 60 - 80 yksilöä. Oman laskelmani mukaan paikka alkaa kuitenkin väkisinkin käydä pieneksi, koska aikuinen urosoranki tarvitsee noin 1 - 1,5 km2 kokoisen reviirin. Tarvittaan siis muitakin sademetsäalueita, joihin kuntoutettuja orankeja voidaan vapauttaa.

Sepilokin toiminnasta tekee erityisen mainion, koska sen tavoite on aina vapauttaa jokainen eläin luontoon. Kuntoutus tapahtuu tarkkaan suunnitelluissa jaksoissa. Alussa orpona löydet pienet orankivauvat tarvitsevat ihmistä keinoemokseen, muuten kaikkea ihmiskontaktia vältetään. Luonnossa orankiemo huolehtii poikasestaan tiiviisti jopa 6 - 8 vuotta, naaraspoikasia vielä tätäkin kauemmin. Tätä nuoremmat poikaset eivät selviä yksin luonnossa. Näin ollen on helppo päätellä, että orankit lisääntyvät hyvin hitaasti. Ne eivät tee elämänsä aikana kuin 2 -3 poikasta, mikä vaikeuttaa tuhottujen populaatioiden korjaantumista. Keskuksessa ihmiskontaktit minimoidaan, kun poikasten on aika itsenäistyä. 

Picture of outside nursery behind mirror glass

Puistossa vapaana eläville - puoliksi villeille - orankeille tarjotaan kaksi kertaa päivässä ruokaa. Aamupalalle metsästä keikkui paikalle kaksi nuorta orankia. Varovasti tilannetta silmäillen ja välillä pysähtyen ne lähestyivät ruokapaikkaa. Ne arastelivat selvästi buffeeaterialle kuokkimaan tulleita muita apinoita. Myöhemmin aterialle tuli vanhempi emo pienen poikasensa kanssa. Se rohkeni onneksi syödä aika rauhassa, mutta piti kaiken aikaa toista kättään pienokaisen suojana. 

Freely living semi-wild orangutans

Iltapäivällä ruokintapaikalle tuli toinenkin emo hiukan vanhemman poikasensa kanssa. Oli mahtava nähdä, että orankit ovat lisääntyneet luonnossa ja voivat siinä mielessä hyvin. Halusimme liittää tähän pienen videopätkän, vaikka zoomattu kuva onkin todella huonolaatuinen. Tämä tilanne on ruokailun yhteydestä, mutta aikaisemmin saimme seurata kun poikanen ja emo temppuilivat hassusti köysissä. Näytti ihan siltä, kun emo olisi hellästi opettanut poikasta kiipeilemään niin kuin sen tuleekin.

Metsän miehet = Orang utan

Nähdäksemme muita sademetsän aarteita matkustimme syvemmälle sademetsän siimekseen Sukaun kylään Kinabatangan-joen varrelle. Kuten olen jo itkenyt, kolmen tunnin matkan ajan maisemaa hallitsivat surulliset palmuöljyplantaasit, avokaivokset ja tietyömaat. Emme todellakaan voi väittää olleemme syvällä villin luonnon keskellä, vaikka kiehtovan sademetsän rippeitä pääsimmekin ihailemaan.

Sademetsää on Malesian toiseksi pisimmän joen varrella enää yhden - kahden kilometrin levyinen kaistale, jos sitäkään. Retki oli silti ikimuistoinen ja näimme iloksemme monia hienoja eläimiä, joista osa endeemisiä ja uhanalaisia. 

Morning view to Kinabatangan river from Sukau village

Yksi ehdottomista lemppareistani tällä kolmen päivän retkellä oli nenäapina. Aikuisella urosnenäapinalla on pitkä roikkuva nenä ja iso (kalja)maha. Naaraiden nenä on pieni pysty nykerö. Näitä laumoissa joen rannalla eläviä apinoita näimme useamman kerran. Oli vaikea uskoa silmiään ja sitä, että näen näitä omituisia otuksia villinä metsässä. Valitettavasti lyhyellä (17 - 50 mm) reissuputkellani ei mitenkään pystynyt ottamaan kaukana puissa viipottavista eläimistä edustavia kuvia. Laitan tähän nyt kuitenkin muutaman huonon otoksen vähän niin kuin todistusaineistoksi. 

