perjantai 15. elokuuta 2014

Poisheitetyt kertakäyttökoirat

Etelä-Amerikka on nyt koluttu ja hyppäämme kohta Australian koneeseen. Jännittää, innostaa, kutkuttaa. Tuntuu kuin täysin uusi matka ja seikkailu olisi alkamassa. Olen suoltanut teille nyt liukuhihnalla loppuun kasaamiani juttuja. Pahoittelen postaustulvaa!

Lähdemme Etelä-Amerikasta hyvillä mielen ja reput pullollaan ikimuistoisia elämyksiä. Kaikki kokemukset eivät ole olleet hauskoja, mutta olen halunnut jakaa niistäkin. Ne ovat rikastuttaneet omalta osaltaan elämää ja auttaneet tulemaan entistäkin avarakatseisemmaksi. Tämä viimeinen juttuaihekin on surullinen, omasta mielestäni hyvin surullinen. Haluan kuitenkin päättää Etelä-Amerikan osion siihen. Aihe on sen ansainnut!
Osta koira, osta osta! Buy a dog!

Tämä juttu on omistettu kaikille rääkätyille, hylätyille ja laiminlyödyille karvaturreille, jotka eivät syystä tai toisesta enää kelvanneet omistajalleen. Jokainen näistä otuksista olisi ansainnut kodin, mutta ne on heitetty kylmästi menemään kuin kertakäyttöastiat ja jätetty oman onnensa nojaan taistelemaan elämästään. Suuri osa kuvista on Colanin koiratarhasta. Sieltä useimmiten kuolemankielissä olevat otukset ovat onneksi saaneet suojapaikan. Kuvissa ne ovat jo melko hyvässä kunnossa hienon hoidon ja huolenpidon ansioista.

En siis jaa teille kauhisteltavaksi kuvia kituvista tai loukkaantuneista eläimistä, vaikka niitä paljon näimme. Jaan kuvia yksilöistä ja persoonista, joiden silmissä loistaa ainakin minun mielestä kysymys "miksi". Kun katsot kuvia toivon että miettisit jokaisen ainutlaatuisen otuksen kohdalla, että kyseessä on käytännössä ollut syyttömänä kuolemaantuomittu eläin, jota joku tai jotkut ovat lisäksi pahoinpidelleet.

En tunne ihmistä, jonka mielestä koiran- tai kissanpennut eivät olisi suloisia. Tästä huolimatta on vastenmielistä nähdä koko ajan sylissä retuutettuja pentuja. Useimmiten ne ovat pienien lapsien leikkikaluina. Eläin on ihana ja söötti, kun se on hassu hoiperteleva pörröinen pentu. Kun se kasvaa isoksi lattioille kuseksivaksi ja paskovaksi, mahdollisesti vielä haukkuvaiseksi elukaksi, yhteiselo ei olekaan enää niin auvoista. Koiranhan pitäisi olla hauska ja helppo otus, joka tuo minulle iloa ja hyötyä! Eihän se ole mistään kotoisin, että minun täytyy nähdä vaivaa arvottoman karvakasan eteen.

Kuten olen aiemmissa jutuissani maininnut, Etelä-Amerikassa on aivan valtavasti kulkukoiria. Olen jutellut tämän reissun aikana paljon kulkukoirista sekä paikallisten että turistien kanssa. Ainakin Ecuadorissa ja Perussa koiria pidetään ensisijaisesti vahtikoirina, tuomassa turvaa. Niiden hyvinvoinnista ei välitetä, mutta ei siitä myöskään juuri mitään ymmärretä. En halua tehdä liian räikeitä yleistyksiä, mutta tällaisen käsityksen saimme.
My favorite girl in Colan
Koiria ei myöskään sanota lemmikeiksi, "pet". Sama päti bolivialaisessa perheessä, jossa asuimme. Heidän oli suloinen ja hyvinpidetty Coco-koiransa ei ollut kuulemma lemmikki- vaan vahtikoira. Tämä oli täysin luonnollinen asia. Korostettakoon heti tässä välissä, että vaikkei Cocoa juurikaan paijailtu, hoidettiin sitä kuitenkin muuten hyvin. Moneen kulttuuriin ei vaan kuulu eläimien helliminen, paijaileminen ja niiden kanssa leikkiminen. Näissä kulttuureissa ihmiset eivät ymmärrä, miksi joku haluaa rapsutella koiraa tai kissaa ja he pitävät sitä hyvin omituisena. Poikkeuksia tietenkin löytyy!
Kuulemamme mukaan vain hyvin harvat ja erittäin valveutuneet koiran- tai kissanomistajat huolehtivat eläimiensä rokotuksista ja madotuksista etenkin Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa. Sterilisaatio on todella harvinaista. Tämä johtaa tietenkin ongelmien kasautumiseen. Edellä mainitut asiat vaativat tietenkin hiukan rahaa ja jos eletään itsekin köyhyydessä, voi ehkä pitää jossain määrin ymmärrettävänä ettei eläimiin olla ensimmäisenä panostamassa. Toisaalta autoon tai lautasantenniin voi kyllä riittää rahaa...
 
