torstai 18. joulukuuta 2014

Valoa Burmasta

Burmassa ihmiset olivat pääsääntöisesti hyvin kohteliaita ja hyväsydämisiä. Tämä on aika uskomatonta kun miettii, miten kansalaisia maassa kohdellaan. Lieneekö ystävällisyyteen sitten syynä vilpitön ja harras buddhalaisuus? Vai/ja ilo nähdä vihdoin hassun valkoisia ulkomaalaisia? 

Erään kimppataksimatkan aikana kyydissä ollut paikallinen nainen osti kuskillemme lounaan ja yritti välttämättä tarjota meillekin ruokaa. Emme mitenkään kehdanneet suostua siihen, että niin köyhässä valtioissa ventovieras olisi ruokkinut meitä. Jotta emme olisi olleet epäkohteliaita, suostuimme kovasti kiitellen juomaan rouvan tarjoamat kahvit ja teet. Matkan aikana nainen antoi rahaa tienvaressa ruokaa pyytävälle luunlaihalle mummolle. Itselle nousi jälleen pala kurkkuun ja mieleen tuhat kysymystä siitä, olisiko jotain mitä me voisimme tehdä? Miten voisi auttaa parhaiten?
Siblings with raditional burmese make up
Burma kuuluu kiistämättä kehitysmaihin. Maassa on äärimmäistä köyhyyttä ja kansa kärsii paikoin ruokapulasta, heikosta terveydestä ja koulutuksesta. Lapsi- ja äitikuolleisuus ovat suuria. Teiden kunto on muutamaa valtaväylää lukuunottamatta kehno tai jopa surkea. Esimerkiksi vajaan 250 km bussimatka Yangonista rannikolle Chaung Thariin kesti 8 tuntia. Tie oli suurimman osan matkaa niin kapea, että jokaisen auton (saati bussin) ohittamiseksi piti käytännössä pysähtyä matelemaan.
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, ihmisoikeusrikkomukset ovat Burmassa räikeitä. Maassa on näennäisesti demokraattisesti valittu hallitus, mutta oikeasti kansanvalta ja -oikeudet ovat vähäisiä. Tilanne saattaa onneksi olla hiukan muuttumassa. Haluamme ajatella, että turismin lisääntyessä ja maan "joutuessa" siten maailman silmien eteen, sorto vähenisi.
"Hallitus on vapauttanut yli tuhat poliittista vankia sekä pystynyt neuvottelemaan tulitaukosopimuksista pitkään jatkuneiden etnisten konfliktien ratkaisemiseksi. Ihmisten ilmaisunvapautta on lisätty ja hallitus on sallinut ihmisten osoittaa julkisesti mieltään. Myös mediasensuuria on vähennetty ja uutta medialakia laaditaan yhteistyössä UNESCOn kanssa. Myanmarilta puuttuvat kuitenkin täysin oikeusvaltion perusraamit ja kehitys on vasta alussa. -- Myanmarissa seksuaalinen väkivalta naisia ja lapsia kohtaan, ihmisten tappaminen, pakkotyön teettäminen, kansalaisten katoamiset, kidutukset ja ihmisten maan ja omaisuuden takavarikointi on laajalle levinnyttä. Sotilasjuntan rikosten arvioidaan koskettavan miljoonia myanmarilaisia. Myanmarissa värvätään systemaattisesti lapsisotilaita sekä armeijan että etnisten ryhmien sisällä. Hallitus ei ole ottanut kantaa armeijan ja turvallisuusjoukkojen vastuuvelvollisuuden lisäämiseen. -- Myanmarin oikeuslaitos ei ole itsenäinen ja oikeusprosessista puuttuu täysin vastuuvelvollisuus." Lähde
Typical street light in Bagan
Maassa näki välillä niin ankeita ja rankkoja oloja, ettei ole mikään ihme, jos paikallisia ei koko ajan naurattanut. Mutta heti kun itse hymyilimme ja tervehdimme burmaksi meitä tuijottamaan pysähtyneille ihmisille, saimme lähes poikkeuksetta takaisin iloisen tervehdyksen. 
Back street of Bagan
Small village near Chaung Thar Beach
Turistin ei tarvitse nähdä maassa nälkää, vaikkei hienoissa ravintoloissa söisikään. Nuudelikeittoa ja hedelmiä oli myynnissä joka paikassa. Kallista lihaa tarjoiltiin ymmärrettävästi niukasti, pääpaino oli aina riisillä. Burmalainen ruoka ei kutkuttanut makunystyröitämme ihan samalla tavalla kuin vietnamilainen ja thaimaalainen herkkuruoka, mutta se oli paikoin oikein maukasta. Meren äärellä sai todella tuoreita, hyvin valmistettuja ja herkullisia mereneläviä. Intialaisia vaikutteita oli joissakin ravintoloissa mukavasti. Oheisessa kuvassa mielenkiintoista sokeritonta kakkua ja harmaata hyytelöä, jota meille tarjottiin jälkiruoaksi. Vieressä on ensimmäiset näkemäni punaiset banaanit.
Men in longyi-dresses selling dried fish and hats
Päätimme viettää viimeiset päivämme Burmassa rannikolla pienessä kylässä. Saimme huomata, että paikallisetkin matkailijat pitivät rantalomasta. He vaan eivät möllötä auringossa, koska ruskettumista halutaan välttää ja pulikoimassakin käytiin häveliäisyyssyistä vaatteet päällä. Suurin osa paikallisista ei osannut uida. He vain polskivat käsipohjaa tai ilakoivat vedessä maksimissaan reisisyvyydessä. Olisikohan uimaopettajan hommassa Burmassa minulle  uusi pesti?
Locals swimming with their clothes on

