Isla Bastimentos ja Wizard Beach

Main street of Old Bank, Isla Bastimentos

Ronskin kivenheiton eli 10 min venetaksimatkan päässä Isla Colonista, jossa me majailimme, sijaitsee Isla Bastimentos niminen saari. Asukkaita vehreällä saarella on noin tuhat.  Matkaoppaan mukaan siellä on täysin erilainen maailma kuin turisteja kuhisevassa Colonissa. Sinne piti siis päästä! Tunnelman odotettiin olevan rauhallinen ja boheemi, luonnon rehevää ja villiä. No, pian näette, että sitä saatiin mitä tilattiin. 

Folk starting the morning slowly

Saaren päänähtävyydet, jos niitä nyt voi nähtävyyksiksi kutsua, liittyvät luontoon. Villejä ja osin luonnonpuistoina suojeltuja hiekkarantoja on useita. Saaren keskiosa on pääosin vehreää viidakkoa. Pääsatama ja -asutuskeskus sijaitsee Old Bankissa. Lisäksi on muutamia pieniä kyliä, joista osa alkuperäisheimojen asuttamia. Me halusimme käydä katsastamassa saaren kauneimmaksi kehuttua hiekkarantaa nimeltä Wizard Beach. Se sijaitsi toisella puolella saarta ja olimme lukeneet, että sinne pääsee parin kilometrin pituista polkua pitkin saaren poikki. Tietä sinne ei siis mennyt eikä kivikoiden ympäröimälle rannalle päässyt veneelläkään.

The first part of the trail looked very nice

Muistatteko kun kerroin mm. veneretkipäivämme sateista? Viidakon muheva ja valmiiksi kostea maaperä ei ihan oitis päästä eteenpäin kaikkea vesimäärää. Niinpä polkumme muuttui pilkku hiljaa mutaisemmaksi ja vetisemmäksi. Koska en jästipäänä halunnut kääntyä takaisinkaan, liukastelimme ja räpistelimme lopulta puolisääreen ulottuvassa mudassa. Rapa roiskui ja kameralaukku sai siitä väistämättä osansa.

 

Minusta jatkaminen kannatti, etenkin kun mukaan ei tarttunut yhtään iilimatoakaan! :D Perillä odotti lähes autio ranta, jolla vain muutama surffari odotti sopivampia aaltoja. Rakennelmia saati hotelleja ei ollut.

Wave surprises Heikki when he is washing off the mud

Vietimme mukavan aamupäivätuokion rannalla, vaikka mereen emme kovien aaltojen ja vuorovesivirtausten takia uskaltaneet. Alla vielä perinteisen kuvan muodossa todistusaineistoa, että myös minä olen oikeasti täällä reissussa mukana...

 

Valitettavasti emme pystyneet korkean vedenpinnan takia jatkamaan rantoja pitkin seuraaville hiekkarannoille. Niinpä ainut keino päästä takaisin oli sama polku. Paluumatka sujui kuitenkin jo vanhasta tottumuksesta ja pääsimme mutaisina, mutta turvallisesti takaisin Old Bankiin. Siellä oli mukava nauttia virkistävät, paikalliset juomat, jotka olivat toiselle panamalaista olutta ja toiselle raikas ananassmoothie.

Seikkailumme sai vielä lisää värikkäitä käänteitä paluutaksimatkalla. Kun pääsimme veneen kyytiin, taksi lähtikin ihan toiseen suuntaan. Kuskin piti ensin kurvata tankkaamaan bensa-asemalle. Ei siinä mitään, ihan kiva että kapteeni piti huolen siitä, ettei löpö lopu keskellä merta. 

Bensis oli veden päällä killuva lautahökkeli. Mutka olisi tapahtunut varmastikin nopsasti, jos tankkauspoika ei olisi pudottanut bensatankimme korkkia merenpohjaan. Tiukan sättimisen ja sananvaihdon saattelemana meni tovi, että korkkia ongittiin ja etsittiin merestä. Onneksi tilanne oli meidän kannaltamme enemmän huvittava kuin harmillinen. Matkaa päästiin jatkamaan bensapojan hypättyä lopulta vaatteet päällä mereen ja sukellettua tärkeän korkin pohjasta.

Kokeneen oloinen vanha kapteeni ohjasi venettään rauhallisesti aaltoja tarkkaan seuraten. Nuoret klopit olivat aikaisemmin rynkyttäneet päin aaltoja hana pohjassa niin, että vähintään selkäranka oli matkustajilla mustana puupenkeillä pomppimisesta.

Kun olimme noin puolessa välissä matkaa, huomasin merellä viittoílua. Tarkemmin tiiratessani näin, että kaukana sivullamme surffari näytti olevan vaikeuksissa ja huitoi lautansa päällä. Osoitin tyypin kapteenille ja hän käänsi heti veneen kurssin sivulle. Nostimme merestä kyytiin kaksi nuorta ranskalaista surffaria. He olivat olleet surffaamassa merellä koko aamupäivän, yhtäjaksoisesti arviolta 4 h (joka on kai aika kauan). He olivat odottaneet tunteja sopimaansa paluutaksikyytiä. Sitä ei kuitenkaan ollut koskaan kuulunut. Nuori nainen oli aivan poikki ja valitteli, että käsiä poltteli, muuten he olivat kunnossa. Onneksi huomasimme heidät ja he mahtuivat lautoineen kaikkineen paattiimme hyvin. Meillä puolestaan oli takana taas yksi ikimuistoinen reissupäivä.

Isla Bastimentos