Proboscis monkeys

Muut apinat, joita Borneossa näimme olivat hyvin yleinen Long-tailed macaque, Pig-tailed macaque ja Red leaf Monkey. Erittäin uhanalaisista borneonnorsuista bongasimme vain jätöksiä. Muilta reissareilta kuulimme myöhemmin, että niitä oli nähty joen rannalla samana iltapäivänä kun me olimme lähteneet Sukausta. Aina ei käy tuuri. Linnuista sen verran, että kivoja bongauksia olivat: Blue-eared Kingfisher, Stork-billled Kingfisher, Black-and-Red Broadbill, Oriental Pied Hornbill, Helmeted Hornbill, Wreathed Hornbill, Rhinoceros Hornbill (Sepilok), Storm´s Stork. Niistä ei valitettavasti ole julkaisukelpoisia kuvia. Alla olevassa kuvassa on Puffy Fish Owl.

Yllätys yllätys... sademetsässä elelee myös käärmeksiä. Emme kumpikaan pidä niistä, mutta toisaalta oli hieno nähdä ensimmäisen kerran elämässään luonnossa kuuluisa python. Toisella yöretkellä näimme niitä kaksi. Me olimme onneksi turvallisesti veneessä ja ne sulattelemassa saalistaan rannalla. Alakuvassa oleva musta-keltaraitainen Mangrove Cat Snake puolestaan lekotteli aivan ruokaterassimme vieressä joenrannalla.

Mangrove Cat Snake in our B&B´s garden

Long-Tailed Macaque

Viimeisenä aamuna nousin aamuhämärissä tutkimaan majoituksemme lähiseutuja. Mahtavin löytö olivat Red-Leaf Monkey -lauma. Punaisten apinoiden pörröiset päät ja suloiset pikku naamat olivat hurmaavia. Ilokseni onnistuin jopa nappaamaan jonkinmoisen otoksen emosta pienen - vielä hopeanharmaan - poikasen kanssa. Laumassa oli toinenkin poikanen. Oli ilo nähdä, että ainakin tämä suojeltu apinalaji voi hyvin. Tästä hassusta pikku otoksesta tuli minulle yksi parhaista sademetsän aarrejahdin muistoista. 

Pakko sitä on toistella, että on tämä meidän maapallo vaan ihmeellinen JA SUOJELEMISEN ARVOINEN paikka!

Heräsikö ajatuksia? Tuliko mieleen kommentteja tai kysymyksiä? Niistä olisi kiva kuulla!

Sademetsät tuhoutuu - HERÄTKÄÄ!

Meidän pitäisi olla Borneossa maailman vanhimpien sademetsien kupeessa. Niitä ei kuitenkaan näy. Siellä missä niitä on joskus rehottanut on silmänkantamattomiin palmuöljyplantaaseja. Parin - kolmen tunnin ajomatkan ajan kohti vielä olemassa olevaa sademetsälänttiä maisemaa vallitsivat vain suorissa yksitoikkoissa riveissä törröttävät palmuöljypalmut kuin sotilaat. Eihän se näin voi olla! Meidän pitäisi nousta taistoon sademetsien puolesta!

Sademetsät ovat aivan ylivoimaisesti maailman monimuotoisimpia ekosysteemejä. Vaikka niiden yhteenlaskettu pinta-ala on vain 6 % (erään lähteen mukaan luku on enää 2 %) maapallon maapinta-alasta, elää niissä yli puolet maailman eliölajeista. Siitä huolimatta, että sademetsät ovat luonnon aarreaittoja niitä tuhotaan holtittomasti. Yksi tapa kuvata tuhovauhtia on sanoa, että jalkapallokentän kokoinen alue pistetään matalaksi joka toinen sekunti. Vuositasolla tämä tarkoittaa, että joka vuosi sademetsiä hävitetään noin 150 000 km2, mikä vastaa puolta Suomen pinta-alasta. 

