Business nimeltä Galapagos

Haluan lopuksi summata ristiriitaisia tunteitani Galapagoksesta, vaikka tämä varmaan hiukan paatokseksi meneekin. Ajatuksia on vaikea tiivistää, koska moni asia kaipaa vähän taustatietoa ja perusteluita. Lyhyesti sanottuna paikkahan on kohta kuin jättisuuri eläinpuisto, jossa rahan tahkoaminen on tärkeämpää kuin ainutlaatuisen luonnon suojelu. Mutta eihän tässä mitään uutta ole - raha edellähän maailma pyörii - vaikka omaa nilkkaa jyrsittäisiin.

Galapagoshan on tietenkin täysin poikkeuksellinen eläimiensä ja luontonsa takia. Varmaan juuri siksi kaikki alkaa olla siellä kovaa bisnestä ja tuntuu, että hinnat voidaan hinata vaikka taivaisiin. "Kyllä ahneet (eko)elämysturistit maksavat mitä tahansa pyydetään!" En oikein usko terveeseen kilpailuun pikku saarilla ja meistä tuntuikin, että monet hinnat oli sovittu kartellimaisesti eikä niistä voinut neuvotella.

Tuntuu, että turisteilta kiskotaan melkein hampaita, jotta verenhimoiset kauppamiehet saisivat imettyä heidät kuiviin. Surullisinta lienee se, etteivät nämä rahat taida mennä alueen suojelemiseen tai edes paikallisille yrityksille, vaan oletettavasti hyvin pitkälti pohjattomiin länsimaalaisiin taskuihin. Sanon näin törkeän karrikoidusti ihan mutu-tuntumalla, koska paikalliset näyttivät edelleen elävän pääasiassa melko vaatimattomasti. Mutta eihän tässä voittojen epäoikeudenmukaisessa jakautumisessakaan mitään uutta tai ihmeellistä ole.

Perustamme näkemyksemme omiin kokemuksiimme ja vertailemiimme tietoihin hintojen noususta. Meillä oli esimerkiksi omakohtaisia kokemuksia huonoista virallisista luonnonsuojeluoppaista (Naturalist Guides) ja kuulimme useita vielä pahempia kertomuksia muilta reissaajilta. Jokaisella retkellä on oltava mukana tällainen virallinen, koulutettu opas. Heidän tehtävänsä olisi kertoa alueen luonnosta ja huolehtia, ettei luontoa turmella tai eläimiä häiritä millään tavalla. Valitettavasti näin ei tapahtunut. He toimivat molemmilla tekemillämme retkillä kuin turisteja mielistelevä matkatoimiston henkilökunta. Tämä tarkoittaa ihan liian usein esim. eläimien hätistelemistä kieli pitkällään kameran kanssa odottavien turistien näkyville. Luulen, että nämä naturalistit saavat matkajärjestäjiltä "bonuksia", jos onnistuvat järkkäämään turisteille eksoottisia kokemuksia.

Kuulimme paristakin eri sukellustapauksesta, joissa sukeltajien terveys oli vakavassa vaarassa epäasiallisten oppaiden takia. Oppaat eivät mm. huolehtineet siitä, että porukka laskeutuu sukellussyvyyteen yhdessä tai seurannut, että kaikilla on homma hallussa. Toisessa tapauksessa sukeltajalta loppui paniikin takia happi ja toisessa sukeltaja sukelsi lopulta yksin (iso nou nou). Oppaat olivat liian kiireisiä järkkäämään turisteille elämyksiä tai kuvaamaan heitä eksoottisten eläimien kanssa unohtaen oikean tehtävänsä eli sukeltajien hyvinvoinnista huolehtimisen.

Omalla snorklausretkellämme kokematonta pariskuntaa huijattiin väittämällä, että ennen avomerelle menoa he saisivat kokeilla välineitä ja opetella snorklaamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja he joutuivat veteen suoraan kova-aallokkoisessa avomerellä. Seurauksena oli kova hätäännys ja paniikki, jota opas ei huomannut, koska paineli yksin kaukana edellä. Kun ihmisten henki on vaarassa, tällainen käytös ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää.

Puerto Ayoraan ei varmaankaan ole perustettu naturalistien ja matkajärjestäjien valvontakeskusta ilman syytä. Sinne voi ilmoittaa epäasiallisesta käyttäytymisestä ja oppaista jne. Meidän retkestämme tehtiin sinne valitus. Moni turisti ei valitusta varmaankaan tee, koska on tärkeämpää saada facebookiin tai työpöydälleen itsestään hurja seikkailijakuva villin kesyttämättömän luonnon keskellä...

