 |
| San Pedro de Atacama, Chile |
Bolivian episodin jälkeen busseilimme pirullisen lenkin Sucresta Oruron kautta Iquiquen rantakaupunkiin Chileen (tsekatkaa joskus lenkki Route Mapista). Ei mikään fiksuin reitti, mutta tilanteen pakottamana niin oli tehtävä. Onneksi sattumalta reitillemme osunut Iquiquen rantabulevardi pääsi yllättämään minut täysin ja iloisesti värikkäällä georgialaisella arkkitehtuurillaan. Se oli todella virkistävää pitkään jatkuneen keskeneräisen, värittömän ja ankean rakennuskannan jälkeen. Siitä kuvia ehkä myöhemmin, jos ketään kiinnostaa?
Iquiguessa laitoimme mietintämyssyt päähän ja pohdimme mille seuraavaksi alkaisimme. Mitä kannattaisi ja pystyisi tekemään loppuun hupenevassa ajassamme Etelä-Amerikassa? Päätimme, että runttaamme itsemme toista kautta suola-aavikolle karuja luonnonihmeitä hämmästelemään. Halusimme osamme alueen ihmetyksistä, vaikka kapuloita onkin ollut rattaissa ja kiviä kengässä. Lenkki oli raskas, pitkä ja tuli kalliiksi, mutta se oli kaiken panostuksen arvoinen. Tulossa on kolme erillistä päivitystä tuosta reissusta, koska en osaa - enkä kyllä oikein haluakaan - tiivistää noin ainutlaatuista paikkaa yhteen pikku päivitykseen.
Ensimmäisenä tulossa pelkästään kuivia kiviä, kiviä, kiviä ja aavikkoa, jippiii. Sattuu nimittäin olemaan niin, että tykkään vihreän ja liikkuvan luonnon lisäksi kivistäkin. Erilaiset kivilajit, -muodot ja muodostelmat ovat vaan minun mielestäni ihmeellisellä tavalla kiinnostavia.
Tukikohtamme oli pieni turistien kansoittama San Pedro de Atacaman kaupunki. Se sijaitsee - kuten nimestäkin voi näppäräti päätellä - Atacaman autiomaassa. Trivial Pursuit -tärppinä kerrottakoon, että Atacamaa pidetään maailman kuivimpana autiomaana. Tämä johtuu siitä, että joissain mittauspisteissä ei ole satanut 400 vuoteen. Keskimäärin alueella sataa 1 mm vuodessa. Pilvetön taivas takaa myös sen, että UV-indeksit hohkaavat melkein joka päivä punaisella. Onneksi pinkit possunnahkamme ovat saaneet sen verran suojaväriä, ettemme palaneet.
Atacamassa päivät olivat mukavan lämpimiä - reilusti +20 C astetta - mutta yöt olivat aivan törkeän kylmiä. Vaikka olemme joutuneet tottumaan kylmiin öisin, vaativat nämä aavikon yöt vielä erityistä lisäpanostusta. Tämä taitaa kuitenkin olla sen verran kuivaa juttua, että tällä kertaa infocorneri loppuu tähän ja loput ihmetykset ovat pelkkinä kuvina. Toivottavasti aavikon autio, jäyhä ja karulla tavalla kiehtova tunnelma välittyy sinne asti!
 |
| Salt |
 |
| Part of La Cordillera de la Sal |
Kuivaa kuivaa kuivaa!
 |
| Amphitheatre in Valle de la Luna (the Moon Valley) |
 |
| "Tosi mielenkiintoista, mutta missä kaikki kasvit on?!" Valle de la Muerte |
 |
| Sunset and quick temperature drop at Valle de la Luna |
 |
| One of the area´s many volcanos |
Tyypit on olleet Atacamassa. :P Aina vaan niin käsittämättömiä paikkoja!
