Ihan tavallisia ihmisiä (Galapagos osa 3)

Tietenkin Galapagoksellakin eletään ihan tavallista arkea, vaikka paikka on luontonsa takia niin poikkeuksellinen ja ällistyttävä. Luonnon kummajaiset järistyttävät tajuntaa, mutta minusta on silti kiehtovaa seurata myös ihmisten touhuja ja miettiä millaista heidän arkinen elämänsä on. Tämän takia haluan kirjoitella teille yhden päivityksen ihan vain siihen liittyen.

Saturday market in Puerto Ayora, Santa Cruz

Nykyään paikallisten elämä pyörii Galapagoksella yhä enenevässä määrin turismin ympärillä. Se ei varmaan yllätä ketään. Pelkään, että täälläkin se tulee näivettämään kulttuuria tai ainakin muuttamaan joitakin perinteisiä aloja. Kalastus on näistä yksi tärkeimmistä, mutta onneksi turistitkin syövät kalaa. Kurja juttu on, että turistien takia alueella ollaan hurjan lobbaamisen tuloksena aloittamassa uudelleen viihdekalastaminen (Experiential responsible fishing). Pitäähän nekin rahat tietenkin noukkia talteen... Tämä on minusta suoraan sanottuna aivan järjetöntä, mutta ei siitä nyt enempää.

Muuten ruokatoreilla myytiin paljon hedelmiä ja kasviksia. Tämä oli siinä mielessä ihmeellistä, että niissä paikallisten ruoissa, joita me söimme, oli mielestäni tosi vähän kasviksia jos ei otetaan perunan sukuisia lajeja huomioon. Paikallista pikaruokaa ja erilaisista herneistä ja pavuista tehtyjä naposteltavia oli myös paljon tarjolla kadunvarsilla. Me emme ole empanadoja lukuunottamatta niitä vielä maistaneet. 

Käsityöt eivät ole käsitykseni mukaan olleet alueella mikään suuri perinnejuttu, mutta turistien janotessa tuliaisia, siitä on (väkisin?) tehty sellainen. Hiukan huvittavana silmäilimme krääsäkauppojen tarjontaa. Samanlaisia afrikkalaistyyppisiä naamareita ja mustamiespatsaita myytiin täällä kuin Aasian maissa, Afrikassa, Suomessa ja vaikka missä.

Isla Isabela

Käytökseltään ecuadorilaiset vaikuttavat hiukan ujoilta ja pidättyväisiltä, jos jalkapallofanitusta ei oteta huomioon. Kovin ilomielisiäkään he eivät ole - ainakaan vieraille. Yllättävän usein saa mutrusuista palvelua, vaikka itse kuinka yrittää hymyillä ja hablata espanjaa. Se on kuitenkin ollut kiva huomata, että nykyaikaisesti pukeutuvat naiset eivät muotojaan peittele tai kilojaan häpeile. Kaiken kokoiset kulkevat trikoissa rinta rottingilla. Luonnollisen rehevässä, terveessä ja itsevarman oloisessa naiskuvassa (voiko niin sanoa?) on paljon hyvää. Meillä olisi siinä opittavaa!

Ihmisistä vielä sen verran, että lapset täällä leikkivät ihan kuin missä tahansa ja keksivät itse virikkeitä, jos kaikkea ei ole heidän eteensä valmiina työnnetty. Tosi monilla nuorilla näkyy olevan kännykät, joita he räpläävät hengaillessaan tai skeittaillessaan kaupungilla. Moni pelannee jalkapalloa - se on täällä tärkeä osa kulttuuria ja pelikenttiä on pienimmissä kylissäkin. MM-kisapelejä seurataan suurella tunteella. Kampaamoita ja apteekkeja myöden televisiot pauhaavat kun peli on menossa.

Toivotaan, että omaperäinen kultturi ja perinteiden arvostus säilyisi Galapagoksellakin eikä siitä tulisi uutta luonnon Disneylandia!

All that is gold does not glitter, 

Not all those who wander are lost. 

- J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring

PS. Mainitsen vielä, jos joku jaksoi lukea tänne asti, että tähän päivitykseni teemaan liittyen tehdään Galapagoksella onneksi mielenkiintoista Ecology and Society -tutkimusta. Huomasin siitä juuri netissä mielenkiintoisen artikkelin. Kyllä minullekin kelpaisi mainiosti tuollainen tutkimusaihe ja homma... ;)