Ihailemassa tutkimuskeskuksessa borneolaista sademetsää 17 metrin korkeudelta

Jo puolet trooppisista sademetsistä on tuhottu. Ihan järjestöntä! Tämä on koko maailman mittakaavassa suurin syy luonnonmonimuotoisuuden kaventumiselle. Lisäksi sademetsien hävittäminen nopeuttaa ilmastonmuutosta. Tuhoamalla sademetsien ainutlaatuinen ekosysteemi saatamme samalla hävittää kasvin, josta voisi löytyä lääke syöpään johonkin muuhun sairauteen. Luin juuri, että joissain maissa lasten leukemiaa hoidetaan jo nyt lääkkeellä, joka on tehty vain sademetsässä kasvamasta kukasta.

Borneon ainutlaatuiset sademetsät ovat vaarassa tuhoutua kestämättömän metsätalouden ja palmyöljyntuotannon takia. Tämä on katastrofi! Borneon sademetsissä arvellaan olevan tai olleen? enemmän kasvilajeja kuin missään muualla maailmassa. MIETI! Puulajeja on ainakin 3000 (vrt. Suomessa 30!) ja pelkästään erilaisia orkidealajeja on löydetty 1700.

Borneo on koti erittäin uhanalaiselle beorneonorankille ja borneonnorsulle. Ne käyvät taistelua olemassaolostaan suojelualueiden ja kuntoutuskeskusten avulla. Lisäksi alueen subtrooppisissa metsissä elää lukuisia muita endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja, joita ei siis esiinny missään muualla maailmassa. Jos ne hävitetään, katoavat ne ikuisiksi ajoiksi ja tuhoutuu taas osa maapallomme elintärkeästä monimuotoisuudesta.

Elinympäristöjen tuhoutumisen lisäksi laitoin eläinkauppa on edelleen merkittävä uhka monille uhanalasille eläimille. Erittäin uhanalaista muurahaiskäpyä pyydetään ruuaksi ja taikauskoisten rohdoksi mm. Kiinaan. Borneonorankeja pyydetään yhä lemmikeiksi. Uskomatonta mutta valitettavasti totta. Orankinpoikasen pyydystämiseksi rikolliset tappavat emon. Valitettavasti tässä rytäkässä poikanen saattaa kuolla myös pudotessaan tai pelästyessään emon kuolemaa. Sanotaan, että jokaista vangiksi päätyvää orankia kohden kuolee lisäksi 3 - 5 muuta yksilöä. 

800 - 1000 vuotta vanha sademetsäpuu

Miksi sademetsiä tuhotaan? 

Yleisimmät syyt ovat viljely- ja laidunmaanraivaus. Pelloilla kasvatetaan (rehu)soijaa, sokeriruokoa ja palmuöljyä. Viljavia laidunmaita tarvitaan lisää lihakarjalle, jota lihanhimoiset ihmiset himoitsevat. 

Metsäkato on Borneon sademetsien suurin uhka. Kasvit tuhoutuvat ja eläimiltä viedään koti. Kaiken lisäksi tulvat yleistyvät ja metsäpalovaara kasvaa. Borneon saaren sademetsistä jo puolet on hakattu maan tasalle. Tämä on aivan kauhean surullista. Metsiä kaadetaan puutavaraksi, selluteollisuuden raaka-aineeksi ja pois palmuöljyplantaasien tieltä. Valtaosa - noin 90 % - maailman palmuöljyplantaaseista sijaitsee Indonesiassa ja Malesiassa. Toinen suuri uhka sademetsille on kaivosteollisuus. Metsät kaadetaan avolouhosten tieltä.

Mitä pitäisi ja voisi tehdä?

