Sohvasurffausneitsyys menetetty

Päätimme Australiassa koittaa sohvasurffausta säästääksemme korkeissa majoituskuluissa. Ihan vaan tiaroksi, että epävirallisen tilaston mukaan majoituskustannukset ovat Sydneyssä 60 % kalliimpia kuin Helsingissä, että näin. Olemme tämänkin reissun aikana hommanneet useamman kerran katon päämme päälle yksityishenkilöiltä, mutta kyseessä on aina ennen ollut huoneen tai asunnon vuokraaminen. Sohvasurffaaminen tai millä nimellä homma kulkeekin on eri juttu. Siinä isäntä majoittaa sinut käytännössä ilmaiseksi. Hyvän tavan mukaista on tietenkin vielä isäntäväelle jokin tuliainen tai vaikkapa tehdä heille ruokaa. 

Surffaamisen päätarkoitus ei ole, että reissari ilmestyy vain tylysti hyödyntämään ilmaisen yöpaikan ja häipyy sitten kuin pieru saharaan. Tilanteet ja isännät tietenkin vaihtelevat, mutta surffaamisen yleisperiaate on sosialiseeraaminen, jutustelu, kuulumisien vaihtaminen ja mahdollisesti toisten kulttuurista oppiminen. Usein surffarit kehuvat, että oppivat ja saavat kokea isäntäperheensä kautta paljon enemmän kuin normaaleina turisteina olisi mahdollista. En mene näihin periaatteisiin nyt syvemmälle. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea lisää sohvasurffaamisesta monista eri lähteistä mm. www.couchsurfing.org ja www.hospitalityclub.org

Ensimmäiset sohvasurffauskokemuksemme olivat hyvin positiivisia. Ihan ensimmäisenä isäntänämme oli meidän ikäinen räväkkä pariskunta Brisbanen ulkolaidalla. Tutkimme tarkkaan "hostien" profiileja ja tämä eloisa ruoanlaitosta pitävä pari kuulosti kivalta. Onneksi he suostuivat isännöimään meitä, vaikkei profiilissamme ollut vielä yhtään suositusta. Kun saavuimme illalla - pari tuntia oletettua myöhemmin useiden bussisähläyksien takia - meitä odotti ruoka valmiina. Tulimme heti juttuun ja meillä oli tosi mukava ilta. Toisena iltana teimme heille ruokaa. Pariskunnalla oli tarjota isosta talostaan meille oma makuuhuone ja erillinen wc ja kylppäri. Olimme heillä kaksi yötä. Päivät he olivat töissä ja me omilla teillämme. Saimme kulkea edes-takaisin taloon miten halusimme. Jos aikataulumme olisi kestänyt, olisimme mielellämme jääneet heidän ehdotuksestaan pidemmäksi aikaa ja menneet viikonloppuna yhdessä retkeilemään (molemmat olivat partiolaisia!) ja ajelulle paikalliselle viinialueelle.

Toinen sorffauspaikka oli Brisbanen pohjoispuolella Beachmeressä, josta oli kätevä tehdä retkiä ympäristöön. Tällä erikoisella vanhemmalla pariskunnalla oli talon alakerrassa iso huone vuodesohvalla ja kylpyhuonella meidän käyttöömme. Saimme pestyä heillä pyykkiä ja jopa lainata ilmaiseksi heidän vanhaa autoaan useampana päivänä retkien tekemiseen. Mielenkiintoisella tavalla hiukan erikoinen pariskunta tykkäsi iltaisin kysellä kuulumisia ja jutella politiikasta ja historiasta. Me teimme heille ruokaa ja kerroimme Suomesta. Kokemus oli alkujäykkyyden jälkeen todella positiivinen. Kirsikkana kakun päällä heillä oli kaksi upeaa afgaanivinttikoiraa, joita pääsin varovaisen tutustelun jälkeen rapsuttelemaan.

