Panaman ja Costa Rican rajanylitys

Tässä tiivis selonteko siitä, miten ylitimme Panaman ja Costa Rican rajan. Halusimme päästä helpolla, pelata varman päälle ja säästää aikaa, siksi olimme ostaneet vene+bussi+bussi -kuljetuspaketin, joka kuljetti meidät määränpäässä hostellin ovelle asti. 

Olimme varanneet aamuvarhaiselle venetaksin Bocasista mantereelle. Halusimme lähteä mahdollisimman aikaisin liikenteeseen, jotta välttäisimme rajaruuhkat. Niihin voi kuulemma pahimmillaan tuhrautua neljäkin tuntia. Törrötimme kiltisti lipun ohjeiden mukaisesti sataman odotuslaiturilla jo ennen kello kuutta aamulla. Veneemme lähti lopulta aamun valjettua klo 6:45 ja hurautti puolessa tunnissa maihin. Tällä kertaa minä ja kamat säilyimme onneksi kuivina. Pikkurepussa oli kyllä varmuuden varalta vaihtovaatteita.

Maissa Almirantessa meitä odotti valmiina pikkubussi, johon pääsimme suoraan hyppäämään. Tämänkin kyydin olisi tietenkin voinut metsästää ja tingata maissa aamulla itse, mutta ajan säästämiseksi ja hinnan vääntämistä välttääksemme maksoimme muutaman euron extraa ja sovimme kyydin etukäteen. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme jo Panaman ja Costa Rican rajalla. Paikalla meitä odotti ystävällinen apumies, joka ohjasi meidät oikeaan paikkaan - kätevämpää ei voisi olla! Hiukan oli sellainen olo, että setä oli nyhveröporukalle lapsenvahtina. Loppujen lopuksi hänestä oli todella suuri hyöty. 

Marsimme kimpsuinemme ja kampsuinemme Panaman rajanylitystoimistoon - vai mikä lie se on oikealta nimeltään - mutta se oli kiinni! Meidän olisi pitänyt maksaa sinne  4$/hlö maastapoistumismaksua. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Pohdimme olemmeko muka niin aikaisin liikenteessä, ettei toimisto ole vielä auennut (tai virkailija herännyt). Lähistöllä olevan paikallisen naisen espanjankielisistä puheista olimme kuitenkin ymmärtävinämme, ettei ketään olisi tulossakaan. Meidän kyytiläiset eli me + 2 hlöä olimme ainoat ihmiset huuli pyöreänä luukulla. Pitääkö nyt siis vaan odottaa vai mitä??? Onneksi meidän rajanylitysopassetä tuli pian ihmettelemään missä me kuppaamme. Hän käski meidän jatkaa matkaa seuraavaan kopperoon ja nauroi, että teillä kävi hyvä tuuri kun toimisto oli tänään kiinni - säästitte rahanne. Tunnollisena suomalaisena olisi ollut hyvin vaikea ominpäin jättää tuollaisia maksuja maksamatta.

Luukku johon maastapoistumismaksu olisi pitänyt maksaa

Jatkoimme kopperon vieressä olevia portaita alas raja-asemalle, jossa passimme tsekkattiin ja meidät leimattiin poistuneeksi Panamasta. Panaman ja Costa-Rican raja ylitettiin ennen vanhaa siltaa. Nyt se on suljettu ja tilalle on avattu uudempi silta. Sitä pitkin sitten tepasteltiin rinkkoinemme "ei kenenkään maalla". Setä opasti meitä koko ajan ja huolehti, että saamme oikeat laput täytettäväksi. Onneksi olimme aikaisin liikenteessä, koska Costa Rican puolella oli jo jonoa tulossa Panaman suuntaan. Iloksemme ehdimme kuitenkin ennen muutamaa isoa bussia. Jouduimme lopulta jonottamaan maahan pääsyä ja Costa Rican leimoja passeihimme noin 45 min. Se ei ole aika eikä mikään. Töissä oli vain yksi virkailija...

Old bridge over Panama - Costa Rica border

New bridge over Panama - Costa Rica border

Myös Costa Rican puolella meitä odotti valmiina pikkubussi. Hyppäsimme siis kamoinemme siihen ja matkasimme tyytyväisinä banaaniviljelmien halki seuraavaan majapaikkaamme Puerto Viejoon. Costa Rica näytti heti ensisilmäykseltä puhtaammalta ja vielä rehevämmältä kuin Panama. Odottakaas kun näette sieltä kuvia!

Panaman hintataso

Panama on suurten tulo- ja elintasoerojen maa. Lisäksi ilmenee sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja alkuperäisheimojen alisteista asemaa. Nämä kaikki näkyvät paikoin surullisella tavalla. Voisin paneutua tähän tarkemminkin, mutta en nyt. Voitte toki kommentoida, jos jotakuta kiinnostaa kuulla siitä lisää! 

