tiistai 10. kesäkuuta 2014

Täysin käsittämättömän ihmeellinen Galapagos (osa 1)

Saavuimme eilen San Cristobalille, yhdelle Galapagoksen pääsaarista. Heti ensi kosketuksesta oli selvää, että tämä tulee olemaan jotain aivan tajunnan räjäyttävää. Enkä muuten liiottele yhtään! Tajuatte kyllä - ainakin syvästi toivon niin - kun saan ladattua lisää kuvia ja videoita ihmeteltäväksenne. Se on selvää, että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan tämän poikkeuksellisen paikan ihmeellisyyttä.


Tullessamme koko satamakylä Puerto Baquerizo Moreno uinui vihmovassa tuhnussa. Oli sunnuntai eikä avointa kauppaa tai ruokapaikkaa meinannut löytyä. Suuntasimme reippaina sadetta uhmaten rantakadulle ajatellen, että jos siellä nyt edes olisi jotain ihmeteltävää. Kun huomasimme pitkin poikin köllöttelevät sadat merileijonnat, pelikaanit ja kiveltä toiselle hyppivät ravut ei ruokapaikan etsiminen tuntunut enää kovin mielenkiintoiselta. Sadetta ei enää huomannut. Aika pysähtyi. Käsivarret olivat kananlihalla. 

Kuka sitä nyt sateessa nukkuisi, kun suojassakin voi ottaa nokoset!
ruoka-aika

Aivan joka puolella oli merileijonia ja valtavia pelikaaneja. Se oli niin käsittämätöntä, että kärpäset olisivat lentäneet suuhun - jos siinä viimassa niitä olisi pörränyt - niin monttu auki suomineito oli. Kun vihdoin selvisin täysin mykistävästä alkuhämmennyksestä, aloin hihitellen pomppia ja hyppelehtiä kuin vähä-älyinen. (Tiiätte kyllä minut, kun "se" moodi napsahtaa päälle.) "Niitä on tuollakin ja tuolla! Ja katso tuolla nuo nukkua röhnöttävät ja hassusti uiskentelevat ja leikkivät ja voi että katso tuolla pikkuinen imeä lutkuttaa kovaan ääneen äitimerileijonnan nisää..."




Muutama turhanpäiväinen huomio! :)
1) Minulla EI ole mukana pitkiä zoomputkia (yksi vaivainen 17-50 mm yleisputki), joten kuvat on otettu oikeasti aikas läheltä.
2) Ken ei ole huomannut, niin kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi... ;)
3) Netti on täällä kuin 80-luvulla Suomessa, joten suonette anteeksi, että kuvat joskus vähän pomppivat sinne tänne ja asettelut saattavat olla hiukan miten sattuu. Ymmärrätte varmasti, että pilkunviilaajakin on nyt lomalla enkä hinkkaa näitä juttuja montaa tuntia.
4) Yleisön pyynnöstä ;) juttuihin on tullut tykkää- ja vähän muutakin -napit. Näpsyttele halutessasi niitä, jos kommenttien kirjaaminen ei hotsita.

To be continued...

6 kommenttia:

  1. Hieno koittaa fiilistellä merileijonan ääntä noiden juttujen ja kuvien kautta, varmaan uskomaton paikka. Vaikka ”kansa” janoaakin kuvia ja juttuja, niin kuva sillon toinen tällöin on riittävä ei blogin pitämisestä ressiä kannata ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko huolenpidosta, mutta ei ole minkäänlaista blogistressiä(kään)! :)

      Poista
  2. Onpa mainioita otuksia! Vissiin eivät kovin arkoja ole, kun noin lähelle pääsitte? Tänään katselin netistä kartalta Galapagoksen saaria ja kuvia niistä. Löytyypä sieltä muutama kätkökin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo merileijonat ovat todella siistejä otuksia! Välillä ne nukkua röhnöttävät auringossa jopa selällään tai kainalokkain, josta tulee kovasti mieleen yksi rakas nelijalkainen auringonpalvoja. Välillä ne kisailevat, teppuilevat ja leikkivät jopa lelulla! vedessä. Ei täällä mitkään otukset ole kovin arkoja, koska ovat saaneet kehittyä ilman ihmispetojen vaikutusta (tähän saakka.....)

      Poista
  3. Ihana fiilis välittyy kotisoffalle asti. Ja voin kuvitella "moodin" hyvinkin.. ;) Mageeta!

    VastaaPoista