sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Cloud forest -retki Boquetissa

Boquetesin alueella voi retkeillä jonkin verran itsenäisestikin, mutta täälläKIN pitää tarkkaan tietää mihin on menossa ja mitä on tekemässä. Tätä vaikeuttaa, että kunnollisia karttoja ja yksityiskohtaisia reittiohjeita on vaikea löytää. Lisähaastetta tuo, että maasto voi olla vaikeakulkuista, polut kapeita ja huonokuntoisia, pudotukset suuria ja sää vaihtelevaa. Myrkylliset tai muuten vaaralliset eläimet eivät ole täällä suurin vaaratekijä, mutta nekin on syytä ottaa huomioon. Mainittakoon nyt vielä omatoimikävelymme eivät sijoittuneet viidakkoon, vaan hyvin turvallisille alueille aivan aivan asutuksen tuntumaan. Saimme näille "retkille" tarkat ohjeet paikallisilta ja he tiesivät aina mihin olimme menossa. On tyhmä ottaa turhia riskejä ja lähteä summan mutikassa leikkimään sademetsään (tai mihinkään muuhunkaan outoon maastoon) sissiä. Paikalliset oppaat ja retkenjärjestäjät ovat niissä tapauksissa hintansa väärti!!  
Beautiful but dense tropical jungle 
En halua pelotella - tai noh haluan minä vähän - mutta kerrottakoon vielä, että ulkomaalaisia omatoimiretkeilijöitä on kuollut Boquetesin alueen metsiin. Tämä siis lähinnä varoituksen lisäpainona niille, jotka miettivät itsekseen puskiin lähtemistä täällä. Tästä on tuore surullinen tarina ajattelemattomista nuorista matkalaisista, jotka kuolivat huhtikuussa vuonna 2014 omatoimisella kävelyretkellään. Karmean jutun voit lukea täältä (ei heikkohermoisille!). Uhrit olivat 21 ja 22-vuotiaat hollantilaisnaiset. Kukaan ei tiedä tarkkaan mitä tapahtui, mutta faktaa on se, että he olivat tulleet Panamaan opiskelemaan espanjaa ja saaneet päähänsä lähteä Boquetista itsekseen, vähällä vedellä ja ilman kunnollisia varusteita metsään retkeilemään. He eivät kertoneet tarkkaan mihin lähtivät. Heillä oli mukana hostellin omistajan koira, joka palasi kylään myöhemmin ilman tyttöjä. Massiivisia etsintöjä - sekä panamalaisten että hollantilaisten - ammattilaisten ja vapaaehtoisten toimesta - tehtiin viikkoja ilman tulosta. Tyttöjen jäännökset löysi lopulta sattumalta muutamia kuukausia myöhemmin keskeltä viidakkoa, päivän kävelymatkan (arviot 8-15 h) päästä Boquetesista paikalliset asukkaat. Karmean jutun voit lukea täältä (ei heikkohermoisille!). Jäänee ikuisesti mysteeriksi mitä heille lopulta tapahtui, mutta se voidaan varmaan todeta, että valmistautuminen pieneenkin retkeilyyn oli kovin puutteellista. 

Nyt vähän leppoisampiin tunnelmiin!
Bajo Mono
 

Me oltiin tosiaan "cloud forest" ja maaseuturetkellä paikallisten gringo-eläkeläisten kanssa. Oppaana oli kokenut ja alueen retkeilyreitit hyvin tunteva nainen. Tätä kävelyä ei voine vaellukseksi kutsua, mutta reissu oli kiva ja ihmiset mukavia. Ei oltaisi koskaan tiedetty tällaisesta lähes ilmaisesta aktiviteetistä, jos paikallinen emäntämme ei olisi siitä meille vinkannut. Opas järjestää eri tasoisia retkiä omaksi eläkepäiviensä huviksi kerran-pari kuukaudessa. Hän saa siitä amerikkalaiseen tapaan vain osallistujien antamat tipit ja hyvän mielen.

Lähdimme matkaan keskustasta kimppakyydein. Noin 30 min ylämäkiajon jälkeen jalkaannuimme. Sisäänpääsymaksu paikallisen maanviljelijän operoimalle puistoalueelle oli 3 $ (norm. 5$). Hissukseen jatkoimme matkaa ylös 1700 metriin ja metsän halki vesiputoukselle.
On our way to El Tatica waterfall


Views were great and clouds hang low

View down to Boquete town

3 kommenttia:

  1. Taidan joskus kirjoittaa lisää reissaamiseen ja etenkin retkeilyyn valmistautumisesta ulkomailla. En tiedä onko se kiinnostavaa, mutta itseäni ihmetyttää ihmisten ajattelemattomuus. Vahinkoja ja onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa, mutta ajattelemattomuuden aiheuttamat kuolemat tuntuvat vaan niin turhilta.

    Huomasitteko viime syksynä uutista, jossa ranskalaisen perheen vanhemmat kuolivat aavikolla Kuolemanlaakson kansallispuistossa. He lähtivät puoliltapäivin vain 9 vuotiaan poikansa kanssa käytännössä ilman vettä aavikolle, jossa oli reilusti yli 30 C astetta lämmin, n. 7,4 km kävelylenkille. Äiti löydettiin kuolleena jo 17:00 ja isä 45 min myöhemmin. Molemmat kuolivat ilmeisesti lämpöhalvaukseen ja kuivumiseen. Poika selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä. Aavikolla oli tuona päivänä melkein +38 kuuma. Vanhemmat olivat ilmeisesti antaneet hänelle enemmän vettä mukana olleista kahdesta vaivaisesta 0,5 l vesipulloista. Suositus on, että ko. reitille otetaan gallona eli noin 3,6 l vettä/hlö! En voi käsittää kuka on noin ajattelematon. :( Uutinen löytyy mm. CNN:n sivuilta (http://edition.cnn.com/2015/08/10/us/new-mexico-french-deaths/)

    Ovatko ihmiset niin vieraantuneita luonnosta (ja todellisuudesta), ettei tajuta ettei esim. vettä saa noin vain lisää joka nurkan takaa tai ettei kännykkä tai internetti pelasta sinua joka puskasta?! Kai sitä jotkut tuumaavat, että eksoottiset matkakohteet näyttävät nettisivuilla ja telkkarissa niin kivoilta, että niihin voi rynnätä noin vain ilman sen kummempaa valmistautumista.

    VastaaPoista
  2. Ompa huikeat maisemat:)/Sari

    VastaaPoista