Tässä yhteydessä haluan sen sijaan avata hiukan Panaman hintatasoa lähinnä muita maahan matkaa suunnittelevia reissareita silmällä pitäen. Tutkimalla nettiä ja matkaoppaita huomaa kyllä helposti, että Panama on suhteellisen kallis maa ja se pitää ehdottomasti huomioida matkabudjettia tehtäessä. 

On vaikea tajuta että maassa, jossa perusduunari tienaa karkean arvion mukaan 400 - 700 €/kk, hinnat ovat kaupassa monin paikoin samat tai jopa kalliimmat kuin Suomessa. Toki on syytä olettaa, että paikalliset ostavat paljon tuoretavaraa kohtuullisemmilla hinnoilla suoraan tuottajilta, ei kiinalaisten hallinnoimista supermarketeista. 

Tässä meidän havaintojen mukaisia hintaesimerkkejä:

RUOKA KAUPASSA

- pullovesi (1,5 l) 1,5 - 2 € (onneksi hanavesi oli paikoin juotavaa)
- leipä (esim. patonki) 1 - 2 €
- banaanit 1 €/kg
- omenat 3 - 4 €/kg (ulkolaisia?)
- perunat 2 - 3 €/kg (syövät sen sijaan riisiä)
- maito (1 l) 1,3 - 2 €
- jogurtti (440 g) 3 - 4 € 
- munat (12 kpl) 2 -2,5 €
- olut (paikallinen, 0,33 l) 0,70 - 0,80 €
- olut (tuonti 0,33 l) 1,5 - 2 €
- viinipullo 10 - 20 € (chileläinen 1 l pahvipönttö 6 €)

RUOKA ULKONA
- paikallinen, hyvin yksinkertainen lounas 3,5 - 6 € (riisiä, papuja, vähän lihaa, ehkä juoma) 
- lounasannos ravintolassa 8 - 12 €
- limsa 1 €
- olut 2 €
- vesi (0,3 l) 1 €
- lasi talonviiniä 2 - 3 €

PÄIVITTÄISTARVIKKEET
- hammastahnatuubi (esim. Colgate) 2 - 4 €
- markettishampoo 3 - 7 €
- deodorantti (esim. Nivea/ Dove/ Rexona) 3 - 4 €
- aurinkorasva (200 ml) 10 - 20 €

MUITA 
- yöpyminen: yksinkertainen hostellihuone omalla vessalla 25 -30 €/ yö
parempi hostelli/ halvimmat hotellit 30 - 60 €/ yö
- bussiliput: vähän Suomea halvempia
- elokuvaliput 5 -8 €

- retket: Retkien ja sisäänpääsymaksujen skaala on niin suuri, että siitä on vaikea antaa millään tavalla yleispäteviä lukuja. Lisäksi hinnat nousevat koko ajan ja matkailijoilta imetään pois kaikki mitä irti lähtee. Sanotaan nyt kuitenkin niin, että tyypillinen sisäänpääsymaksu vaikkapa perhospuistoon tai johonkin nähtävyyteen on 10 -30 €/nuppi. Varsinaiset retket voivat sitten olla helposti 50 -100 €/hlö/pv. Tosin maailmanympärimatkalla tuli selväksi, että retket maksavat joka paikassa ja haukkaavat suuren osan matkabudjetista, ovathan ne suunnattu turisteille. Onneksi aika paljon voi touhuta ihan itsekseenkin.

Tässä muutamia karkeita lukuja. Jos on tottunut esimerkiksi Kaakkois-Aasian hintatasoon ja syömään ulkona parilla eurolla, niin Väli-Amerikka voi yllättää karulla tavalla. Kummallisinta oli kuitenkin ehkä se, että vaikka tekisi ruokaa itse, ei se välttämättä pienennä kuluja huomattavasti. Ei näistä nyt tämän enempää. Kommentoikaa ja kysykää jos tulee jotain mieleen. 

Kukkeloita - Just flowers

Ei selityksiä - vain panamalaisia kukkia! Kuvat on otettu puutarhoista ja luonnosta. Toivottavasti ainakin mun kukkaistyttökamut tykkää! :)

No more - no less - just flower pictures from Panama. I hope you find them as fascinating as I do.

 

 

 

 

 

Isla Bastimentos ja Wizard Beach

Main street of Old Bank, Isla Bastimentos

Ronskin kivenheiton eli 10 min venetaksimatkan päässä Isla Colonista, jossa me majailimme, sijaitsee Isla Bastimentos niminen saari. Asukkaita vehreällä saarella on noin tuhat.  Matkaoppaan mukaan siellä on täysin erilainen maailma kuin turisteja kuhisevassa Colonissa. Sinne piti siis päästä! Tunnelman odotettiin olevan rauhallinen ja boheemi, luonnon rehevää ja villiä. No, pian näette, että sitä saatiin mitä tilattiin. 

