Suuri pieni Sydney

Sydney Harbour Bridge (opened 1932)

Sydney opera house (opened 1973)

Aloitimme Australian ihmettelyn Sydneystä. Suurissa kaupungeissa tuppaa olemaan meidän makuumme ihan liikaa autoja, ihmisiä, melua, kaikkea, mutta me pidimme Sydneystä. Se oli ihmeellisen pieni ja suuri, moderni ja elegantti samaan aikaan. Myönnän, että katsoimme ehkä tätä länsimaalaista, siistiä ja hyvin organisoitua kaupunkia hiukan vaaleanpunaisien lasien takaa huomioon ottaen menneet pari kuukautta Etelä-Amerikassa. Ensimmäisen kerran reissun aikana tuli itselle hiukan rähjäinen olo. Tuntui, että olisi kiva sipaista vähän poskipunaa ja laittaa jalkaan jotain muutakin kuin mahineet lenkkarit. Heikille alettiin etsiä parturia, johon raaskisi mennä. Viimeksi hänen hiuksensa leikattiin Perussa 30 sentillä...

Sydneyssä oli paljon isoja, vihreitä puistoja ja puutarhoja, sivummalla kaunista ja värikästä brittiarkkitehtuuria, pilvenpiirtäjien ohessa upeita vanhoja kivitaloja, ympärillä lukuisia vaaleita hiekkarantoja sekä vettä. Enkä tarkoita vedellä vain avomerta - vaan joka puolella poimuilevia lahtia saarineen ja niemineen. Rikkonainen rannikko oli kuin tiheään asuttu pitsinauha, joka pehmensi valtameren ja mantereen kovia vastakohtia. Länsimaalainen järjestelmällisyys ja puhtaus korostuivat alleviivatulla tavalla. Missään ei lojunut roskia, julkisillakin pakoillakin oli kierrätysroskikset, junat, bussit ja lautat lähtivät ajallaan. Ei kuulunut jatkuvaa autojen tööttäilyä, eikä näkynyt kulkukoiria - kerjäläisiä kyllä oli. Businessihmiset kiirehtivät kaupungilla designvaatteissaan take away -kahvimukit ja älypuhelimet käsissään. 

Saavuimme Sydneyyn perjantaiaamulla matkustettuamme yli vuorokauden. Kymmenen tunnin aikaero teki lisäksi olon hyvin omituiseksi. Onneksi olimme löytäneet kaupungista yksityishenkilöltä mukavan ja etenkin siedettävän hintaisen majoituksen. Australiahan on Suomenkin mittakaavassa kallis maa. Erityisen kallista täällä on majoitus - varsinkin Sydneyssä! Meillä oli huone nuoren yrittäjänaisen upeasta asunnosta. Talo (kellertävä alla olevassa kuvassa, ruskea-valkoisen oik. puolella) sijaitsi lahden toisella laidalla melkein vastapäätä oopperataloa ja sinne pääsi kätevästi lautalla. Saimme kulkea asuntoon miten halusimme, tehdä ruokaa ja keittää aamupuurot hyvin varustellussa keittiössä. Alue oli rauhallinen ja todella viihtyisä. Ikkunasta oli mukava katsella upeita purjeveneitä ja vastarannalla tönöttäviä pilvenpiirtäjiä. 

Saapumispäivämme oli ainut aurinkoinen päivä Sydneyssä. Olimme lukeneet ennusteista tulevista sateista ja siksi pungersimme itsemme väsymyksestä ja aikaerorasituksesta huolimatta kaupungille heti kun saimme majoituttua. Yksi ensimmäisistä tekemistämme huomioista oli, että kiinalaisia oli ihan joka paikassa. Heitä oli turisteina, mutta myös töissä kaupoissa ja kahviloissa. Monet huomiokyltitkin oli kirjoitettu englannin lisäksi kiinaksi. Monikulttuurisuus näkyi kaupungilla lisäksi lukuisina etnisinä ravintoloina, hierontapaikkoina ja kauneushoitoloina.

Ensimmäisenä yönä Australian lopputalvi laittoi ykköstä silmään ja rankkasateet ja kova tuuli alkoivat. Me emme tietenkään antaneet niiden latistaa täysin tunnelmaa, vaan kiertelimme ahkerasti lähiseutuja. Halvimmaksi tuli ostaa julkisiin viikkolippu, jolla sai kulkea rajattomasti ja kätevästi bussilla, lautoilla ja junalla. Kiersimme katsomassa kuuluisat Bondi ja Manly beachit ja ihmettelemässä, miten surffarit tarkenivat viilettää vedessä. 

Bondi beach

Manly beach

Blue mountainsille matkustimme pari tuntia junalla. Retki sumuhuippuisille, trooppisten metsien ympäröiville vuorille aboriginaalien muinaisille maille oli antoisa. Ennen uudisasukkaiden saapumista aboriginaalit, Gundungurra kansa oli asunut alueella tuhansia vuosia. Yksi heidän uskomuksistaan oli eläin-ihmiset, josta wikipedia sanoo näin:

"The Gandangara believed in animal-people who lived in the dreaming and were known as the burringilling . They lived in clouds, mountains, dense scrub, trees or water holes. Some could change the shape of their body, disappear underground, or change the landscape. Sometimes they had magical weapons or were helped by magical dogs."

Yleisesti ottaen aboriginaaleilla on mielestäni upea suhde luontoon. Heidän käsityksensä mukaan he ovat osa luontoa ja heidän velvollisuutensa on kunnioittaa sitä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että maata ei voi omistaa, vaan maa omistaa heidät. Aboriginaalit pärjäsivät hienosti haastavissa olosuhteissa elämällä symbioosissa luonnon kanssa kunnes länsimaalaiset tuppasivat paikalle edistyshankkeineen...

Sade hiukan koetteli meitä Sydneyssä, mutta visiitti oli silti mukava. Huonojen säiden takia emme päässeet "coachseilaamaan" katamaraanilla, kuten oli ennalta sovittu ja muutama scenic walkin jäi liukkauden takia tekemättä, mutta tämmöistä se reissaaminen on - kaikkea ei voi saada. Yllättäen yksi merkittävin tuliainen Sydneystä oli kyty matkustaa vihdoista viimein Englantiin. Sydneyn Oxford Streetillä ja Paddingtonin markkinoilla upeiden vanhojen talojen keskellä liekki puhkesi roihuun. Me suuntasimme kuitenkin seuraavaksi Queenslandiin Brisbanen liepeille.