Snorklaus- ja luonnonpuistoretki Cahuitassa

Noin 14 km Puerto Viejosta pohjoiseen sijaitsee viehättävän oloinen Cahuitan kylä ja luonnonpuisto. Vierailimme siellä koko päivän mittaisen snorkki- & luonnonpuistoretken merkeissä. Kuulimme, että sateiden mukanaan tuomat sedimentit ovat huonontaneet näkyvyyttä meressä, mutta halusimme silti käydä pulahtamassa. Valitsimme retkenjärjestäjäksi paikallisen, pienen perheyrityksen. Kapteenilla oli apuna kehitysvammainen nuorimies, jolla oli veneessä tärkeitä tehtäviä kuten karikoiden etsiminen ja ankkurin laskeminen. Jo kävellessämme toimistolta "satamaan" näimme useita eläimiä kuten parimetrisen liskon lekottelemassa puun oksalla ja oheisessa kuvassa olevan laiskiaisen. Nukkuvasta kaverista näkyy tosin vain karvainen takapuoli. :)

El capitán

Vene laskettiin käsivoimin vesille ennen kun päästiin liikkeelle. Meitä oli matkassa mukava pieni seurue. Lisäksemme turisteina oli vain saksalainen eläkeläispariskunta.

Kuten sanottu, näkyvyys oli vedessä huono. Lisäksi korallit olivat alueella pahoin haalistuneita ja kuolleita. Mereneläviäkin näkyi vähän, mitä nyt yksi iso parvi poppasi jostain suoraan eteeni. Laitoin kaikesta huolimatta useamman kuvan vedestä, jotta näette millaiselta samea ja kärsinyt vedenalainen maisema näytti.

Huomaatteko alakuvassa lymyilijän? Pysyin siitä kunnioittavan etäisyyden päässä, koska pelkästään tyypin pää oli vesimelonin kokoinen.

I´m hiding...

Riutta oli tosiaan pääosin melko ankeaa katseltavaa, mutta siitä saattoi arvata, että paikka on joskus ollut todella hieno. Auringon pilkistäessä pilvien raosta vedenalainen maisema valaistui kauniisti ja oli paikoin kiehtova ja epätodellisenkin tuntuinen.

 

  

Parin snorkkipysähdyksen jälkeen vene vei meidät Parque Nacional Cahuita -luonnonpuiston niemen kärkeen. Sieltä jatkoimme matkaa jalan. Reitin varrelta bongasimme aivan uskomattoman hienoja otuksia. Niistä seuraa nyt varmaan liian pitkä kuvasarja, koska en malttanut tai laiskana jaksanut alkaa karsia kuvia enempää. ;-)

Oh, crab!

Erilaisia hienoja liskoja vilisti monin paikoin. Paikallinen kookosta natustava oravakin sattui kohdalle. Valitettavasti bongasin pensaassa myös ihmeellisesti kiemurtelevan harmaanruskean "oksan". Opas nappasi väriä vaihtavan käärmeen hännästä kiinni ja rauhoitteli ettei se ole myrkyllinen. 

 

 

Pian ensimmäisen käärmebongauksen jälkeen opas huomasi toisen käärmeen. Se olikin sitten tosi myrkyllinen Eyelash Pit Viper.

Toinen myrkyllinen otus, jonka metsässä huomasimme oli tuo kuvan pikku 3 cm pitkä karvamato. En tiedä onko se pistiäinen vai mikä, mutta sen pisto sattuu kuulemma ihan riivatusti.

Bongasimme retkellä myös yhden koko reissun mielenkiintoisimmista eläimistä - vyötiäisen. En ole koskaan semmoista luonnossa nähnyt ja voin sanoa, että kyllä on kummallinen ja ihmeellisen hieno otus. Tämä pikku yöeläjä oli ilmeisesti hiukan sekaisin, koska huomasimme sen liikkeellä päivällä. Liekö herännyt herkkusaaliin hajuun ja lähtenyt sen perään? Pian meidät huomattuaan se meni lymyilemään katkenneen oksan kupeeseen ja pötki siitä sitten omille teilleen. 

 

Little armadillo

Puistossa asusti tietenkin myös laiskiaisia ja erilaisia apinoita. Näimme laiskiaisen lisäksi capuchiiniapinoita (White-Faced Capuchi) sekä mölyapinoita.

White-Faced Capuchi

Viimeisenä ennen retken päättymistä huomasimme lammessa vaanivan parimetrisen kaimaanin.

Hieno päivä päättyi yhteislounaaseen pienessä paikallisessa ravintolassa. Sen jälkeen olikin jo ihan valmis suihkun kautta nukkumaan.

Viimeistelen tätä juttua Amsterdamin lentokentällä. Meillä on siis reissu paketissa ja olemme jo kotimatkalla. Jatkan kuitenkin vielä näiden Costa Rican turinoiden merkeissä jälkijunassa. Vielä riittää rutkasti näytettävää hienoista eläimistä ja maisemista.