Indiana Jones

Isossa mittakaavassa viljely- ja laidunmaiden käyttö pitää saada kestävälle pohjalle. WWF on sitä mieltä, että palmuöljyn tuotantoa ei kannata kokonaan lopettaa. Se on maailman käytetyin öljy, joka tarvitsee vähemmän tilaa kuin rypsi ja on tärkeä tulonlähde monille kehitysmaille. Biopolttoaineena se on tervetullut vaihtoehto mineraaliöljylle, mutta tuotanto pitää kuitenkin muuttaa kestäväksi. 

Ennen kun voimme olla varmja, että palmuöljyntuotanto on kestävällä pohjalla, kannattaa lukea tarkkaan ruoan ja kosmetiikan ainesosat ja välttää palmuöljyä sisältäviä tuotteita. Saatat yllättyä, miten monesta paikasta sitä löydät. USA:ssa myynnissä olevista pakatuista tuotteista on puolessa käytetty palmuöljyä. Greenpeacen mukaan mm. "Head & Shoulders hilseshampoota tuottava Procter & Gamble hankkii palmuöljyä yhtiöiltä, jotka kaatavat metsää orankien elinalueilta Indonesiassa."

Metsäteollisuuden pitäisi tietenkin lopettaa holtiton sademetsien hakkuu sekä jalopuiden noukkiminen joukosta. Huonekaluteollisuudessa käytetään paljon sademetsäpuita. Älä osta huonekaluja tai tuotteita, jotka on saatettu tehdä sademetsäpuista. Varmista aina, että ulkomaalaisilla puutuotteilla on ns. sademetsäsertifikaatti.

Yksi hyvä keino säästää sademetsiä ja luontoa yleensäkin on syödä vähemmän lihaa. Vaikkei liha olisikaan kasvanut sademetsälaitumilla, on sen rehussa oleva soija voinut hyvinkin kasvaa entisen sademetsän alueella. 

Tietenkin on selvää, ettei missään tapauksessa saa osta uhanalaisista eläinlajeista tehtyjä tuotteita, rohtoja, ruokia. Yksi keino tukea sademetsien suojelua on ostaa itselleen pala sademetsää tai adoptoida uhanalainen sademetsän eläin. Eri vaihtoehtoja tähän löytyy netistä paljon.

Se on nöyrästi myönnettävä, että matkustamisella on paljon huonoja ympäristövaikutuksia. Toivomme kuitenkin, että sillä voisi vaikuttaa myös positiivisesti. Käymällä suojelualueilla, eläinten kuntoutuskeskuksissa ja esimerkiksi sademetsien tutkimus- ja infokeskuksissa, haluamme tukea suojelupyrkimyksiä. Samalla toivottavasti vahvistamme paikallisten uskoa siihen, että ns. ekomatkailu voi olla parempi ja kestävänpi tulonlähde kuin esimerkiksi eläinten salakuljetus tai sademetsien tuhoaminen pikavoittojen takia.

Katsottavaksi: Sademetsän tarina -dokumenttielokuva

Lisätietoa löytyy lähteinäkin käytetyiltä sivuilta: 

• Sademetsä.fi
• WWF
• Isomäki Risto (2011): Öljypalmukysymys

Jos jaksoit lukea tänne asti niin kerronpa sinulle vielä senkin, että jopa ebolan leviämisen yksi taustatekijä saattaa olla metsien tuhoaminen. Tämä ei liityy metsien tuhoamiseen yleensä. Asiasta voit lukea lisää täältä.

-----------------------------------------
Lisäys 27.10.2014
Halusin laittaa alkuperäiseen päivitykseen positiivisia, sademetsää ylistäviä kuvia, vaikka ne hiukan ristiriidassa tekstin kanssa ovatkin. Toinen syy oli se, ettei minulla ole hyviä kuvia kuvaamaan metsätuhoa. Lisäsin nyt kuitenkin tähän loppuun pari autonikkunasta otettua räpsyä. Videota nettiyhteytemme ei valitettavasti jaksanut siirtää. Tällaista on surullinen ja tyypillinen maisema Sabahissa eli Malesian Borneossa.