Suitsukkeiden tuoksuinen Bali

Terveisiä Indonesiasta! Kliinisten länsimaiden jälkeen Indonesia löi odotetusti kunnolla kuonoon. Heti kun lentokoneesta astui ulos kaikki aistit saivat ärsykkeitä. Kuuman kostea ilma pöllähti iholle ja teki välittömästi mieli hankkiutua eroon ylimääräisistä inhottavan kankeista vaatteista, sukista ja kengistä. Suitsukkeiden, mausteiden ja trooppisen luonnon tuoksut tulvahtivat nenään, Korviin kantautui liikenteen melun ylikin sirkkojen villi siritys.

Uskonto oli hyvin näkyvässä asemassa Balilla. Melkein joka kadunkulmassa näytti olevan jonkinlainen temppeli. Lisäksi asuntojen pihapiirissä oli lähes aina jonkinlainen alttari. Rikkaiden pihoissa alttarit olivat isoja ja prameita. Niihin taitaa liittyä hiukan kilpavarusteluakin, jolla omaa statusta halutaan pönkittää. Köyhemmillä kodin pyhä paikka voi olla vain yksinkertainen taso ja patsas.

Palmunlehdistä tehtyjä pikkiriikkisiä riisikuppeja ja kukkakoreja suitsukkeineen oli uskonnollisten paikkojen lisäksi monissa arkisissa paikoissa. Niiden toivottiin käsitykseni mukaan toisaalta suojelevan ja toisaalta tuovan päivään hyvää onnea kotien, kauppojen ja majapaikkojen edustalla, kadunvarsilla, pellonreunalla, autoissa...

Vietimme kaksi hienoa viikkoa Balin saarella. Indonesia koostuu yli 17 000:sta saaresta ja olisimme voineet valita reissukohteeksi monta muutakin mielenkiintoisia saarta, mutta halusimme vierailla hyvän ystävämme luona. Hän aloitti syksyllä Balilla Ubudin liepeillä parin vuoden pestin opettajana paikallisessa Green Schoolissa. Saimme asua hänen luonaan Ubudissa ja tutustua rauhassa kulttuuririkkaaseen alueeseen. Oli rentouttavaa olla välillä aloillaan joutumatta etsimään koko ajan uutta majapaikkaa.

Matelimme ruuhkaisia teitä lentokentältä Balin pääkaupungista Denpasarista Ubudiin taksilla. Odotin koko ajan, milloin väenpaljous vähenee ja riisipeltojen täyttämä rauhallinen maaseutu alkaa. Odotin turhaan. Näimme toki auringonlaskussa muutamia upeita utuisia riisipeltoja, mutta varsinaiselta maaseudulta se ei tuntunut. Ihmisiä ja autojen sekä mopojen vilinää riitti tällä välillä loputtomasti, mikä ei ehkä ole ihme, koska kyseessä lienee yksi Balin vilkkaimmin liikennöity tie. Aloin ymmärtää, että suhteellisen pienellä saarella asuu reilusti yli neljä miljoonaa ihmistä ja se ei voi olla näkymättä maisemassa.

Lähestyttyämme Ubudia tiet kävivät koko ajan pienemmäksi. Kahden auton piti ohittaa matelemalla toisensa, jotta osumilta vältyttiin. Sisämaassa sijaitsevaa Ubudia pidetään kai Balin kulttuuripääkaupunkina. Taitelijoiden gallerioita oli paljon ja paikka tuntui kuhisevan erilaisia seremonioita, joihin paikalliset riensivät harvase päivä näyttävissä juhlavaatteissaan. Oli hienoa nähdä, että balilaiset ovat pitäneet niin hyvin kiinni omasta kulttuuristaan ja uskonnollisista perinteistään globalisaation ja turistimassojen paineessakin.

 

Balilla animismi on monille hinduille tyypillinen ajattelutapa. Näin ollen he kokevat, että myös eläimillä, kasveilla ja jopa kivillä voi olla sielu. Kävimme yhtenä päivänä hindulaisten pyhässä apinametsässä ja -temppelissä Sacred Monkey Forest Sanctuary.

 

They who practice austerity and faith in the forest,

The peaceful knower that live on alms,

Depart assionless through the door of the sun,

To where is that immortal Person,

even the imperishable Spirit.

 ~ The Mundaka Upanishad ~

 

 

Arkielämä tuntui rullaavan Ubudin seudulla luonnollisessa rytmissä auringon kanssa. Kuuden aikaan aamulla alkoi mopedin tasainen pärinä, joka laantui illan mittaan. Jos olisi ollut iltariennoista kiinnostunut, tanssiesityksiä ja musiikkibaareja olisi löytynyt, mutta meille riitti mainiosti mukava yhdessäolo ja paikallisen kuhinan ihmettely. Turismi ja siihen liittyvä kaupankäynti olivat Ubudissa suuressa roolissa, mutta paikka on onneksi säilyttänyt eksoottista charimaan. Keskellä kaupunkia viljeltiin maata entiseen tapaan ja rähjäinen markkina-alue kuhisi turistien lisäksi paikallisia ostajia.

Meille oli tervetullutta Indonesian halpa hintataso. Lounaan sai juomineen kaikkineen helposti parilla kolmella eurolla. Erityisesti Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen kaikki tuntui halvalta, vaikka moni asia paikallisessa rahassa usein kymmeniätuhansia maksoivatkin. Kerron hiukan lisää Indonesian seikkailusta seuraavassa jutussa.