Burmassa ei tosiaan vietetä ihan sitä meille perinteistä rantalomaa. Paratiisirannoista voi silti nauttia palmun alla lukien ja kookosvettä litkien. Chaung Thar oli paikkana pieni ja rauhallinen kylä, jossa oli mukava levähtää hetki. Sinnekin oltiin jo rakentamassa hienompia hotelleja, mutta meille riitti kylän laitamilla sijainnut sähkötön bambuhuvila.

Hiden pradice? Chaug Tha(r) Beach, Burma

On ollut vaikea kasata omia ajatuksia suuria tunteita herättävästä äärimmäisyyksien Burmasta. Kirjoitukset ovat ropisseet blogiin epämääräisessä järjestyksessä ja olen tukeutunut jutuissani paljon tylsiin(?) lainauksiin ja apeaan faktatietoon. Toivottavasti en ole puudattanut teitä niillä! 

Sympatiani ovat riistetyn kansan puolella enkä ole voinut olla hiljaa. Minä kuitenkin pidin Burman matkastamme todella paljon. Voisin hyvin kuvitella matkustavani sinne uudelleen etenkin jonkinlaisen vapaaehtoisprojektin tiimoilla. Lopuksi on sanottava, että toivon hartaasti, ettei aivoton massaturismi liittyisi upeaa maata riistävään joukkoon.

2 kommenttia:

  1. Burma on tosiaan muuttunut lyhyessä ajassa. Muistelen, miten 12 vuotta sitten puolisko vain käväisi Myanmarin puolella, ja olin siitä ihan kauhuissani. Jutut lapsisotilaista ja hirmuisesta sotilasjuntasta olivat iskostuneet päähäni. Mukava kuulla, että siellä voi nykyään matkustaa turvallisin mielin. Uskon myös tuohon, että turismi lisää molemmin puolin tietoisuutta ja kasvattaa toivottavasti myös paikallisten elintasoa. Tapasi puolustaa paikallisia tavallisia pienyrittäjiä jaksaa lämmittää mieltä, sillä tosiaan harvojen omistamat all-inclusive-kompleksit ovat paikallisille varmasti pahinta, mitä voi ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Heidi, että jaksat elää matkassa mukana ja jättää kommentteja!

      Se täytynee vielä Burmasta sanoa, että siellä on edelleen suljettuja alueita, joihin ei "ulkopuolisia" päästetä. Niissä on hyvin todenäköisesti sellaista meininkiä, ettei sitä haluta maailmalle näyttää, mutta toinen hyvä syy on pitää turret pois vaarallisista paikoista.

      Poista