Laos: Sodan tappava perintö

Jatkan ankeiden asioiden äärellä, pahoittelut siitä. Tiesitkö, että Laos on maailman eniten pommitettu maa? Me tiesimme ennen reissua osan totuudesta. Vietnaminsodan karmea perintö – räjähtämättömät pommit - ovat yhä edelleen arkipäivää Laosissa. Jaan teille seuraavassa infokornerissa lukemaamme ja oppimaamme, vaikken mitään historia- saati sota-asiantuntija olekaan. Faktojen tuplatarkastaminen on ollut viime viikkoina erityisen hankalaa, toinen pahoittelu siitä.

Vang Vieng Laos

Vietnaminsotaan perehdyimme tarkemmin, kun olimme ensimmäisen kerran vuosia sitten itse Vietnamissa. Kertasimme mielenkiinnosta ennen matkaa Vietnaminsodan kulkua, jotta ymmärtäisimme maan historiaa ja toisaalta nykypäivää paremmin. Silti totuus paikan päällä oli karu. Näimme erityisesti Dalatin alueella surullisen paljon esimerkkejä siitä, mitä amerikkalaisten kemiallisena aseena käyttämä agent orange -kasvimyrkky aiheuttaa edelleen ihmisille ja luonnolle. Epämuodostuneita ja raajattomia ihmisiä kerjäsi kadun varsilla. Entisen upean sademetsän paikalla ei kasvanut mikään. Se oli kuin aavikko. Itku tuli väkisinkin silmään. Ihmisten oli vaikea saada luonnosta elantonsa. Miten epäreilua voikaan olla, että täysin viattomat ihmiset, jotka eivät olleet edes syntyneet kun sota on käyty, joutuvat vieläkin kärsimään sen seurauksista. (Lue lisää: Health Effects of Agent Orange, Generation Orange)

UXO Laos Visitor Centre, Luang Prabang

Luang Prabang

Laosissa ongelma on Vietnaminsodan jälkeensä jättämät räjähtämättömät pommit. Niihin vammautuu tai kuolee maassa edelleen – puoli vuosisataa sodan jälkeen – viattomia ihmisiä lähes päivittäin. MIETI millaista on elää sellaisessa maassa! Lähettää lapset aamulla pientä polkua pitkin kouluun. Kyntää uutta peltoa. Käydä kalassa. Sytyttää nuotio ruoanlaittoa varten. Läsnä on koko ajan kuolemanvaara. Sateet ovat voineet siirtää maamassoja ja tuoda esiin uusia pommeja tutuiltakin alueilta. 

Kävimme tutustumassa Luang Prabangissa UXOLAO Visitors Centeriin (UXO = Unexploded ordnance = räjähtämätön sotamateriaali) ja Vientianessa Cope Centreriin. Molempia paikkoja suosittelemme lämpimästi Laosiin matkustajille.

En tiedä voiko asia olla enää surullisempi, mutta ei sitä ainakaan lievennä se, ettei Laos edes ollut Vietnaminsodan virallinen osapuoli. Toki Etelä-Laosin kautta kulki strategisesti tärkeä Ho Chi Minh -huoltotie, mutta sen pommittaminen ei ole suurin syy siihen, miksi Laosiin tiputettiin enemmän pommeja kuin koko toisessa maailmansodassa yhteensä. Oikea syy on kuulemma seuraava: Jos amerikkalaiset pommikoneet eivät löytäneet Vietnamista pommituskohdettaan, ne pudottivat pommikuormansa Laosin yllä keventääkseen lastiaan palatessaan tukikohtaansa. Iso osa pommeista oli rypälepommeja, jotka levisivät maastoon. Pommeista jopa 30 % jäi räjähtämättä maahan osuessaan. Ne jäivät ”miinoina” maahan odottamaan epäonnista kulkijaa, metsästäjää, maaviljelijää, omituisesta metallipallukasta kiinnostunutta lasta...

Aihe voi kuulostaa kaukaiselta ja epätodelliseltakin. Laosin maaseudulla se on kuitenkin ihan arkipäivää. Henkensä pitimiksi ihmiset ovat valmiina kaikkeen – vaikka keräämään sotaromumetallia maastosta silläkin uhalla, että joukossa voi olla pommeja. Maa on niin köyhä, ettei puhdistus- ja raivaustöihin tahdo löytyä riittävästi resursseja. Tiettömät tienoot ja vaikeakulkuinen maasto hankaloittavat osaltaan työtä. Miksi amerikkalaiset eivät auta, ihmettelen vaan?!!

Laosin ongelmaan ei ole luvassa ratkaisua ihan näinä päivinä. Toivon, että rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivänä muistamme jälleen, miten onnekkaita olemme, kun olemme syntyneet Suomeen. HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!