Panaman ja Costa Rican rajanylitys

Tässä tiivis selonteko siitä, miten ylitimme Panaman ja Costa Rican rajan. Halusimme päästä helpolla, pelata varman päälle ja säästää aikaa, siksi olimme ostaneet vene+bussi+bussi -kuljetuspaketin, joka kuljetti meidät määränpäässä hostellin ovelle asti. 

Olimme varanneet aamuvarhaiselle venetaksin Bocasista mantereelle. Halusimme lähteä mahdollisimman aikaisin liikenteeseen, jotta välttäisimme rajaruuhkat. Niihin voi kuulemma pahimmillaan tuhrautua neljäkin tuntia. Törrötimme kiltisti lipun ohjeiden mukaisesti sataman odotuslaiturilla jo ennen kello kuutta aamulla. Veneemme lähti lopulta aamun valjettua klo 6:45 ja hurautti puolessa tunnissa maihin. Tällä kertaa minä ja kamat säilyimme onneksi kuivina. Pikkurepussa oli kyllä varmuuden varalta vaihtovaatteita.

Maissa Almirantessa meitä odotti valmiina pikkubussi, johon pääsimme suoraan hyppäämään. Tämänkin kyydin olisi tietenkin voinut metsästää ja tingata maissa aamulla itse, mutta ajan säästämiseksi ja hinnan vääntämistä välttääksemme maksoimme muutaman euron extraa ja sovimme kyydin etukäteen. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme jo Panaman ja Costa Rican rajalla. Paikalla meitä odotti ystävällinen apumies, joka ohjasi meidät oikeaan paikkaan - kätevämpää ei voisi olla! Hiukan oli sellainen olo, että setä oli nyhveröporukalle lapsenvahtina. Loppujen lopuksi hänestä oli todella suuri hyöty. 

Marsimme kimpsuinemme ja kampsuinemme Panaman rajanylitystoimistoon - vai mikä lie se on oikealta nimeltään - mutta se oli kiinni! Meidän olisi pitänyt maksaa sinne  4$/hlö maastapoistumismaksua. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Pohdimme olemmeko muka niin aikaisin liikenteessä, ettei toimisto ole vielä auennut (tai virkailija herännyt). Lähistöllä olevan paikallisen naisen espanjankielisistä puheista olimme kuitenkin ymmärtävinämme, ettei ketään olisi tulossakaan. Meidän kyytiläiset eli me + 2 hlöä olimme ainoat ihmiset huuli pyöreänä luukulla. Pitääkö nyt siis vaan odottaa vai mitä??? Onneksi meidän rajanylitysopassetä tuli pian ihmettelemään missä me kuppaamme. Hän käski meidän jatkaa matkaa seuraavaan kopperoon ja nauroi, että teillä kävi hyvä tuuri kun toimisto oli tänään kiinni - säästitte rahanne. Tunnollisena suomalaisena olisi ollut hyvin vaikea ominpäin jättää tuollaisia maksuja maksamatta.

Luukku johon maastapoistumismaksu olisi pitänyt maksaa

Jatkoimme kopperon vieressä olevia portaita alas raja-asemalle, jossa passimme tsekkattiin ja meidät leimattiin poistuneeksi Panamasta. Panaman ja Costa-Rican raja ylitettiin ennen vanhaa siltaa. Nyt se on suljettu ja tilalle on avattu uudempi silta. Sitä pitkin sitten tepasteltiin rinkkoinemme "ei kenenkään maalla". Setä opasti meitä koko ajan ja huolehti, että saamme oikeat laput täytettäväksi. Onneksi olimme aikaisin liikenteessä, koska Costa Rican puolella oli jo jonoa tulossa Panaman suuntaan. Iloksemme ehdimme kuitenkin ennen muutamaa isoa bussia. Jouduimme lopulta jonottamaan maahan pääsyä ja Costa Rican leimoja passeihimme noin 45 min. Se ei ole aika eikä mikään. Töissä oli vain yksi virkailija...

Old bridge over Panama - Costa Rica border

New bridge over Panama - Costa Rica border

Myös Costa Rican puolella meitä odotti valmiina pikkubussi. Hyppäsimme siis kamoinemme siihen ja matkasimme tyytyväisinä banaaniviljelmien halki seuraavaan majapaikkaamme Puerto Viejoon. Costa Rica näytti heti ensisilmäykseltä puhtaammalta ja vielä rehevämmältä kuin Panama. Odottakaas kun näette sieltä kuvia!