VastaaPoistaEIKÖ! :D
PoistaSenkin geologi, mulla on teitä ikävä. :)
VastaaPoistaSamoin!!! Kiva kuitenkin ajatella, että elät reissussa mukana erityisen paljon just näissä höperöissä luontojutuissa, joita kaikki ei taijjuu. :D
PoistaGeorgialainen arkkitehtuuri kiinnostaa aina! Ja erityisesti värikkäät kuvat - ei siinä, etteivätkö nämä suola-aavikkokuvatkin vaikuttavia olisi olleet :)
VastaaPoistaMiten te varauduitte näihin extrakylmiin aavikkoöihin? Jouduitteko hankkimaan makuupusseja vai miten pärjäsitte? Onko majapaikoissa lämmitystä tai riittävästi täkkejä? Oletteko selvinneet vielä ilman flunssaa, kun lämpötilat kuitenkin sahaavat jatkuvasti?
Toinen kommentti menee ihan off topic tai sitten ei. Kun kirjoitit, että tämä Atacaman lenkki tuli kalliiksi, niin oletteko kuitenkin suurin piirtein pysyneet matkabudjetissanne? Kaksi kuukautta takana, viisi edessä - oletteko osanneet etukäteen suunnitella varojen käytön ns. oikein vai onko tullut ikäviä yllätyksiä? Tämä voisi tietysti olla ihan omankin postauksen aihe jossain vaiheessa reissua, tai sitten aihe, jonka voi sivuuttaa ihan kokonaan. Tarkoitukseni ei ole siis udella mitään summia, vaan ihan yleisellä tasolla kysellä, miten reissu tältä kantilta on onnistunut tähän asti.
...Kuten huomaatte, eräs täällä "murehtii" monella tavalla, miten te siellä pärjäätte - vuotaako nenä ja riittääkö rahat :D <3
Ihana Sippurahäntä olet kun meistä huolehdit! <3 Oikein hyvin me pärjätään!
PoistaEi ole tarvinnut ostaa makuupusseja, mutta aika monessa vaatekerroksessa, pipossa ja lapasissa olen tottunut nukkumaan. Peittoja on ollut joka paikassa kunnon kinokset, mutta minusta on ilmeisesti tullut ihan kauhia vilukissa kun en silti meinaa millään tarjeta. Atacamassa oli päällekkäin 2 paksua ja painavaa villapeittoa, hyvä untuvapeitto ja minulla vielä päiväpeittokin... Ihme ettei ole tullut flunssaa, vaikka erityisesti Atacaman hostellissa ainakin joka toinen yski keuhkojaan pellolle.
Pukeutumisesta olin ajatellut ihan omaa postausta, koska se on ollut täällä yllättävän isossa roolissa. Sitä odotellessa kerrottakoon, että olen pitänyt itseäni tosi fiksuna pukeutujana ja kokeneena pakkaajana, mutta täällä on ollut pakko taas nöyrtyä. Vaatteita on ollut muuten sopivasti, mutta ei siihen, että pysyisi lämpimänä montaa tuntia paikallaan - esim. 12 h yön yli jääkylmässä bussissa.
Kulu- ja raha-asioissakin olet ajan hermolla! ;) Kirjoitan niistäkin varmaan jossain vaiheessa oman jutun. Tällä hetkellä olemme ihan hyvin budjetissa. Ei ehkä tule yllätyksenä, että teimme tosi paljon etukäteen selvitystyötä sen suhteen paljonko milläkin mantereella voisi mennä rahaa, paljonko yöpyminen saa silloin keskimäärin maksaa, paljonko menee matkoihin, retkiin, ruokaan jne. Tietenkin varauduimme myös niihin ikäviin yllätyksiin ja lisäkuluihin, joita voi aina tulla kun kaikki ei mene niin kuin ajateltu. Tämä tulee olemaan erityisen ajankohtainen aihe Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen! :/ Niissä todennäköisesti kuluu rahaa 1-2 kk:ssa saman verran kuin koko muussa matkassa yhteensä. Nyt ollaan pystytty hyvillä mielin säästämään erityisesti yöpymisissä ja ruokakuluissa, vaikka emme missään murjuissa olekaan majoittuneet tai pelkällä riisillä eläneet. Koitamme kuitenkin koko ajan muistaa, että kerran täällä ehkä ollaan, joten mitään liian tiukkaa pihistelyä olemme koittaneet välttää erityisesti retkien jne. suhteen.