Coca Colaa ja muita herkkuja roudataan meriteitse turisteille

Kiskurihinnoista kitistessäni voisi kuvitella, että Galapagos olisi jo nyt pelkästään ökyrikkaiden Luonto Disneyland - mutta näin ei kuitenkaan (vielä) ole - eihän meilläkään muuten sinne olisi ollut varaa mennä. Se mikä nyppii on hintojen järjetön nousu. Paikan päällä monet hinnat (erityisesti retket) olivat jopa 50 % kovempia verrattuna internetistä ja matkaoppaista lukemiimme hintoihin. Lyhyessä ajassa - 1-2 vuodessa - näin kovaa nousua voitaneen pitää tosi kovana. Ne, jotka haluavat kierrellä saaria loistoristeilijällä saavat vapaasti maksaakin siitä, mutta se kyrsii, jos valinnanvaraa ei ole.

Tällä hetkellä jokaisen pitää maksaa $100 (n. 74 €) puistomaksu. Maksun rajua nostoa harkitaan, jotta matkustajamäärää saataisiin rajoitettua ja kai ainakin osin myös siksi, että luonnonsuojelemiseksi saataisiin lisää varoja. Omasta mielestäni tämä olisi epäoikeudenmukainen ratkaisu, vaikka puistomaksun tuplaaminen ei esimerkiksi meidän tapauksessa olisi ollut mikään este matkalle. Koen kuitenkin, että vaarana on, että kohta saarille on varaa mennä vain super rikkailla. Lisäksi epäilen, ettei korotettu puistomaksukaan menisi luonnon- ja eläimien suojelemiseksi. Matkustajamäärän rajoittaminen voisi olla parempi ratkaisu. Näin ollen (lähes) kuka tahansa voisi saarille matkustaa, paikka pitäisi vaan varata hyvissä ajoin etukäteen.

 

Lähde: Tourism and Population in the Galápagos

Rajoitettu matkustajamäärä toivottavasti pitäisi ihmisten ekologisen jalanjäjen saarilla edes jollain tavalla siedettävänä. On päivän selvää, että mitä enemmän Galapagoksella käy turisteja, sitä suurempi on heidän ympäristövaikutuksensa. Jo nyt roskaantuminen ja suosittujen alueiden kuluminen oli nähtävissä. Ilman rajoitusta on luonnon sietokyky isoissa vaikeuksissa hyvinkin pian.

Roskavene

Unohdin aikaisemmassa jutussa kertoa saarien maanviljelyn ja luonnonsuojelun ristiriidasta ja haluan ympätä senkin asian tähän yhteyteen. Paikalliset maanviljelijät ovat penänneet itselleen isompia viljelyalueita Galapagoksella, jotta turistien kyltymättömiä suita pystyttäisiin ruokkimaan paremmin paikallisilla tuotteilla. Heidän nykyinen maanviljelyalansa ei siihen riitä ja paljon elintarvikkeita on pakko rahdata mantereelta. Yleensä lähituotteita kannattaakin suosia ja kun tuontituotteissa ja kuljetuksissa on lisäksi se riski, että mukana luikahtaa saarien herkällä ekosysteemille vieraita kasveja tai eläimiä, voisi viljelyalan kasvattamista pitää itsestään selvänä ratkaisuna, mutta mitä jos lisäviljelyala pitää ottaa luonnonsuojelualueista?!

Voitaneen kuitenkin ajatella, ettei turismi ole aiheuttanut saarilla ihan pelkästään pahaa. Pakko se on uskoa, että ainakin osa turistien tuomasta rahasta (ainakin puistomaksusta) menee luonnonsuojeluun. Monet eläin- ja luonnonsuojelupuistot on perustettu sen takia, että turistit ovat niistä kiinnostuneet. Lähtökohtaisesti en pidä ollenkaan eläinpuistoista ja olen sitä mieltä, että eläinten pitää saada elää villinä ja vapaana. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi tuhoutuneen elinympäristön takia, on eläinpuisto tietenkin sukupuuttoonkuolemista parempi vaihtoehto.

Summa summarun... Galapagos oli meille kaikesta huolimatta ikimuistoinen ja henkeäsalpaava elämys. Surettaa vaan ajatella, miten paikkaa kohdellaan ja kauanko se säilyy. Toivottavasti viranomaiset löytävät pian kestävän tasapainon turistibisneksen ja luonnonsuojelun kesken.