Ekat kengurut nähtiin Brisbanessa

Australian itärannikolla riittää hienoja vierailupaikkoja. Sydneyn lähellä on kiinnostava Hunter Valleyn viinialue johon olisi ollut mukava tutustua. Kauempana pohjoisessa luuraavat Byron Bay, Gold Coast, Brisbane jamitäniitäkaikkianyton. Puntaroimme vaihtoehtoja ja päädyimme menemään suoraan subtrooppiseen Brisbaneen. Surffirannat eivät keskellä talvisateita paljon houkutelleet, vaikka matkaoppaiden kehuma letkeä surffihippitunnelma ei pahalta kuulostanutkaan.

Loppuen lopuksi vietimme itse Brisbanessa vain yhden päivän. Kaupungissa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta se oli vain tavallinen suurehko (n. 2 milj.) länsimaalainen kaupunki, ei mitään sen kummenpaa. Majapaikkamme sijaitsi pientaloalueella kaupungin laitamilla. Kävellessämme pimeässä bussipysäkiltä kämpille havahduin taivaalla singahteleviin mustiin, isoihin rätteihin... Vaikka olimme myöhässä, oli pakko pysähtyä ihmettelemään. "Noiden on pakko olla lepakoita", sanoin Heikille. "Mutta miksi ne ovat noin pirskatin suuria?" Tarkemmin kun taivaalle tiiraili huomasi, että aivan batman-kuviolta näyttävät nahkasiivet olivat tosiaan lähteneet illalliselle. Otuksien siipiväli oli noin 30 - 50 cm. Hienoin kokemus koko Brisbane-vierailulla oli kuitenkin nähdä kaupungin ulkopuolella iltahämärissä syömään tulleita villejä kenguruita. Niitä oli nurmikentillä laumoittain. Talonmiehien tuskin tarvitsee kovin usein leikata nurmikoita.

Naaraat ja poikaset olivat omissa ryhmissään. Isommat koiraat erillään. Oli huvittava nähdä ensimmäisen kerran, kun nämä erikoiset pussieläimet pomppivat kevyesti paikasta toiseen. Suuret takajalat ovat kuin jouset ja vahva häntä tasapainottaa menoa. Yrittäessään kävellä seuraavalle ruohotupsulle liikkuminen näytti hiukan vaivalloiselta. Kengurua ei selkeästikään ole tarkoitettu siihen, vaan pomppimiseen. Tästä meille ainutlaatuisesta tilanteesta ei valitettavasti ole valonpuutteen takia kuvia. En halunnut häiritä niitä väläyttelemällä salamaa eivätkä kuvat todennäköisesti olisi hämärässä onnistuneetkaan.

Glass House Mountains

Brisbanesta pyrähdimme ensin junalla Cabooltureen ja sieltä bussilla pieneen Beachmeren rantakylään, Olimme siellä neljä yötä ja teimme retkiä lähialueelle. Ensimmäisenä päivänä autoilimme vehreille Glass House Mountainsille. Ne sijaitsevat Gubbi Gubbi kansan vanhoilla mailla. Aboriginaalien uskomuksien mukaan vuoret ovat perhe ja jokainen vuori on tietty perheenjäsen. Paikka on aboriginaaleille pyhä ja sillä on heille edelleen hyvin tärkeä merkitys.

Geologisessa mielessä vuoret ovat muodostuneet miljoonia vuosia sitten tuliperäisen toiminnan aikaansaamina. Ne eivät ole mitenkään erityisen korkeita, mutta matala ja karumpi Sunshine Coast antaa niille vahvan kontrastin. Glass House Mountaisien floora ja fauna ovat erityisen monimuotoista ravinteikkaan maaperän ansioista. Yleisesti ottaen Australiassahan ei ole kovin ravinteikas maaperä, koska rankkasateet vievät ravinteet helposti mennessään.

Käväisimme myös sademetsässä. Emme tosin ihan umpipuskassa ja paljain varpain niin kuin alkuperäisväestöllä on ollut tapana. Tyydyimme käärmeksien ja muiden ötököiden pelossa pysymään kiltisti valmiilla kulkuväylillä. Kokemusta ei varmasti voi verrata kunnon sademetsävaellukseen, mutta äänet ja tunnelma olivat kuitenkin hienoja. Näimme hedelmälepakoita nukkumassa puussa (kuva alla) ja paljon erilaisia lintuja. Kasvusto on niin vehreää, että maan tasalla on auringonpaisteessakin hämärää. 

Mr. Bean

Huristelimme ihastelemassa maisemia useampana päivänä isäntäperheemme lainaamalla autolla. Yhtenä päivänä vierailimme Australia zoossa, mutta siitä lisää seuraavassa jutussa. Kaikki meni hienosti, vaikka täällähän ajetaan meidän näkökulmastamme väärällä puolella tietä. Onneksi Heikillä on kokemusta vasemmalla puolella ajamisesta Irlannista. Auto oli vanha ja latauksenmerkkivalokin paloi kaiken aikaa, mutta V6:ssa koneessa riitti vielä potkua (jaa että ketä kiinnostaa :D). Vaikka täällä on muuten kallista, bensa on halvempaa kuin Suomessa eli noin euron litra.

Alla on kuvia Bribien saarelta. Kävimme etsimässä sieltä muutamaa kätköä, mutta kovasta tuulesta ja sateista johtuen emme kiertäneet saaren suojelualueita sen enempää. Myös ryhävalasretki jäi tekemättä Beachmerestä. Nyt olisi ollut paras aika käydä ihastelemassa noiden jättiläisten kulkuetta veneretkellä, mutta retkiä peruttiin huonon sään takia. Myöhemmin kuulimme, että valaat ovat tänä vuonna olleet muutenkin harvassa. Ilmeisesti ne uiskentelevat syystä tai toisesta tänä vuonna väjemmillä vesillä kauempana rannikosta.

Olemme ilmeisesti joranneet ihan vääriä sadetansseja, koska toimme sateet mukanamme Sydneystä. Ennusteet kertoivat jotain ihan muuta, mutta niinpä vaan satoi Brisbanessakin. Vajaan viikon jälkeen oli aika siirtyä jälleen 1000 kilometriä pohjoisempaan ja koittaa olisivatko säät siellä hiukan aurinkoisempia.