Folk starting the morning slowly

Saaren päänähtävyydet, jos niitä nyt voi nähtävyyksiksi kutsua, liittyvät luontoon. Villejä ja osin luonnonpuistoina suojeltuja hiekkarantoja on useita. Saaren keskiosa on pääosin vehreää viidakkoa. Pääsatama ja -asutuskeskus sijaitsee Old Bankissa. Lisäksi on muutamia pieniä kyliä, joista osa alkuperäisheimojen asuttamia. Me halusimme käydä katsastamassa saaren kauneimmaksi kehuttua hiekkarantaa nimeltä Wizard Beach. Se sijaitsi toisella puolella saarta ja olimme lukeneet, että sinne pääsee parin kilometrin pituista polkua pitkin saaren poikki. Tietä sinne ei siis mennyt eikä kivikoiden ympäröimälle rannalle päässyt veneelläkään.

The first part of the trail looked very nice

Muistatteko kun kerroin mm. veneretkipäivämme sateista? Viidakon muheva ja valmiiksi kostea maaperä ei ihan oitis päästä eteenpäin kaikkea vesimäärää. Niinpä polkumme muuttui pilkku hiljaa mutaisemmaksi ja vetisemmäksi. Koska en jästipäänä halunnut kääntyä takaisinkaan, liukastelimme ja räpistelimme lopulta puolisääreen ulottuvassa mudassa. Rapa roiskui ja kameralaukku sai siitä väistämättä osansa.

 

Minusta jatkaminen kannatti, etenkin kun mukaan ei tarttunut yhtään iilimatoakaan! :D Perillä odotti lähes autio ranta, jolla vain muutama surffari odotti sopivampia aaltoja. Rakennelmia saati hotelleja ei ollut.

Wave surprises Heikki when he is washing off the mud

Vietimme mukavan aamupäivätuokion rannalla, vaikka mereen emme kovien aaltojen ja vuorovesivirtausten takia uskaltaneet. Alla vielä perinteisen kuvan muodossa todistusaineistoa, että myös minä olen oikeasti täällä reissussa mukana...

 

Valitettavasti emme pystyneet korkean vedenpinnan takia jatkamaan rantoja pitkin seuraaville hiekkarannoille. Niinpä ainut keino päästä takaisin oli sama polku. Paluumatka sujui kuitenkin jo vanhasta tottumuksesta ja pääsimme mutaisina, mutta turvallisesti takaisin Old Bankiin. Siellä oli mukava nauttia virkistävät, paikalliset juomat, jotka olivat toiselle panamalaista olutta ja toiselle raikas ananassmoothie.

Seikkailumme sai vielä lisää värikkäitä käänteitä paluutaksimatkalla. Kun pääsimme veneen kyytiin, taksi lähtikin ihan toiseen suuntaan. Kuskin piti ensin kurvata tankkaamaan bensa-asemalle. Ei siinä mitään, ihan kiva että kapteeni piti huolen siitä, ettei löpö lopu keskellä merta. 

Bensis oli veden päällä killuva lautahökkeli. Mutka olisi tapahtunut varmastikin nopsasti, jos tankkauspoika ei olisi pudottanut bensatankimme korkkia merenpohjaan. Tiukan sättimisen ja sananvaihdon saattelemana meni tovi, että korkkia ongittiin ja etsittiin merestä. Onneksi tilanne oli meidän kannaltamme enemmän huvittava kuin harmillinen. Matkaa päästiin jatkamaan bensapojan hypättyä lopulta vaatteet päällä mereen ja sukellettua tärkeän korkin pohjasta.

Kokeneen oloinen vanha kapteeni ohjasi venettään rauhallisesti aaltoja tarkkaan seuraten. Nuoret klopit olivat aikaisemmin rynkyttäneet päin aaltoja hana pohjassa niin, että vähintään selkäranka oli matkustajilla mustana puupenkeillä pomppimisesta.

Kun olimme noin puolessa välissä matkaa, huomasin merellä viittoílua. Tarkemmin tiiratessani näin, että kaukana sivullamme surffari näytti olevan vaikeuksissa ja huitoi lautansa päällä. Osoitin tyypin kapteenille ja hän käänsi heti veneen kurssin sivulle. Nostimme merestä kyytiin kaksi nuorta ranskalaista surffaria. He olivat olleet surffaamassa merellä koko aamupäivän, yhtäjaksoisesti arviolta 4 h (joka on kai aika kauan). He olivat odottaneet tunteja sopimaansa paluutaksikyytiä. Sitä ei kuitenkaan ollut koskaan kuulunut. Nuori nainen oli aivan poikki ja valitteli, että käsiä poltteli, muuten he olivat kunnossa. Onneksi huomasimme heidät ja he mahtuivat lautoineen kaikkineen paattiimme hyvin. Meillä puolestaan oli takana taas yksi ikimuistoinen reissupäivä.

Isla Bastimentos