Ihmetysten maailma: Galapagoksen ihmetykset jatkuu (osa 4)

Galapagoksen ihmettelyt jatkuvat taas pyykkipäivän ja toimivan nettiyhteyden kunniaksi. :) Vaikka tämä jonkin sorttinen matkablogi onkin, en ole ajatellut luetella missä hostelleissa olemme majoittuneet tai kenen palveluita käyttäneet. Jos joku haluaa niistä tietää, laittakaa ihmeessä kysymyksiä tulemaan niin kerromme mielellämme lisää. Muutenkin mistä tahansa jutusta voi vapaasti heittää kommentteja tai kysymyksiä! Nyt haluan kuitenkin piirtää teille hiukan alueen maisemakuvaa.

Puerto Ayora, Santa Cruz

Muutamalla sanalla sanottuna Galapagoksen merelliselle maisemalle tyypillistä ovat röpelöinen ja erittäin terävä laava (tietenkin! ollaanhan täysin tuliperäisillä saarilla) sekä vastakohtana puuterin pehmeät, vaaleat hiekkapoukamat, pauhaava turkoosi meri, elämää kuhisevat mangrovemetsät ja valtavat kaktukset. Joidenkin saarten sisäosissa kasvillisuus on ravinteikkaan vulkaanisen maaperän ansiosta hyvinkin vehreää ja trooppista. Koitin valita teille mielenkiintoisia kuvia erilaisista luonnonmaisemista, mutta millään tavalla kattavaa esitystä en edes tavoittele.

Las Tintoreras

Saarien ja saarien osien välillä on tietenkin isoja eroja. Joissakin paikoissa kasvillisuus on hyvinkin rehevää - joissain maisema on kuin kuusta. Äkkiseltään voisi ajatella, että eihän tuollaisella kivialustalla voi mikään kasvaa. Tämä on tietenkin ihan väärä luulo. Mangroven taimia työntyy keskeltä autiota laavakenttää kuin meillä voikukkia asfaltista. Mangrove tarjoaa elintärkeitä suoja- ja lisääntymispaikkoja monille eläimille.

Tortuga Bay

Galapagoksella on mielenkiintoisia paikoissa, joissa jäähtyneestä laavasta on muodostunut tunneleita ja kanjoneita. Osassa niistä on vettä ja niihin voi mennä uimaan tai snorklaamaan. Las Grietaksella vulkaaninen kivi on osin oranssinpunaista. Siellä laava on myös sileämpää ja kovemman oloista kuin monilla rannoilla nähty musta tai harmaa huokoinen laavakivi johtuen erilaisista jäähtymisnopeuksista. (t. ikuinen pikku geologi).

Las Grietas, Santa Cruz

Endeemiset kaktuspuut olivat vaikuttavan kokoisia. Vanhemmiten niiden runko muistuttaa meikäläisen männyn runkoa. Palmuja Galapagoksella oli tietenkin myös, mutta niistä nyt ei ole paljon kerrottavaa. Mangrovea oli muistaakseni kolmea erilaista tyyppiä. Isot ja märät mangrovemetsät eivät kieltämättä ole mielipaikkojani - vaikka ne ekologisesti niin tärkeitä ovatkin - koska niissä vipeltää kaiken maailman vikkeliä ökkömönkijöitä ja inisijöitä. Ylempänä olevan kuvan mukainen "hiekkarantamangrove" oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen. Siellä lymysi jäähdyttelemässä mm. meri-iguaaneja.

El Garrapatero (Beach)

Las Tintoreras

Onneksi Galapagoksella oli muutamia omatoimisestikin (= maitse) tavoitettavia hiekkarantoja, joista pystyi käymään uimassa ja snorklaamassa, jottei aina ollut pakko ostaa kallista retkeä. Laavakivirannoilla piti olla erityisen varovainen, ettei telo itseään teräviin kiviin. Vesi oli joissakin paikoissa hyvin kirkasta ja näkyvyys oli monia metrejä. Erityisesti mangroven läheisyydessä eloperäinen aines sekoittui veteen ja teki näkyvyyden tosi huonoksi. Myös kovassa aallokossa, jossa hiekka pöllysi oli huonompi näkyvyys.