Pakko se on kuitenkin sanoa myös suoraan, että vaikka rahaa olisi monella ollutkin, eläimiä ei pidetä missään arvossa. Saahan tarvittaessa tilalle uuden alle eurolla. Sitä en kuitenkaan voi käsittää, että ihmiset pitävät harvoin eläimillään edes vettä tarjolla. Useita kertoja - jopa aavikolla - olen nähnyt metrin liekassa olevan vahtikoiran, jolla ei ole edes vettä tarjolla. Tämäkin johtuu kuulemma hyvin pitkälti tietämättömyydestä ja tietenkin myös välinpitämättömyydestä.
Oma teemansa on sitten tahallaan tehdyt julmat ja raakalaismaiset pahoinpitelyt. Niissä ei ole kyse laiminlyönnistä, vaan täysin käsittämättömistä ja hirviömäisistä julmuuksista. Me emme itse nähneet suoranaista eläimien hakkaamista tms. Itse asiassa tuli sellainen olo, että esimerkiksi kulkukoirat saivat olla monissa maissa hyvinkin rauhassa. Ne pötköttivät etenkin Chilessä usein aivan keskellä katua auringossa nukkumassa hätkähtämättä yhtään ohikulkeisesta. Täytyy siis olettaa, ettei niitä ainakaan koko ajan olen joku potkimassa huvikseen syrjään niin kuin joissain maissa. 
Kaikkien ei tarvitse tykätä eläimistä, mutta mikään ei oikeuta aiheuttamaan niille tarkoituksen mukaisesti kipua ja kohtelemaan niitä kuin roskasäkkiä. Olen nähnyt täällä niin kauheassa kunnossa olevia eläimiä, että pahaa on tehnyt. Jalkoja on ollut poikki, silmiä puhki, on ollut verta tai mätää vuotavia haavoja, korvattomia, hännättömiä ja ihosaurauksien piinaamia karvattomia raukkoja. Osa vammoista voi olla toisten koirien aiheuttamia, mutta tiedämme ihmistenkin tekevän täysin käsittämättömiä julmuuksia eläimille. Pahinta on ehkä tarkoituksenmukainen ja jatkuva rääkkäminen ja kidutus. En voi toistaa tarinoita, joita näidenkin kuvien eläimen takaa löytyy, koska osa niistä on liian hirveitä ymmärrettäväksi ja oksettavia toistettavaksi. Yksikään aivosoluni ei pysty ymmärtämään miten joku voi kohdella eläimiä niin.

Sairastuminen on eläimelle usein kuolinisku. Ja auta armias, jos eläin ei olekaan enää kaunis. Pelkkä inhottavan näköinen ihottuma tai syylät voivat riittää siihen, että eläin heitetään pellolle. Jos eläin alkaa näyttää epämielyttävälle ja vastenmieliselle, siitä hankkiudutaan eroon. Sairauksia ei haluta eikä osta hoitaa, vaikka taustalla voi joskus olla pelkästään vääränlainen ravinto.
Sexually abused girl...
Viimeistään vanhoilla päivillä eläimet yleensä hylätään hyödyttöminä. Colanilla oli useampikin kuolemaantuomittu eläkeläinen, jotka oli jätetty rannalle kuolemaan. Oli valtava ilo sydämelle nähdä näitä raihnaisia eläimiä turvassa ja ravittuna viettämässä lokoisia eläkepäiviä. 
 

Kissoista en juuri mitään tiedä, mutta uskallan sanoa, että ne ovat kulkueläiminä siinä mielessä koiria paremmassa asemassa, että pystyvät hankkimaan paremmin ravintonsa. Tässä osa Colanin misuista, joista jokainen on pelastettu huonossa kunnossa kadulta.
 





En keksi mitään hienoa ja ylevää loppukaneettia tähän surulliseen teemaan. En myöskään aio esittää toiveita toimenpiteistä tms. Toivon kuitenkin, että onnistuin herättämään ajatuksia ja nostattamaan tunteitakin pintaan. Kaikki kertomani on totta ja ansaitsee tulla sanotuksia ääneen. Silmien sulkeminen ei mielestäni ole vaihtoehto. EDIT (17.8.2014) Kannattaa lukea tämä: Lopeta pentutehtailu!

Ensi kerralla kuulumisia valoisamman teeman ääreltä! Pirteyttä kaikille työ- ja koulusyksyyn! 

3 kommenttia:

  1. Sain varmuuden kirjoittaa tästäkin aiheesta kun luin kesällä SUOMEN uutisia koiratehtaista ostetuista pennuista: http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-1288711773745.html?pos=ksk-trm-lmkk-ostu JA http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-1288716628679.html. MITEN TYHMIÄ IHMISET OIKEIN OVAT?!?

    VastaaPoista