Perulaista kuhinaa

Olemme jo siirtyneet Boliviaan ja haluan taas summata hiukan ajatuksiani edellisestä maasta eli Perusta. Ensivaikutelma Ecuadoria resuisemmasta maasta ei suostunut haihtumaan. Roskaisuus ja hampsuisuus päti mielestämme etenkin kaupunkien kohdalla. Toki alueelliset erot olivat suuret.

Ihmiset vaikuttivat olevan Perussa huomattavasti iloisempia kuin Ecuadorissa, vaikka ei heitä toki voi Kaakkois-Aasian aina iloisiin hymynaamoihin verrata. Perussa näki kuitenkin heti, että heidän kulttuuriinsa kuuluivat iloiset tuttavien tervehdykset ohikulkiessa, ystävien halaukset, poskipusu tai selkään taputtelut. Me saimme tästä osamme positiivisempana palveluna kuin mihin alkumatkasta olimme joutuneet tottumaan. Korostan, että tämäkin on tietenkin meidän henkilökohtainen mielipiteemme ja muilla voi olla asiasta täysin erilainen näkemys.

Huaraz

Luonnonmaisemat olivat Perussa ajoittain jopa huumaavan upeat, kuten aiemmin jakamani kuvat ehkä kertovat. Historialtaan maassa riittäisi mielenkiintoista ihmeteltävää ja opittavaa, vaikka erillisen blogin aiheeksi. Haluan kuitenkin sen sijaan jakaa teille hyvin arkisia ajatuksia ja tunnelmakuvia etenkin kadunvarsilta. Toivottavasti nämä hiukan yksipuoliset kuvaustilanteet eivät ala kyllästyttää teitä. Itse en tunnu saavan tarpeekseni värikkäiden katukuvien tai hattupäisten ihmisten taltioimisesta.

Huaraz

Olen tehnyt reissumme aikana hyvin epätieteellistä - ja varmastikin tosi mielenkiintoista :) - hattututkimusta. Kaikki lierihatut - kuten kansallispuvutkaan - eivät ole tietenkään samanlaisia. Perussa - etenkin Huarazin alueella - hatut olivat paljon isompia ja korkeampia kuin Ecuadorissa (kts. kuva yllä!). Jotkut muistuttivat isoja amerikkalaisia cowboyhattuja, joissa oli nauhakoristeita. Etelä-Perussa - lähellä Bolivian rajaa - katukuvassa yleistyivät vaaleat kukka- ja kesähatut (kuva alla) sekä mustat, huopaiset knallihatut. Asujen koristeellisuus tuntui olevan huipussaan Huarazissa ja väheni hieman etelässä, samoin kuin riemunkirjavat kankaat.

Ruoka oli Perussa ihan maukasta, muttei mitenkään erityistä. Marsut jätettiin sielläkin rauhaan. Riisiä ja kanaa syödään paljon. Alkukeiton, pääruoan ja mehun sisältämät settilounaat, almuerzot olivat edullisia (2-3 €), muttei niitä ihan koko ajan jaksanut mussuttaa. Minulle jäänee päällimmäisenä mieleen, että raikkaita tuorepuristettuja mehuja sai halvalla - eurolla pienen kannullisen - ja ne olivat tajuttoman hyviä. Lähes joka kadunkulmassa oli lisäksi pastelleria & panaderia tai leipämyyjä, jolta sai tuoretta leipää välipalaksi tai sokerihimon iskiessä ihanan kakunpalan jälkiruoaksi alle eurolla. 

Monen arki on Perussa varmasti rankkaa. Leipä on ohut, vaikka jotain töitä olisikin. Kodittomia näkyi kaduilla pahvien päällä nukkumassa ja riepuihin kääriytyneenä. Mummut koittivat epätoivoisesti myydä muutamia nahistuneita hedelmiään tai pieniä käsitöitä, jottei heidän tarvitsisi kerjätä suoraan rahaa. Lämpötila putoaa monissa paikoissa - erityisesti vuoristossa - öisin lähelle nollaa tai sen alapuolelle. Taloissa on harvoin lämmitystä ja nukkuminen villakalsareissa tuli tutuksi. Vähempiosaisten nukkuessa taivasalla muistaa kummasta rutista vähemmän siitä, ettei pääse omassa majapaikassaan taaskaan kuumaan suihkuun. Monia haluaisi auttaa, mutta on vaikea tietää mikä olisi paras ja oikea tapa.

Children doing dishes in their garden

Cusco

Tässä kootusti mietteitämme Perusta. Tuleeko teille mieleen kysyttävää tai kommentteja? Seuraavana ihmeteltävänä Bolivia tai sitten jotain ihan muuta...