keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mystisen Machu Picchun valloitus

Machu Picchun valloitusretki aloitetaan yleensä Cuscosta ja sinne meidänkin matkamme kävi. Huarazista matkasimme ensin yöbussilla Limaan. Jätimme Limaan tutustumisen kokonaan välistä ja jatkoimme sieltä suoraan lentämällä Cuscoon. Löysimme sen verran hyvän lentotarjouksen, että päätimme tarttua siihen. Vältimme tällä tavalla noin 22 lisätuntia bussissa. Lentämällä olimme perillä alle kahdessa tunnissa.
Morning mist in Cusco
Cusco oli mielestämme yksi kivoimmista kaupungeista, joissa olemme Perussa käyneet. Vaikka siellä käy valtava määrä turisteja, on se säilyttänyt rosoisen charminsa. Cusco on kuitenkin vasta välietappi Machu Picchun valloituksessa. Päästäkseen Picchulle on matkustettava joko kalliilla turistijunalla tai vaellettava vuorien kainalossa Aguas Calientes nimiseen kylään, jonne ei ihme kyllä mene edelleenkään tietä ja hyvä niin!

Kuuluisa Inca Trail -vaellus 4 tai 2 päivää olisi varmasti ollut hieno kokemus, mutta retki olisi pitänyt varata noin ½ vuotta etukäteen ja se olisi maksanut arviolta 300 - 800 €. Me emme halunneet siihen nyt satsata, koska pystyimme retkeilemään Huarazin upeissa maisemissa lähes ilmaiseksi. Hyppäsimme siis (ylihintaiseen) turistijunaan, koska turret eivät saa käyttää paikallisten junaa. Puksutimme käsittämättömän hidasta 30 km/h vauhtia noin neljä tuntia Cuscosta Aguas Calientesiin. Onneksi maisemat olivat upeat ja niitä oli helppo ihailla hienosta kattonäköalaikkunajunasta.

Aguas Calientes pyörii nykyään todennäköisesti lähes kokonaan Machu Picchu turisteille. Sen näkee mm. kaksin - kolminkertaisista hinnoista, lukemattomasta määrästä hostelleja ja ravintolatarjonnasta (= lähes joka toinen ravintola oli pizzeria). Toki kovemmat hinnat ymmärtää siinä mielessä, että paikka on todellakin tiettömien teiden päässä. Junat tosin kulkevat monta kertaa päivässä ja niillä tavaraa saadaan roudattua kyltymättömille turisteille. Olisi voinut olettaa, että pikku kylä (pop. 1600) on vuosien ja turistivirtojen hiomana täysin siloittunut, mutta hiukan yllättäen siitä ei ole todellakaan tullut mitään kiiltokuvakylää. Roskia oli edelleen joenvarsi täynnä ja kävelykadut ja talotkin olivat monin paikoin rupuisia. Tästä huolimatta paikka oli kuitenkin omalla tavallaan viehättävä, ympäröihän sitä joka puolelta vehreät vuoret.
Kylässä ei siis ole autoja paitsi Machu Picchun huipulle turisteja roudaavat bussit. Minut vihreäsilmäisen hupakon hiukan yllätti, että niin moni matkaa ylös bussilla (50$/mp). Varsinaiseen nousuosuuteen ei kuitenkaan mene kuin 1 - 2 tuntia, mutta saattaahan siinä toki tulla hiki. Kun kuljimme aamulla viiden pintaan kylän läpi, ensimmäistä 5:30 bussia oli jo jonottamassa ainakin 300 metrin jono ihmisiä. Moni muukin halusi siis ylhäälle auringonnousun aikaan. Me reippailimme vauhdilla ylös, jotta saimme liittyä ylhäällä bussikyytiläisten valtaamaan uuteen jonoon 6:30 aukeavilla porteilla.

Kipuaminen palkittiin ylhäällä ja maisemat olivat pysäyttävän huikeat. Istahdimme katsomaan auringon nousua ja mietimme mitä Machu Picchun aikoinaan vuorten keskeltä löytäneet retkeilijät - ketkä ne sitten ovatkaan ensimmäisinä olleet - ovat ajatelleet ja tunteneet. Millaista on löytää rehevien vuorten kätköistä kokonainen huipputarkasti ja kehittyneesti rakennettu, mutta kasvillisuuden valtaama kivikaupunki? 
Sun rising in the Machu Picchu
Turisteja varten Machu Picchua on tietenkin(?) restauroitu rankalla kädellä ja nykyinen näkymä on paljon siistimpi ja selkeämpi. Paikasta on yllättävän vähän varmoja tietoja, mutta oletetaan, että siellä on asunut noin 1200 asukasta, ilmeisesti pääosin naisia, lapsia ja pappeja. Yhden teorian mukaan se on ollut jonkinlainen pyhä seremoniapaikka. Joku väittää, että siellä on tehty erityisesti kastelujärjestelmä- ja viljelykokeiluita. Alueella on noin 200 rakennusta ja hienot kastelujärjestelmät, joten mistään muutaman rakennelman kivikasasta ei ole kysymys. Jostain syystä paikka on hylätty 1500-luvulla. Yksi monista teorioista on, että asukkaat ovat kuolleet isorokkoon. Koska Machu Picchun menneisyys on niin hämärää, jää mielikuvitukselle paljon tilaa.

Mainittakoon, että Machu Picchulla käy vuodessa noin 400 000 turistia. Kävijämäärä on rajoitettu 3000 turistiin päivässä ja UNESCO pitää sitä aivan liian suurena. Alue on niin herkkä, että kävijämäärää pitäisi kuulemma rajoittaa rankasti. Ehdotamme röyhkeästi bussikuljetuksien lopettamista, sori vaan! En minäkään vaadi Mt. Everestille kondolihissin rakentamista, jos kuntoni ei riittä sinne kipuamiseen.

Kaikesta huolimatta Machu Picchu oli todellakin kokemisen arvoinen. Toivon, että kuvat puhuvat puolestani!

This it is! 




Path less travelled

2 kommenttia:

  1. En menis kivipolulle sielä vuoristossa! Aika jyrkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mekin jätettiin tuo polku kokeilematta.

      Poista