tiistai 7. lokakuuta 2014

Karavaanari on kaikkien kaveri

Siirryimme Eteläsaarelle autolautalla. Mazda (Bingo Bango) Bongo odotteli autokannella isompien kavereiden joukossa. Matka kesti vajaat neljä tuntia. Kahdessa viikossa pienestä Bongosta muodostui meille mukava liikkuva väliaikakoti. Joku sanoi, ettei tuollaista pakettiautoviritystä saa kutsua matkailuautoksi. Se on kuulemma vain mobile tent tai tent on wheels. Ihan sama meille miksi Bongoa kutsutaan, mutta meistä sillä oli hauskaa reissata. 
Guess which one is ours?
Alussa hiukan pelkäsin, miten tarkenemme pakkasöinä peltipurkissamme ilman kunnon makuupusseja, mutta kaikki sujui loppuen lopuksi hyvin. Reippaat reissarit nukkuivat kaikki yöt autossa säässä kuin säässä. Pienellä sähkökäyttöisellä puhaltimella saimme lämmitettyä kopperoa tarpeen tullen. Omilla lisäeristyskötöstelyillä (mm. aukileikattu pahvilaatikko) onnistuimme vähentämään sopivasti ovenraosta hönkivää kylmää. 

Aamuisin oli mukava herätä milloin mistäkin huippumaisemista.
Ajokilometrejä meille kertyi yhteensä yli 3200. Se voi kuulostaa paljolta, mutta keskimääräinen päiväajo oli kuitenkin vain vähän yli 200 km. Lisäksi on mainittava, että kun herää aikaisin eikä aikaa hukkaannu esimerkiksi telkkarin ääressä, ehtii päivässä kummasti monenlaista. Usein pistimme auton kesken matkan kivaan paikkaan parkkiin ja keitimme päiväkahvit tai söimme lounasta samalla kun ihailimme maisemia. 
Eteläsaarella teimme erityisen ison lenkin. Tuskaillen koitimme valita lukuisista upeista paikoista sopivampia sekä pystyä jättämään hienoja paikkoja välistä. Reissaaminen on valintojen tekemistä ja joskus nämä valinnat ovat erityisen hankalia. Pitää tietenkin osata ottaa ilo irti siitä mitä saa eikä jäädä murehtimaan mitä jäi näkemättä. Näimme paljon, mutta silti tuntuu, että moni mielenkiintoinen paikka jäi kokematta. Jotenkin Uudessa-Seelannissa korostui tunne, että nyt pitää koluta kaikki mahdolliset paikat, koska eihän sitä tiedä pääseekö tänne maailman reunalle koskaan enää uudestaan.
"Take that picture, I´m hungry!"
On iso harhaluulo, että matkailuautolla reissaaminen olisi jotenkin erityisen halpaa. Auton vuokran ja vakuutusmaksujen (joista me emme koskaan tingi) lisäksi polttoainetta kuluu paljon. Päälle tulee leirintäaluemaksut, jotka ovat itseasiassa yllättävän kalliita suhteessa halpoihin hosteilleihin tai yksinkertaisiin leirintäaluehuoneisiin. Uudessa-Seelannissa on aika vähän ilmaisia tai todella halpoja parkkipaikkoja, joissa saa yöpyä vessattomalla autolla. Me olimme yhden yön tällaisessa ilmaisessa parkissa ja lisäksi pari yötä halvoissa, julkisissa recreation parkeissa, joissa yöminen maksoi noin neljä euroa per nuppi. Näissä ei tietenkään ollut tarjolla palveluita tai mukavuuksia kuten suihkua tai sähköä, joten lämmitintä tai sähkövaloa ei voinut käyttää. 
Just us in the park
Lunch break
Alakuvassa Heikki on tekemässä lämppäreitä keittiössämme. Toisessa kuvassa Heikki ryystää teetä tämän hetkisellä ulkoterassilla ja viimeisessä Heikki on lepäilemässä makuusalongissamme. Matkailuautolla reissaaminen oli siis tosi leppoisaa!

Vaihtelevat kevätsäät eivät meitä haitanneet. Ajaminen sujui oikein hyvin, koska tiet olivat todella hyväkuntoisia vaikkakin joskus aika kapeita. Hassuja yksikaistaisia siltoja oli Eteläsaarella paljon. Niistä piti siis mennä vuoronperään. Yksi silta piti jakaa junankin kanssa ja se ylitettiin siis raiteilla ajaen... 

Alla olevissa kuvissa olemme menossa Mt Cookille, jossa on jälleen uusi säävaroitus rajuilmasta

Emme olleet suunnitelleet vuokraavamme ihan tämän tyyppistä "matkailuautoa", mutta olemme tyytyväisiä, että pidimme mutkista huolimatta kiinni haaveestamme. Halusimme kokeilla erilaista reissaamista ja se oli meistä tosi kivaa, vaikka auto hiukan alkeellisempi olikin. Se sopi meille aivan loistavasti, onhan meillä madonsyömät purkit kotonakin ja haluamme satsata rahamme muihin asioihin. Emme joutuneet mitenkään kärvistelmään kotteromme kanssa. Leirintäalueilla pääsi käymään suihkussa ja pesemään pyykkiä ja siistejä julkisia vessoja oli matkan varrella yllin kyllin. Pakko on myöntää, että pieni karavaanarikipinä on syttynyt  ja meitä kutkuttaa hiukan päästä tutkimaan Suomen syrjäseutuja jonkinsorttisella matkailuautolla, kunhan kotiin palaamme.

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, miten hauska autoseikkailu teillä onkaan ollut! Epäilen, että jollain päheämmällä kaaralla se ei olisi edes tuntunut samalta kuin tuolla mahtavalla reissukarhulla. Meidän naapureillahan on itserakennettu matkailu-Hiace, jolla nämä seitsemän-kahdeksankymmpiset edelleen käyvät mm. Saksassa joka kesä. Tänne vain vaihtamaan kokemuksia :)

    Suomessa syksy vihmoo vettä ja nyt keskellä päivääkin on niin hämärää, että sisällä saa pitää valoja päällä. Toivottavasti te olette jo siellä lämpöisemmissä tunnelmissa ja tankkaatte aurinkoa talvivarastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuulumisista ja tsemppiä alkavaan kaamokseen!

      Poista