sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kuohuva Eteläsaari kuvina

Ihmeteltyämme viikon Uuden-Seelannin Pohjoissaarta siirryimme toiseksi viikoksi Eteläsaarelle. Nähtävää ja tekemistä olisi piisannut kevyesti vaikka pariksi kuukaudeksi, joten meillä oli todelllinen valinnanvaikeus päättää mihin aikamme käytämme. 

Loppuen lopuksi teimme ison lenkin ja tarvoimme toinen toistaan hienommissa maisemissa. Kaupungit ja kylät jätimme lähes kokonaan välistä En aio nyt turinoida teille retkistämme sen tarkemmin, mutta jaan kuvia ja toivottavasti myös jonkinlaisia tunnelmia. Kuvat ovat aivan liian laaja sekametelisoppa (koska en edelleenkään osaa tiivistää ja valita vain muutamia), mutta toivottavasti saatte sikin sokin pomppivista ja osin sateisen hämyisistä kuvista jotain tolkkua. 

Kyselkää, ihmetelkää ja kommentoikaa rohkeasti (myös te jotka ette vielä ole rohkaistuneet sitä tehdä :D). Kommentteja on aina mukava saada ja kerromme mielellämme lisää, jos haluatte tietää jotain tarkemmin.

Ensimmäisinä päivinä vaeltelimme utuisessa Punakaikissa, Paparoan subtrooppisessa luonnonpuistossa. Uuden-Seelannin vuoristosademetsät olivat hieno uusi kokemus.

Pancake Rocks ja Blowholes, Punakaiki


Eteläsaarella on useampiakin jäätiköitä. Me tramppasimme ihmettelemään paria nimeltään Franz Josef ja Fox.
Sun rising at Fox Glacier

Näitä uteliaita kea-papukaijoja nähtiin vuoristossa. Ilmeisesti matkailijat ovat antaneet niille ruokaa - mitä ei saisi tehdä - koska ne tulivat niin lähelle. Villieläimien ruokkimisessa pitää olla tarkkana, jotta ne eivät opi niin sanotusti huonoille tavoille. Terveen villieläimen pitää pystyä hankkimaan ravintonsa luonnosta. 

Hölmöjä turisteja, jotka eivät noudata ohjeita tai määräyksiä, näkee matkoilla aivan liian usein. Vuoristossa ja jäätiköllä hölmöyden takia pääsee helposti hengestään. Jäätiköillä joissa kävimme oli opastauluissa karuja tositarinoita, joissa kerrottiin polulta poikenneiden turistien kuolemasta. Kuulemma joka kolmas turisti ei huomioi varoitustauluja tai kunnioita turva-aitoja. Aivan uskomatonta!
   
Kaffipaussi ja brunssi haikin jälkeen.

Kuten sanottu, Uudessa-Seelannissa piisaa kuohuvia jokia, koskia ja putouksia. Jäätiköiden sulavesi hehkui usein joko satumaisen turkoosinvihreänä tai -sinisenä.
Aoraki National Park
Purakaunui Falls
Eteläsaaren eteläreunan maisemia. Majakalta kun olisi lähtenyt soutelemaan olisi saattanut päätyä Antarktikselle.
Kivettynyt metsä oli wanna bee geologin unelmapaikkoja...
Waitakijoen laaksossa teimme jälleen pienen päiväretken. Monesti saimme tallustaa hyväkuntoisia leveitä polkuja ja joskus varsinaista polkua ei ollut oikeastaan ollenkaan (kts. kuva alla... ;)

Etsi Heikki!
Huonosta säästä huolimatta reippailimme Aorakin luonnonpuistossa järisyttävän upeissa maisemissa. Valitettavasti ne eivät toistu kuvissa läheskään yhtä hienoina kuin luonnossa.
Severe Weather Warning - not again!
Viimeinen haikki tehty jääsateen saattelemana. Vielä riittäisi virtaa, vaikka mamman pohkeita vähän kolottaakin. Uuden-Seelannin korkein vuori Mt Cook alakuvassa jossain sumupilvien takana. 
Söimme Uudessa-Seelannissa vain kaksi kertaa ulkona. Muuten teimme kaiken ruoan itse. Kehutut fish and chipsit piti kuitenkin käydä testaamassa ja hyviähän ne olivat.
Säävaihtelut olivat ajoittain rajuja ja nopeita. Uuden-Seelannin reissun puolivälissä maassa siirryttiin kesäaikaan, mutta kovin kesäiseltä sää ei vielä tuntunut.
O-ou...
Uuden-Seelannin kylistä saati kaupungeista meillä ei ole oikeastaan mitään kummempaa kerrottavaa, koska emme niissä juurikaan olleet. Sanottakoon nyt kuitenkin lyhyesti, että Aucklandissa oli jotenkin kiva viba. Pääkaupunki Wellington oli hauskalla tavalla retro. Kahdessa peräkkäisessä maanjäristyksessä vuosina 2010 ja 2011 pahoin runneltu Christchurch oli surullinen paikka. Kaupunki oli edelleen kuin yksi valtava nostokurkien ja taloraatojen täyttämä rakennustyömaa.
Christchurch
Huh, tähän loppui tämä sekametelisoppa. Jaksoitko olla mukana? Summaan vielä Uuden-Seelannin seikkailuita seuraavassa päivityksessä, vaikka meillä on jo villakalsarit syvällä rinkan uumenissa ja nenä kohti lämpimämpi seutuja.

4 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia jälleen kerran ja erittäin mielenkiintoista seurata reissuanne. Näissä blogspotin sivuissa varmaan joku kävijälaskuri mutta ei kannata sitä tuijottaa liikaa. Itse olen seurannut sähköpostiin kopsahtavilla juttukopioilla reissuanne ja poikkeuksetta aina on ollut hauska todeta että uusi juttu on ilmestynyt ja ottaa muki kaffetta ja lukea ja koittaa aistia edes hitusen sitä kulloista paikkaa. Tsemppiä reissuun ja nauttikaa

    VastaaPoista
  2. (Toivottavasti kommentti ei tule kahteen kertaan, ensimmäinen kun hävisi jonnekin) Christchurch oli minulle aikoinaan suosikkipaikkani Uudessa Seelannissa, vaikka toki luontokohteet olivatkin ihan omaa luokkaansa. Yövyimme tuon alimmassa kuvassa olevan kirkon viereisessä hotellissa ja kävimme katsomassa kiwi-lintuja saman aukion toisella puolella. Surullista nähdä maanjäristyksen jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, tuon kirkon ympäriltä olivat lähes kaikki rakennukset vaurioituneet pahoin tai sortuneet --> raivattu pois. Uusi/ uusittu Ibis oli ainut pystyssä kaupungintalon kupeessa. Kävelykadulla oli pitkä rivi putiikkeja värikkäissä ikkunoilla höystetyissä laivakonteissa.

      Poista