 

Toisten kotiin ilmaiseksi majoittuminen ei ole ollut meille helppo nakki, vaikka kokemukset ovatkin olleet palautteista päätellen molemmin puolin hyvin positiivisia. Suoraan sanottuna meidän on vaan vaikea ottaa vastaan ventovieraalta vilpitöntä vieraanvaraisuutta etenkin ilman, että tuntee jäävänsä loputtomaan kiitollisuuden velkaan. Aina kun majoituksesta maksaa, on helpompi olla rennosti. Silloin ei ole maksun lisäksi mitään ääneenlausumattomiakaan "velvollisuuksia". Lisäksi vieraan ihmisen kodissa yöpyminen on tuntunut aluksi myös hiukan vaivaannuttavalta, vaikka molemmat isäntämme ovatkin ottaneet meidät lämpimästi vastaan ja meillä on ollut omat huoneet. 

Meidän "ongelmamme" taitaa olla, että haluamme olla niin kauhean hienovaraisia ja ystävällisiä vieraita ja kunnioittaa kaikin tavoin toisten kotia ja tapoja. Näin ollen olemme helposti hiukan säikkyjä. Toisen kotona tuntuu, että pitää olla koko ajan hiukan varpaillaan toisin kuin esimerkiksi hotellihuoneessa, jossa voi halutessaan kuunnella heviä tai juoksennella napupellenä ympyrää jos huvittaa... Surffaaminen ei siis saisi mennä liian kainostelun tai "sori että häiritsemme asenteen" puolelle, koska silloin se voi olla stressaavaa. Niinpä otimme tavaksi, että kysyimme avoimesti heti mitkä ovat kodin säännöt ja mitä meidän pitäisi tietää ja huomioida. Kehotimme lisäksi isäntää sanomaan heti, jos olemme ymmärtäneet jotain väärin. Tällä tavoin peli oli edes hiukan selvempi eikä tarvinnut murehtia että astuu jonkun varpaille.  Muistutimme lisäksi toisillemme, että nämä ihmiset tekevät sohvaisännöintiä vapaasta tahdostaan ja yleensä ilolla. 

Haluamme matkaltamme muutakin kuin "nähtävyyspisteitä" joilla rehvastella ja sohvasurffaaminen avaa ovia täysin erilaisiin kokemuksiin. Meistä on oikeasti mukava oppia paikallisesta kulttuurista ja tietenkin kertoa omastamme. Tietenkään ei ole ollenkaan pahitteeksi säästää samalla majoituskuluissa. Haluamme myös koittaa murtaa ihmisten stereotypioita Suomesta maana, jossa asutaan ympäri vuoden pimeässä lumen ja jään keskellä. Reissussa tapaamien ihmisten Suomi-käsitykseen liittyen tulee varmaan oma juttu myöhemmin. 

Meillä oli Daintree-sademetsän laidalla kolmaskin sohvapaikka, jota olimme odottaneet kaikista eniten. Löysimme ja varasimme sen jo Suomesta. Kommentit ja palautteet olivat ylistäviä. Olimme tällä ´sohvalla´ kuitenkin kolmen yön sijaan vain yhden. Homma ei vaan toiminut. Herkkähipiäisinä tunsimme olevamme tiellä, ei mitään sen kummempaa. Niinpä kiitimme kauniisti ensimmäisen yön jälkeen, kerroimme suunnitelmiemme muuttuneen ja lähdimme omille teillemme. Tämän jälkeen törsäsimme (hurja hinta 93 €/yö) ja satsasimme ensimmäisen kerran reissun aikana hotellihuoneeseen. Tarvitsimme omaa tilaa ja rauhaa. Reissuväsymyksen merkkejä?

Saa nähdä koska seuraavan kerran sohvasurffaamme. Surffaaminen voi avartaa, mutta vaatii myös siihen sopivan letkeän rennon asenteen ja olotilan.

Kaikki kysymykset, kommentit ja kokemukset sohvasurffaamisestakin ovat tervetulleita!