Kingdom of Tonga

Reissu on vasta puolivälissä ja olemme jo nyt päässeet ihailemaan aivan uskomattoman hienoja paikkoja ja eläimiä ympäri maailmaa. Välillä on suoraan sanottuna vaikea käsittää, mitä kaikkea olemme nähneet ja kokeneet. Tästä välittämättä tai juuri siitä syystä, päätimme riehaantua lopullisesti ja heittää ihan överiksi. Ottaa päräytimme Australian jälkeen Tongan kuningaskuntaan ja hyppäsimme uimaan ryhävalaiden joukkoon. KYLLÄ! Aivan sekoa, ei voi uskoa, mutta näin on juu – JI-HUUUU!!!

Tongan bloggaus pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs. Mitä teimme? Nooh, röhnötimme päivät pitkät riippumatossa ja nukuimme 12 tuntia yössä (piste). En saa pidettyä turinaturpaani kiinni, joten tässä nyt kuitenkin taas hiukan pidemmät höpinät.

Kukapa ei haluaisi Polynesiassa eteläisellä Tyynellävaltamerellä sijaitseville Tongan saarille, kun siihen tarjoutuu kutkuttava mahdollisuus. Halusimme lomaa loman sisällä, olla tekemättä mitään. Rennon letkeä Tonga tuntui siihen parhaalta paikalta. Kaiken lisäksi se on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa voi ihailla ryhävalaiden näyttävää muuttoa uimalla niiden joukossa! 
Uuden-Seelannin kautta pääsi kätevästi lentämään pääsaarelle Tongatapulle. Vietimme siellä vain yhden päivän ihmetellen kylän touhuja. Pääosan lomasta olimme turkoosien vesien ja koralliriuttojen ympäröivillä Ha´apain saarilla. Sinne lennettiin 19 paikkaisella potkurikoneella. Veneellä jatkettiin madventureiden jalanjäljillä pienelle Uolevan saarelle. Omistajan tytär muisti rannalle nukahtaneet tyypit ja hihitti, että "ne pojat taisivat juoda aika paljon".

On our way to paradice...

Uolevan ympärysmitta on noin 15 kilometriä. Saarella on vain muutama alkeellinen lomamökki eikä virallisesti yhtään vakituista asukasta. Ei siis kylää, kauppoja, ravintoloita, koulua, sähköä tai muitakaan palveluita. Meidän paikkaamme ylläpiti paikallinen perhe. ”Resortissamme” oli viisi falea, hiekkapohjalla olevaa bambumajaa. Majassa oli hyttysverkon ympäröimä patja, eikä mitään muuta. Katetulla etuterassilla oli toki Tongalla välttämätön riippumatto sekä pöytä ja tuolit. Päärakennuksessa oli pieni keittiö, ruokapöydät ja omistajien makuuhuoneet. Ruoka tehtiin suurimmaksi osaksi tulella. Sähköä koko paikkaan tuotettiin aurinkopaneeleilla muutamaa valoa ja vesipumppua varten. Luksuksena oli pihan sivussa oleva kaivovedellä toimiva vesivessa ja suihku. Kaivovesi ei kuitenkaan kelvannut juotavaksi, joten juomavetenä käytettiin sadevettä.

Our fale with THE view

Paikallisista aineksista tehdyn aamupalan ja iltaruoan sai tilattua erillishintaan perheeltä. Ruokaa olisi voinut valmistaa itsekin maksamalla pienen keittiön käyttövuokran, mutta emme nähneet sitä nyt järkeväksi. Reilun kokoisen aamupalan ja illallisen yhteishinta oli kuitenkin vain kymmenen euroa per nuppi. Vaikka ruoat eivät olleet mitenkään erityisiä, maistuivat ne kuitenkin ihan hyville ja sisälsivät aina ison annoksen jonkinlaista perunaa, usein kaaliraastetta ja kunnolla proteiinia. Vähän kun jaoimme annoksista toisillemme, kummankaan ei tarvinut kärvistellä nälässä. Lounas ja välipala piti hoitaa omilla, mukana roudatuilla eväillä.

Päivät kuluivat leppoisasti omalla painollaan auringon mukaan eläen. Aamulla heräiltiin kun aurinko nousi seitsemän tienoilla ja käytiin nukkumaan melko pian sen laskemisen jälkeen eli kahdeksan – yhdeksän aikaan. Päivät vietettiin riippumatossa köllien, lukien tai meren kuohuja kuunnellen. Turkoosin eri sävyissä kimaltelevaa vettä pystyi helposti ihailemaan useita tunteja huomaamattaan. Jos sattui huvittamaan, oli kiva käydä rannalla kävelemässä, ihailemassa simpukoita, snorklaamassa tai leikkiä koirien kanssa. Auringon laskettua ihasteltiin monesti pilkkopimeässä tuikkivaa linnunrataa. Satuimme jopa näkemään useita sekuntteja kestävän, poikkeuksellisen ison, matalan tähdenlennon, jossa meteori räjähti ilmakehään osuessaan keltaiseksi tulipalloksi ja hajosi. Emme ole kumpikaan koskaan nähneet mitään vastaavaa.

Heikki´s favorite spot

Yhtenä päivänä päätimme kiertää koko saaren ympäri. Suuren lasku- ja nousuvesivaihtelun takia retkestä muodostui mielenkiintoinen. Saaren pystyy kiertämään rantoja pitkin matalan laskuveden aikaan, mutta kun vesi on korkealla, joutuu rämpimään jonkin verran ryteikössä. Rannalla on paikoin paljon kaatuneita ja rantaan ajautuneita puita menneiden rajumyrskyjen takia. Kameran takia emme voineet mennä syvälle veteen ja oli siinä sekin vaara, että rantaan paiskautuvat aallot olisivat voineet heittää meidät teräviä oksia tai kiviä vasten.

Oikeasti ainut todella epämukava häiriötekijä retkellämme oli merikäärme, joka pilasi vilvoittelu- ja snorkkiaikeemme. Juuri kun olimme ajatelleet pulahtaa veteen jäähdyttelemään, huomasi Heikki aivan rannan tuntumassa kummallisen oksan. ”Sehän liikkuu! Ja sillä on musta-valkoiset raidat!” Pian pintaan nousi vedessä sulavasti luikertelevan käärmeen pää. Vaikka merikäärmeet väistävät tiettävästi herkästi ihmistä, siirryimme suosiolla muualle snorklaamaan. Jokin musta-valkoraitainen merikäärme on kuitenkin erittäin myrkyllinen emmekä halunneet jäädä tarkemmin tutkimaan oliko tämä kaveri sitä sorttia.

Kierros oli kaikesta huolimatta mukava. Maisemat olivat upeat ja sää hyvä. Täysin tyhjiä hiekkarantoja riitti silmän kantamattomiin eikä pusikossa nähty paikallisten ystävälliseksi kutsumia isoja hämähäkkejäkään. Retkeen meni melkein neljä tuntia ja loppumatkasta sen alkoi tuntea mukavasti pohkeissaan. Onneksi oli ruhtinaallisesti aikaa levätä urakan jälkeen pari päivää riippumatossa.

Sunrise

Paikka ei olisi sopinut ihmisille, jotka kaipaavat hienouksia, tietynlaista ruokaa tai paljon erilaisia aktiviteettaja. Leirielämään tottuneille, vähään tyytyville ja omaa rauhaa haluaville se oli kuitenkin lähellä paratiisia. Saimme haluamamme irtioton ja lepohetken. 

Ei makeaa mahan täydeltä. Ryhävalasretkestä tarkemmin seuraavassa jutussa!