Matkasimme Ecuadorista yöbussilla Peruun ja heräsimme hiukan hämmentävissä tunnelmissa perillä. Peru täräytti ensikosketuksesta pysäyttävän realiteettitällin päin pläsiä. Tuntui yllättäen siltä, että Ecuador oli kevyttä turisteilua Peruun verrattuna. Rajanylitysmatka alkoi Cuencasta (EC) ja jatkui rähjäisellä bussilla Lojasta (EC) Piuraan, Peruun. Yöllä ylitimme rajan hämärässä Macarássa, jonka piti olla ennakkotietojen mukaan turvallisimpia ylityspaikkoja. Kaikki meni hienosti, mutta oli omituista, että meidän piti kävellä hämärän rajan yli ja tovin herätellä parakissa koisaamassa ollutta virkailijaa hoitamaan maahantulopaperimme. Tuntui siltä, että koko rajanylitys olisi ollut harvinainen tapaus, vaikka vastaavia busseja kulkee tuosta useita päivässä.
Matka jatkui lopulta ilman sen kummempia ongelmia kunnes aamukuudelta savuimme Piuraan. Aavikon keskeltä nousevaa kaupunkia ympäröivät hökkelikorttelit. Roskaa (ja sitä itteensä) oli joka paikassa ja hajut olivat sen mukaiset. Tiet olivat huonossa kunnossa ja mototaksit huristelivat kaaottisesti ristiin rastiin. Meno oli kuin Intiassa konsanaan - no joo, tiedän kokemuksesta, että se nyt olisi jo liioittelua - mutta samanlaisia viboja tuli.
Jatkoimme Piurasta heti aamulla paikallisbussilla rannikolle Paitaan ja sieltä edelleen collectivolla Colánin pieneen kalastajakylään meren rannalle. Matkalla joutui kauhistelemaan, miten kammottavan täynnä kaunis aavikko oli kaikenlaista roskaa ja moskaa. Rakennusjätteiden lisäksi oli kotitalousroskia ja näytti, että jokaikisessä puskassa ja oksassa lepatti muovipussin riekaleita. Toki Ecuadorissakin oli paikoin roskasta, mutta ei mielessäni tässä määrin.
Colánin kylä on todella pieni eikä perille asti mene edes kunnollista asfalttitietä. Kylä on nilana kuivan ja kuuman aavikon sekä vellovan meren välissä. En voi kertoa paljonki siellä on asukkaita, koska sitä ei kai tarkkaan tiedetä - jokusia satoja oletettavasti. Pääelinkeino on kalastus. Saalista on kuulemma viime aikoina tullut niin vähän, että paatteja on nostettu kuiville. Tunnelma oli kylässä apean rauhallinen. Olut näytti maistuvan toimettomille miehille iltaisin. Korppikotkat kärkkyivät kylän laitamilla uusia roskapusseja.
Kaikessa karuudessaan ja vaatimattomuudessaan Colán oli juuri sitä mitä halusimme. Turisteja ei juuri näkynyt. Perun kesällä vuodenvaihteessa paikka kuulemma kuhisee alueelle lomailemaan tulevia kaupunkilaisia. Me olimme tyytyväisiä, että paikka oli nyt hiljainen, vaikka se merkitsi samalla myös sitä, että elintarvikkeita oli aukiolevissa kioskityyppisissä kaupoissa vähemmän saatavilla. Ruokapaikkoja toki oli, mutta niissä oli totuttu siihen, että turisteille on ihan omat hintansa ja sehän ei passannut meille.
Syy siihen miksi päätimme mennä juuri syrjäiseen Colánin kylään, oli se että löysimme sieltä hyvin erityisen B&B:n. Pitäjä oli yli 70 vuotias nainen, joka on auttanut toistakymmentä vuotta alueen kulkukoiria ja -kissoja. Taustalla on nykyään jonkin sortin järjestökin, jonka kautta maksetaan mm. eläinten steriloinnit. En aio mainita järjestön tai majoituspaikan nimeä täällä. Siihen on useita syitä, joita en halua tulkinta- ja väärinymmärrysvaaran takia tässä alkaa ruotia. Paljon tärkeää ja hienoa työtä he ja hän ovat kuitenkin tehneet, sitä ei käy kiistäminen. Jos joku haluaa tietää lisää, voimme kertoa privana enemmän.
Asuimme pitäjän kodin, eläintarhan ja eläinklinikan yhteydessä olevassa viihtyisässä vierashuoneessa. Aavikon keskellä kukoistavassa puutarhassa saimme tutustua hänen 10:een koiraansa, ties kuinka moneen kissaan sekä kahteen kilpikonnaan, joiden rikkoutuneen altaan korjasimme vierailumme aikana. Aamuisin käytimme koiria lenkillä. Majoituksen hinnalla saimme siis kaupan päälle roppakaupalla karvaterapiaa. Reppanat kulkukoirat ja -kissat ovat koskettaneet minua siinä määrin, että ne ansaisevat ihan oman juttunsa, joten niistä ei nyt sen enempää.
Tällaisia ovat siis ensitunnelmamme Perusta. Maa on kuitenkin paljon paljon muutakin ja niistä kerron seuraavaksi. Pysy siis "kanavalla"! :D
---------
EXTRAINFOA HIKAREILLE: :D
Halusin tutkia ja vertailla hiukan numerotasolla etenkin niitä Etelä-Amerikan maita, joissa me aiomme matkustaa. Kiinnostukseni herätti ensikosketuksessa Ecuadorin ja Perun silmämääräinen ero, vaikka oletin Perun ainakin näennäisesti rikkaammaksi. Tietenkin ymmärrän, että maan sisällä alueellisetkin erot voivat olla isoja. Tulee kuitenkin olemaan mielenkiintoista nähdä millaisena lukujen aikaansaamat ennakko-olettamukset näyttäytyvät käytännössä meidän silmissämme.
Otin mukaan vertailuun myös aiheellisesti kritisoidun BKT:n, vaikka sen käyttö elintasovertailussa on monin tavoin ongelmallinen (ei kerro mitään esim. tulonjakoeroista, huomioi kotitaloustyötä jne.). Pikaisesti analysoituna huomiota herättävin seikka on se, että Perun BKT/asukas ja sijoitus HDI-vertailussa on Ecuadoria parempi, mutta Perun väestöstä elää silti enemmän (50 - 60 %) köyhyysrajan alapuolella kuin Ecuadorissa (40 - 50 %). Lähteenä on lähinnä Wikipedia, joten lukujen paikkansapitävyyteen täytyy suhtautua varauksella. BKT-luvut ovat kansainvälisen valuuttarahaston 2012 lukuja. Etenkin Bolivian kohdalla näyttää olevan jostain syystä todella suuria eroja BKT:ssa (jokin lähteen mukaan BKT/asukas olisi Boliviassakin yli 5500 USD??).
BKT asukasta kohden (USD), HDI (sija), eliniäinodote
Ecuador 5424,63 89. sija (korkea) 75 - 77,5 vuotta
Peru 6795,77 77. sija (korkea) 75 - 77,5 vuotta
Chile 9029,73 40. sija (erittäin korkea) 75 - 77,5 vuotta
Bolivia 2575,68 108. (keskitaso) 65 - 67,5 vuotta
Suomi 45 723 21. sija (erittäin korkea) 77,5 - 80 vuotta
Tässä vielä kartta siitä, kuinka monta prosenttia eri maiden väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella (kartta kopsattu täältä).
 |
| Percent poverty world map |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti