Reserva Nacional Los Flamencos

Teimme retken Reserva Nacional Los Flamencos suojelualueelle. Päivä aloitettiin aamupalalla ja pienellä kävelyretkellä vuoristossa. Maisemat muistuttivat hiukan Lapin tuntureita, vaikka olimme tulivuorien ympäröimänä ja noin 4100 - 4300 metrin korkeudessa. Sää oli mitä mainioin - lämpötilan auringon noustessa kirpakasti pakkasen tuntumassa. Miten se onkin aina niin, että parhaat kaffeet saa kannonnokassa tai laavakivellä?

Morning coffee at Laguna Miscanti, volcano Miñiques (5910 m) behind

ZOOM THERE, QUICKLY!

Heikin ottaessa minusta kuvaa satuin huomaamaan takanani jolkottelevan ketun. Sain tietenkin kauhean intohyppyhihkumishepulin. Onneksi ukkelikin tajusi lopulta zoomata ja sai napattua jonkinlaisen kuvan otuksesta. Kyseessä oli todennäköisesti culpeo eli Andien kettu (Lycalopex culpaeus), joita suojelualueella asuu. Niiden tiedetään hyökkäävän joskus jopa lampaiden kimppuun, minkä takia niitä metsästetään ja myrkytetään aika ajoin. Kannan kokoa ei tarkkaan tiedetä, mutta sen oletetaan olevan ihan hyvällä tolalla vihamielisyydestä huolimatta.

Laguna Miñiques

Kasveja näyttää meidän silmissämme olevan vähän, mutta kasvillisuus on tutkimusten mukaan yllättävänkin monipuolista. Jopa 500 erilaista geologisiin ja ilmastollisiin ääriolosuhteisiin sopeutunutta kasvia on löydetty. Yksi alueen harvinaisuuksista on jättikaktus, joka kasvaa pituutta vain noin sentin vuodessa.   

Salar de Atacama, salt flat

Parque dos Flamingos oli noin 120 km päässä San Pedro de Atacamasta. Ajelimme sinne laguunivisiitin jälkeen. Puiston alueella elää kolmea erilaista flamigolajia: chilen-, andien- ja jamesinflamingo. Alueen kasvillisuus koostuu suurelta osin erilaisista jäkälistä ja levistä, jotka ovat sopeutuneet hyvin erikoisiin olosuhteisiin. Aamulla kun lähdimme liikkeelle lämpötila oli nollassa. Päivän mittaan se nousi liki 30 asteeseen. Vaatteita sai siis olla ahkerasti riisumassa ja pakkaamassa.

  

Saisiko olla suolaa? Sitä piisaa sullekin!

I have seen enough, adios!