El Tatio Geysers!!!

Sadan kilometrin päässä San Pedro de Atacamasta sijaitsevat El Tatio geysirit. Paikassa on kolmanneksi eniten maailmassa - joidenkin tietojen mukaan yli 80 kappaletta - kuumaa vettä ja vesihöyryä taivaalle puskevaa termosuihkua. Lisäksi alueella on satoja kaasuja ja höyryjä hönkäilevää fumarolia.

El Tatio Geysers

Lähdimme matkaan aamuneljältä. Perillä 4200 metrin korkeudessa olimme kuudelta, pakkasta on -13 C astetta. Lukema ei kuulosta hirmu pahalta, mutta ennen auringonnousua on järisyttävän kylmä. Tuntui, että hyytävän kostea ilma luikertelee väkisin vaatteiden alle, vaikka kaikki mitä on reissussa mukana on päällä. Osasyynä kylmän tarttumiseen lienee takana oleva kahden tunnin pakastinbussimatka. Onneksi nyt pääsee liikkumaan ja aurinko on ihan kohta nousemassa. 

Auringonnousu on maaginen. Koko laakso on täynnä pakkasilmaan sekoittunutta vesihöyryä, johon auringonsäteet heijastuvat. Joka puolella suhisee, sihisee, kuplii ja pulppuaa. Tää on ihan hullua! Ihastelun ja hämmästelyn lomassa hiukan mietityttää saako tässä ja tässäkin ihan oikeasti kävellä ja olla. Mitä jos maan alla muhiikin kaasukulpa, termopieru, joka odottaa purkautumista? Vaikka onkin hiukan kylmä, en haluaisi tulikuumaa myrkkykaasuilla sekoitettua suihkua nyt niskaani. Noh olkoon, tää on niiiiiin siistiä!!! Kuvia on paljon, mutta sori vaan, en osannut taaskaan raakata enempää pois ja tehdä fiinimpää tiivistelmää.

   

Alueen termoenergiaa on yritetty ottaa hyötykäyttöön useita vuosia. Siinä ei kuitenkaan ole onnistuttu. Suurin syy lienevät tekniset ongelmat, mutta taustalla on myös paikallisten asukkaiden vastustus. Heidän mielestään hanke on liian kallis.

Miniature volcano

Hot water flowing through icy fields

Matkan varrella näimme lisäksi sulapaikoissa ruokailevia hienoja lintuja, joista (ehkä) tunnistin mm. andienhanhen (Chloephaga melanoptera) ja sarvinokikanan (Fulica cornula). 

Reissuni bucketlistalla oli laama tai alpakka ja ne olen saanut rastittaa nähdyksi jo kauan aikaa sitten. Täytyy kuitenkin myöntää, että niitä vielä hienompana kokemuksena pidän ecuadorilaisien villihevosien näkemistä. Tällä retkellä niiden ohelle nousi toinen kirkas suosikki, vikunjat (vicuña, Vicunga vigunga).

Vikunjat ovat melko pieniä (120 cm kork., 45 kg) kamelieläimiin kuuluvia villieläimiä. Alpakka on ilmeisesti vikunjasta polveutuva kesytetty hyötyeläin. Vikunjat elävät vuoristossa 3200 - 4800 metrin korkeudella. Sen turkki on hienoa, himoittua ja kuulemma maailman kalleinta villaa. Yksi kaulahuivi voi maksaa 1500 euroa. Villansa takia laji metsästettiin melkein sukupuuttoon. Laji onneksi suojeltiin lailla vuonna 1974, jolloin enää 6000 yksilöä oli jäljellä. Nyt kanta on elpynyt hyvin yli 350 000 yksilöön, vaikka lajia salametsästetään edelleen. 

Jouduimme menemään Atacamaan melkoisen kiertotien kautta, mutta lopputuloksena oli todella ikimuistoinen ja upea retki. Kaikkia kokemiamme hienoja asioita emme osanneet etukäteen edes kuvitella. Muutamassa päivässä näimme ainutlaatuisia paikkoja ja eläimiä, jotka tulemme varmasti muistamaan lopun elämäämme. Kannatti siis jälleen puskea suomalaisella sisulla eteenpäin ja olla periksiantamaton. Viimeiset viikot Etelä-Amerikassa ennen Australiaan siirtymistä ovat edessä. Niistä lisää pikapuolin!